Kotiolut: Ukonmalja Rahkoi Weizenbock

Palataanpas taas vaihteeksi kotioluiden herkulliseen maailmaan. Ukonmaljan Tommilta saamassani joulukorissa oli pullollinen myös syksyllä valmistunutta Rahkoi Weizenbockia. Vahvan vehnäisen pohjana toimi herkullisen Schneider Weisse Unser Aventinuksen (TAP 6) resepti, joskaan täydellistä kloonia ei tarkoitus ollut tehdä. Valmistuspäivän ohjelma poikkesi perinteisestä panopäivästä hieman, sillä Rahkoin kanssa samaan aikaan valmistui myös jo herkulliseksi todettu Kuuratursas Imperial Stout! Rahkoi onkin eräällä tapaa ”jämäolut”, sillä sen valmistuksessa Tommi hyödynsi varastosta löytyviä raaka-aineita, kuten Auer Hefeweizenista talteen otettua hiivaa, kaapin pohjan humalajäämiä ja vehnäolut-uutteita sekä Kuuratursaan mäskitähteiden huuhdetta – viimeinen näistä antaa weizenbockille mm. tummaa värikkyyttä.

Reilu viikko oluen keittelystä Tommi kuitenkin muutti alkuperäistä suunnitelmaa ja päätti tehdä muutoinkin talvenaikaan valmistuvasta vehnäoluesta hieman jouluisemman. Käymispulloon lappoamisen yhteydessä joukkoon sujahtikin Leijonaviinassa lioteltuja tähtianiksia sekä kanelitankoja.

Suunnitelman muutoksen tavoitteena oli saada aikaan banaaninen vehnäherkku, jossa olisi mukana vieno joulumausteinen aromi. Toisin siinä kuitenkin kävi – anis valtasi niin maun kuin tuoksun. Lopputulos ei maestroa suuremmin miellyttänyt ja hieman anteeksipyytelevästi hän pullollisen olutta minulle luovuttikin. Mutta mepäs ei tuomita ennen kuin itse ollaan maistettu!

Rahkoi on varsin tumman puhuvaa...

Mutta ennen maistoa voisimme vielä vilkaista, että mistä Ukonmaljan tämänkertainen olut on saanut nimensä ja kuinka nimen taustat linkittyvät kyseiseen olueen. Rahkoi, tai Rahko liittyy suomalaiseen mytologiaan ja on mainittu myös Mikael Agricolan keräämässä suomalaisten muinaisjumalten luettelossa. Myös 1600-luvun vaihteessa eläneen Sigfridus Aronus Forsiuksen kirjoittamaksi epäillyssä runossa Rahko saa maininnan jumalten joukossa. Varsinainen ylimys Rahko ei tiettävästi kuitenkaan ollut, vaan  Agricolakin luokittelee sen "kumarretuksi" ja "palvelluksi" epäjumalaksi – Forsiuksen ja Agricolan tekstien lisäksi kirjattua tietoa sen palvonnasta ei juurikaan ole löydetty.

Rahko on pohjois-suomalaisten kansanuskomusten mukaan varas, jonka hämäräpuuhien suorittamista kuun valo häiritsi. Se otti öisin tervaämpärin ja vastan ja kiipesi tikkaita pitkin kuuhun tervatakseen sen. Rahko liittyykin kuun vähenemiseen, pimenevään vuoden aikaan ja mainittu kuun pimentäminen lieneekin ollut hänen ainoa varsinainen ”uroteko” tarinoiden joukossa. Rahko esiintyy myös taudin nimenä ja pahana kodinhaltijana.

Weizenbockiin Rahkoin tarina taasen sitoutuu oluen symbolisesti valon vähenemisen ja pimeyden kautta. Rahkoi Weizenbock oli tarkoitettu pimeneviin vuorokausiin ja synkkenevään vuoteen, johon joulun aika kuitenkin toisi juhlallisen valkeuden. Symboliikka ei Tommin mukaan kuitenkaan täysin toteutunut pullotuksen venyttyä aivan joulun alle – näin hän kokee alkuperäisen idean hieman kärsineen.  Lohdutukseksi voinemme todeta, ettei tämä talvi kovinkaan valoisaa ilmettä vielä tähän mennessä ole näyttänyt, eli Rahkoin terva tuntuu olevan tänä vuonna tavallista tiukemmassa. Luetaan vielä katkelma Agricolan listasta, jossa Rahkoin pentele taikoi kuunkin mustaksi: 

"…Äinemöinen wirdhet tacoi Rachkoi Cuun mustaxi jacoi. Lieckiö Rohot jwret ja puudh hallitzi ja sencaltaiset mwdh…”.  

Ukonmaljan omilta sivuilta löytyy tarkempaa tietoa oluen reseptiikasta sekä vaiheista, käykääpä sieltä lukemassa lisää!

Rahkoi Weizenbock

Todella tumman ruskea, ehkä hieman punertava olut, joka läpäisee valoa varsin niukalti. Tuoksu kaikessa aniksen hekumassaan tuo mieleen melko vahvastikin Belgian, vaikkei liene alkuperäinen tarkoituskaan. Anista siis löytyy, mutta myös muuta, salmiakin värittämää lääkeyrttisyyttä on ihan riittämiin. Tuon takaa voidaan kaivaa esiin ensiksi tummaa hedelmäisyyttä, sitten paahtuneen imeltynyttä siirappisuutta. Melko yskänlääkemäinen kokonaisuus ainakin tuoksun perusteella – ei huono!

Maultaan ehkä vähän suoraviivaisempaa, aniksen tahdittamaa tanhua, luonnollisesti. Salmiakkinen lääkeyrttisyys leimaa myös makua, mutta tuoksussa esillä ollut pinttynyt siirappisuus on nyt astetta ohuempaa – myös kerroksellisuutta tuonut tumma hedelmäisyys on hieman lannistunut. Hentoa paahdetta reunoilta löytyy, myös kevyttä humalan puremaa löytyy jälkimaun yrttien sekä kevyen mausteisen kuivuuden joukosta. Alkoholi lämmittää, muttei sotke itseään makujen joukkoon – hyvä näin!

Kokonaisuutena mainitun yskänlääkemäinen, keskiasteisesti tahmaava ja varsin runsasmakuinen vehnäbock, joka rehellisyyden nimissä tuo pikemminkin mieleen belgialaisen anisunelman. Ei siinä, toimii varsin hyvin, joskin tuntuma vaatisi hieman jämäkkyyttä kantaakseen melko vahvat maut loppuun saakka.

Onnistunut mausteiden ylilyönti, joka toimii omaan makuun mainiosti – avustajan mielipide oli sitten hieman toinen. Jakaa varmasti mietteet, sen verran puskeva tuo anis tässä kokonaisuudessa on. Oikeastaan koko muu olut tuon alta jää hämärän peittoon, jo siksi pisteitä pitäisi periaatteessa hieman rokottaa – mutta kun ei pysty…

Se on toki myönnettävä, että pullollinen tätä on ehdottomasti sopiva määrä viikkoannokseen, mutta niinhän se monen muunkin hitaasti nautittavan oluen kohdalla on. Minulle maistui, mutta mieluusti maistaisin myös samaa tuotetta hieman hennommalla maustemitalla ryyditettynäkin…

Pisteet:

• Tuoksu 8
• Ulkonäkö 4
• Maku 7
• Suutuntuma 3
• Yleisvaikutelma 14

Yhteensä 36/50