UkkoMetson hanasta: Nøgne Ø Kriek of Telemark

Vinkeä etiketti...

• Tyyli: Hedelmäolut
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Nøgne Ø, Grimstad, Norja

Junaa odotellessa ehti UkkoMetson hanoista maistamaan vielä mielenkiintoisen norjalaisen, Nøgnen jopa hieman kohutunkin kehutun Kriek of Telemarkin. Tätä kirsikkaisen hapanta olutta olen kuullut monelta suunnalta ylistettävän, joten tilaisuuden sivuuttaminen ei ollut vaihtoehto.

Ja todella kaunis olut hanasta jalalliseen lasiini laskeutuikin – kuin nestemäistä kirsikkaa edessään katselisi! Oluen valmistusprosessi on ollut mielenkiintoinen: mäskäyksen jälkeen vierrettä ei nimittäin suoraan keitetty, vaan se jäähdytettiin ja siirrettiin pariksi päiväksi käymistankkiin. Matkaan laitettiin vielä pullollinen Cantillionin lambicia, ilmeisesti happamuutta tuottamaan. Riittävän happamuuden saavutettua vierre vielä kiehautettiin ja humaloitiin, jonka jälkeen ”perinteinen alehiiva” sai hoitaa varsinaisen käymistyön. Työn jälki viimeisteltiin Oslosta lounaaseen sijaitsevasta Telemarkin läänistä rahdatuilla kirsikoilla, jotka on poimittu gvarvilaisen Lindheimin puutarhan sadosta. Ilmeisesti vastaavaa, hapanta ja puhdasta raaka-ainetta on oluen mausteeksi etsitty hieman pidempäänkin, mutta todistettavasti etsivä vihdon löytää ja valmistaa sitten kutkuttavan oluen…

Jotain salaistakin resepti kuulemma kätkee, mutta siitä ei ymmärrettävästi mediaan huudella – mikäs salaisuus se sitten enää olisi… Mutta katsotaanpa sitten, mistä olutpiireissä on viime aikoina kohistu. Kerrottakoon vielä Kriek of Telemarkia suositellaan nautittavaksi runsaiden juustojen kumppanina tai vaikkapa apertiivina.

Nøgne Ø Kriek of Telemark

Jälkiruokamaisen näköinen, kirsikkapuiden punainen olut muutaman millin pinkillä, tiiviillä vaahdolla varustettuna. Tuoksultaan yksinkertainen, hapanta kirsikkaa vuolaasti tarjoileva paketti, jossa on ehkä kevyttä maustemaista sivusävyä, hentoa maltaan tuntuakin - lopulta semmoista raa'an omenaista happamuutta aika paljonkin. Makeudelle ei tilaa juurikaan jätetä, eikä tarvitsekaan, hentoa toffeeta ehkä taustalta löytyy.

Maku on tuoksun linjoilla... Kovin on hapanta kirsikkaa tarjolla, kuin villimarjaa puusta noukkisi. Hieman tallia, kuivaa puuta sekä märkää vuolukiveä (älä kysy, en osaa perustella). Taustalla soi Björk, joten skandinaavisen luonnon karu puhtaus ui lähtemättömästi mielikuviin... Ja onhan tässä sellaista puhdasta raakuutta, joka voimistuu melko terävien hiilihappojen myötä. Hitunen toffeista mallasta, aavistus vuonoista nousevaa meren suolaisuutta.

Tuomio: Suuta supistava, kirsikkaisen hapan, koruton nautinto joka luo tunnelmansa jo aivan itsestään. Todella kaunis ja mielestäni maun ulkopuolelta todella monta tarinaa kertova olut.

Pisteet:  40/50