Olutkellarissa voitaneen sanoa, että olisi se retki
kotioluiden maailmaan voinut huonomminkin alkaa. Aiemminhan olen päässyt
tutustumaan paikallisen Ukonmaljan olutvalikoimaan ja viikko sitten sain
ensikosketuksen myös turkulaisen Sampo Järven ”kotiolueen”. Lainausmerkit
siksi, että tuo kyseinen olut – Kasipallo Black IPA – oli valmistettu
Hiisi-panimon tiloissa Taisto-kotiolutkilpailun finaalia varten, eli en tiedä
kuinka hyväksyttävästi voidaan kotioluesta puhua. Sampo kuitenkin sujautti
Oluton Festareiden tiimellyksessä laukkuuni pullollisen Taiston aikana
valmistamaansa vehnäolutta, Aubade Hefe Rauchweizenia, jonka voi hyvillä mielin
laskea kotiolut-kategoriaan. Olutkellarin lasissa on tämän myötä sitten käynyt
kahden kotiolutmestarin maistiaisia ja kyseinen kaksikkohan ei ole sen enempää
eikä vähempää kuin Taiston finaalikaksikko!
 |
| Etiketti (kuva: Sampo Järvi) |
Tarkoitukseni oli nautiskella kyseinen olut jo perjantaina
saunaoluena, mutta saunalta siirtyminen kotisohvalle kesti muutaman tunnin
joten pimennyt ilta ei enää puhutellut vehnäoluen pariin. Mainittakoon vielä astetta
terävempien vitsiniekkojen harmiksi, että aikaa ei suinkaan kulunut runsaasti
sen vuoksi, että taikalientä olisi lauteilla nautiskeltu astetta reippaammin,
vaan että sauna sijaitsee mökillä reilun 60km päässä kotisohvalta… Ennen oluen
kaatamista lasiin, Olutkellari haluaa lausua kiitoksen Sampolle niin Aubaden
tarjoamisesta kuin myös tiukasta Taistosta ja maistuvasta
kilpailuolutkokemuksesta! Hienoa tekemistä kerta kaikkiaan! Patinoituneen
runomiehen kuvamateriaalia oluen valmistuksesta voit käydä tarkastelemassa
Reservin Olutmestarin sivustolta…
 |
| Aubade Hefe Rauchweizen |
Aubade kaatuu lasiin oljenkeltaisena, kevyesti harmahtavana, todella
kuohkeana ja kauniisti vaahtoavana ilmestyksenä. Tuoksultaan se vaikuttaa
oikeinkin hyvin syksyiseen lauantai-iltapäivään sopivalta. Keskirunsas,
miellyttävän jämäkkä vehnäisyys on ryyditetty kevyellä, miellyttävän
laaja-alaisella savuisuudella. Miedohkon mausteinen hiivaisuus kantaa oman
osuutensa oivallisesti eikä hedelmäisyyden puuttuminen pääse häiritsemään
kokonaisuutta. Tai no löytyyhän hedelmää, mutta vahvimmin esillä on mukavan
happaman vivahteen tuova puraisu – makeutta ei mainittavasti löydy.
Makukokonaisuus on pääosin jämäkän vehnäinen ja hedelmäisen
hapan. Savua löytyy läpi maun, muttei missään nimessä puhuta savukinkkuövereistä
vaan hillitystä, varsin tunkeutuvasta mausteesta, joka jää suuhun leijailemaan pieneksi hetkeksi.
Hiivasta löytyy rehtiä mausteisuutta, joka toimii hyvänä vastaparina
happamahkolle, hedelmäistäkin pilkettä sisältävälle rutistukselle – aivan lopussa
sitrushedelmäisen tuore katkerokin antaa oman säväyksensä makuun.
Happamuustasosta huolimatta – tai sitten siitä johtuen – kauniin tasapainoinen,
painokas ja hyvärunkoinen vehnäolut, jossa on sopivasti sitä savua, riittävästi
happamuutta eikä lopulta yleistä banaania saati muuta hedelmää tässä jää
kaipaamaan. Jyhkeä, jylhä ja maistuva – ei ehkä se helpoin vehnä, eli pirun
hyvä!
Pisteet:
- Tuoksu 7
- Ulkonäkö 4
- Maku 7
- Suutuntuma 4
- Yleisvaikutelma 14
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti