keskiviikko 24. toukokuuta 2017

Rekola x Hiisi Kaksi Kotia Vailla Humalaa

Rekola x Hiisi Kaksi Kotia Vailla Humalaa

Vast’ikään Fiskarsoituneen Rekolan Panimon ja HIISIn Kaksi Kotia –olutsarjan humalaton versio on kiehtonut jo pidemmän aikaa, joten ostopäätös oli käytännössä jo valmiiksi tehty kun olut vihdoin saatiin Alkon tilausvalikoimaan. Pakurilla, pujolla, siankärsämöllä, mesiangervolla, apilalla ja kanervalla maustettua gruit alea on tituleerattu leikkisästi myös Suomi-lambiciksi ja vaikka se jokusen olutaktiivin päätä tuntui hieman kiristävän, on se mielestäni ihan hauskasti haettu määritelmä.

Puhdaspiirteiseksi lambiciksi Vailla Humalaa kukaan tuskin vakavissaan on väittämässä, vaan näen nimityksen lunastavan kannuksiaan siihen liittyvän, lokaatiollisenkin perinteikkyyden suunnalta. Ehkä hiukan ohuesti, mutta kansallisromanttisesti ajatellen ihan riittävän aiheellisesti. Voisihan se toisinkin olla muotoiltu, mutta tähän hätään minulla ei ole parempaa ajatusta ”alaotsikosta” heittää. Sitäkin voi toki pohtia, onko moiselle edes tarvetta, mutta hyvähän se puhtaasta pohjolan luonnosta innoitusta hakevalle, sinällään spesiaalille oluelle on hieman lisänäkyvyyttä tarjota.

Ja siinä samassa ollaankin sillä kuuluisalla aasin sillalla. Kollaboraatiokeiton maustekirjo edustaa perinteisten, luonnossamme esiintyvien villiyrttien ja –kasvien tarjontaa. Niiden kautta historialliseen oluttyyliin on saatu vahva Suomen kesän lataus, joka suuntaa sen tarjoaman tunnelman onnistuneesti härmäläisen mökkitien varteen – aivan kuin se siellä olisi aina ollutkin. Pieni, mutta maistuva palanen Gruit-saagaa on Vailla Humalan myötä lunastettu yöttömän yön valaiseman suomalaisen mielenmaiseman peiliksi, joten pieni kansallishengen kohotus ja leikkisä brändäys ovat ihan paikallaan.

Olemme saaneet viime vuosina seurata kotimaisten villiyrttien ja muiden luonnonantimien nousua käsityöjuomien tähtitaivaalle pientislaamoidemme palkittujen ginien ja muiden arvojuomien kantavina voimina. Yrtti-innostus ja hortoilubuumi eivät rajoitu enää vain lautasille, vaan ne täyttävät nyt myös lasimme. Kotimaisia Gruitteja sekä muita yrttimaustettuja oluitakin on saatavilla jo muutamia, enkä liene kauhean väärässä, mikäli uskallan väittää niitä valmistettavan jatkossakin.

Voimajuoma on muutoinkin ollut keväällä kova sana. Tässäpä olisi oiva sellainen. Suoranaista superfoodia ja hyvää jatkoa parin vuoden takaiselle Testowittille.

Rekola x Hiisi Kaksi Kotia Vailla Humalaa
Kellertävän oranssinen, samea ja niukkavaahtoinen olut. Tuoksussa sitrushenkistä kirpeää happamuutta, runsasta yrttisyyttä ja muutoinkin tuoreen korsiniityn muhjottua katkua. Yksittäistä maustekasvia en tuoksusta osaisi nimetä, mutta se johtunee lähinnä omasta yleissivistyksen puutteesta. Tai no pakuri kyllä puskee hyvin esiin kun vähän pyörittelee ja saatanpa tässä muistella, miltä se pujo oikeastaan tuoksuikaan. Sivistystaso nousee olutlasi kädessä eksponentiaalisesti. Hyvä hyvä. Maanläheinen lienee huono sana, mutta sellainen maalaismaisen tunnelmarikas, villiyrttinen henki on tuoksussa vahvana.

Maussa mennään tuoksun teesein. Kirpakan hapan, sitruskuorisen mielikuvan piirtävä tausta luo hyvän pohjan yrttirunsaalle niittytunnelmalle. Pienikuplaiset, pisteliäät hiilihapot tukevat vaikutusta ja vaikkei humalaa mukana olekaan, on lopetus mukavan napakasti purevan tuntuinen. Pakuria löytyy ensimmäisenä, mutta se ei peitä kaikkea alleen. Mukana on kukkeampaakin, jopa parfyymin sfääreihin nousevaa aromaattisuutta ja erinäistä makuheinää vaikuttaa löytyvän joka nurkan takaa. Hemmetin kesäinen ja luonnon äärelle mökkirantaan kutsuva kokonaisuus.

Tuomio: Pohjolan makuihin sonnustautunut villiyrttiale mukavan kirpakalla tunnelmalla höystettynä.

Pisteet: 38/50

Tätä maistellessa jään pohtimaan, kuinka suopursu keitoksessa mahtaisi toimia? Eihän sitä varmaan paljon tarvitsisi (koska lievästi myrkyllinen ja voimakas), mutta josko ripaus ihan mielenkiinnon vuoksi.

tiistai 23. toukokuuta 2017

Sahtipaja Barrel Aged Mallasviini

Sahtipaja Barrel Aged Mallasviini
  • Tyyli: Barley Wine
  • Alk.%: 8,9
  • Panimo: Sahtipaja, Sätila, Ruotsi

Ensikosketus hämäläistaustaisen Timo Krjukoffin taidonnäytteisiin tuli otettua pari vuotta sitten Harry’sin hanikoiden ääressä. Tuolloin lasin täytti kevyt, mutta maistuva session IPA, mutta nyt tarjolla olisi vähän ryhdikkäämpää menoa. Panimoa ja sen taustoja tuli esiteltyä lyhyesti tuon Almost Samen yhteydessä, mutta kertaus lienee opintojen äiti.

Ypäjältä länsinaapuriin 80-luvun alussa hitsarin hommiin muuttanut Krjukoff on jättänyt nuo hommat jo taakseen, mutta jatkaa käsityöperinteiden ylläpitoa maltaisin voimin. Sivutoimena valmistuvat oluterät edustavat miehen itsensä mukaan sellaisia tyylejä, joita kukaan muu ei halua valmistaa. Nyttemmin Sahtipajankin harrastamat berliner weisset ja muut hapanoluet ovat tosin nousseet jonkinasteiseksi trendiksi, mutta kyllähän sätilalaispanimon tuotekirjoa silti melko omaperäisenä voi edelleen pitää.

Vaikka ensikosketus tulikin ”yleismaailmallisen” session IPAn kautta, on panimon pääpaino hunajasimojen, moninaisten tynnyrikypsytettyjen oluiden sekä erinäisin marjoin tai hedelmin maustettujen hapanoluiden suunnalla. Tarjontaan kuuluu myös siidereitä, joita on tuotu myös Suomeen mm. Pien-kaupan valikoimiin. Hämäläisten juurien velvoittama sahtiperinnekin jatkaa eloaan Ruotisissa, mutta panimon päätuotteisiin jalo perinnejuoma ei kuulu. Esimerkiksi Tallinn Craft Beer Weekendissä panimon tiskillä oli tarjolla raikasta berliner weissea, tuhteja imperial stouteja, tynnyrikypsytettyä barley wineä sekä omenapiirakan makuista simaa.

Aiemmin kirjoittelin, että pienestä tuotannosta riittää levikkiä lähinnä lähialueen ravintolamyyntiin, mutta todellisuudessa kotikylän kuppiloita eivät innovatiiviset ja kokeilevat maut tunnu kiinnostavan. Ruotsissa Sahtipajan tuotteita löytyy byrokratian välttelyn vuoksi ainoastaan valikoiduista, suurempien olutkeskittymien olutravintoloista. Valtaosa tuotannosta päätyy kuitenkin myyntiin ja vientä onkin aina Sveitsistä Islantiin Amerikan kasvavaa kysyntää unohtamatta. Oluttaustaa kohta 60-vuotiaalla Krjukoffilla on aina opiskeluaikojen kaljauutekokeiluista lähtien, mutta varsinainen mallasjuomien harrastaminen on hieman tuoreempaa sorttia. Mies on ollut lähes alusta lähtien osakkaana myös Duggesin toiminnassa. Päätoimialan muistelisin kuitenkin nykyisin olevan turvallisuus- tai IT-puolella…

Tällä kertaa haaviini jäi puolivahva, puoli vuotta Babushka Maria –tynnyreissä kypsynyt Mallasviini eli barley wine. Vahvuutta on tosiaan hitusen alle yhdeksän prosenttia, eli lajin saati panimon tuhdeimmasta tuotoksesta ei ole kyse – ei oikeastaan lähimainkaan. Vähän ohkainen kokonaisuus lopulta olikin, mikä usein tuntuu nousevan ensiajatukseksi näissä tynnyröidyissä, runsaan mallasvetoisuuden ”isoissa oluissa”, joiden vahvuus on jätetty enemmän tai vähemmän alle kymmenen prosentin. Potentiaalia kyllä löytyy, mutta kovasti sitä ryhtiä saisi jostain kertyä lisää. Eittämättä kova pettymys.

Sahtipaja Barrel Aged Mallasviini
Marjaisan ruskea, aavistuksen punertava ja todella niukasti vaahtoava olut. Tuoksu on syvä, vaniljainen, portviinimäinen ja vahvasti tynnyrinkaikuinen. Maalasvetoinen tuoksu on hivenen imeltynyt, kypsää, kuivattua hedelmää ilmentävä mutta paikoin myös suklainen, ehkä aavistuksen paahtunutkin.

Maku jättää syvyyden ja runsauden puolesta vajaaksi. Paahtuneen, jopa pinttyneen siirappista mallasta, portviinimäistä marjaisuutta, vaniljaa, tynnyrin sävyjä ja mukavaa lämpöä. Lupaavan alun jälkeen tulee kuitenkin suvantovaihe. Syvyys puuttuu, runsas alku lässähtää ja makukin tuntuu haalistuvan. Lopussa ryhti hieman palaa, mutta lopulta käteen jää portviinimäinen siirappisuus vaniljan katkulla. Sääli.

Tuomio: Potentiaalinen, lopulta kovin vajaaksi jäävä kokonaisuus.

Pisteet: 25/50

HIISI Kemut Cascade Pils

HIISI Kemut Cascade Pils

Keskimaan anniskeluravintoloista ja ryhmän väriä tunnustavista kaupoista on jo parin viikon ajan löytynyt HIISI-panimon mestaroimaa ”kemubisseä” eli Keskimaan Musiikkijuhlien omaa Kemut Cascade Pilsiä. Nappasin omani mukaan Seppälän Prismasta sopuisaan senttiä vaille kolmen euron pullohintaan. Meinasin tosin aluksi kävellä onneni ohi silmään särähtävän, jonkinlaisen nettikasinon mieleen tuovan etiketin vuoksi, mutta isompi mainosplakaatti onneksi selitti tarinan juurta tarkemmin. En olisi HIISIn tuotteeksi ilman sitä edes hoksannut (vaikka kyllähän Cascade Pils lopulta aika hiisimäiseltä kuulostaakin).

Keskimaa aikoo siis tänäkin vuonna palkita asiakasomistajansa Lutakon aukiolle pystytettävän festivaalin muodossa ja tiettyhän 100-vuotiskemuissa pitää oluttakin olla. Taattua vihreän kortin loistoa ilmentävää ravintola- ja anniskelupalvelutarjontaa on siis elävöitetty tapahtumaa varten räätälöidyllä oluella, joka toimii laajan levikkinsä puolesta myös hyvänä käyntikorttina ja mainoksena – käsitin tosiaan että sitä löytyy likipitäen kaikista Keskimaan kuppiloista ja kauppaloista jo nyt, vaikka itse tapahtuma on vasta elokuussa.

Itse KeMuthan tarjoavat sitä samaa mitä kesän muutkin Lutakon aukion suomipopit ja iskelmätanssahtelut aina lauritähkistä eppunormaaleihin. Jonkinlaista tarjonnan syvyyttä voisi näinkin keskeisen tapahtumapaikan musiikkikirjoon yleisesti toivoa, kun nuo kaijat ja popedat tuntuvat taas raikaavan  kolmen-neljän kesäviikonlopun ajan eri tapahtumanimikkeiden alla, vain rallin pärinän tehdessä äänekkään särön tasaiseen soittolistahuminaan. Tosin tapahtumaviikonlopun perjantaina starttaava Sunset Park tuo kuulemma alkusyksyn iltaan elektronisen tanssimusiikin ”kansainvälisiä supertähtiä ja suomalaisia eturivin artisteja”, mutta päävetovastuu kulttuurillisesta ja rehdimmästä menosta jäänee tänäkin vuonna yläkaupungin tapahtumien kontolle. Sunset Parkille näkyy muuten räätälöidyn oma oluensa, niin ikään HIISIn valmistama 6,2-prosenttinen Spark IPA.  

Olut toimii hyvänä käyntikorttina kesän ajan.
Mutta sen enempiä tapahtumia mainostamatta takaisin oluellisiin asioihin. Pilsien ja muiden lagereiden uudesta tulemisesta on elätelty varovaisia toiveita ja vähän sellaista IPA-trendin jälkeen hieman tasaisemmin käyntiin lähtenyttä sour-buumia ryhdikkäämpää jalansijaa on laatulagereille ennakoinneissa valettu. Vielä on paha sanoa juuta tai jaata, mutta ehkä pääpotentiaali piilee rapeiden pilsien modernisoiduissa versioissa, joita tämä HIISInkin Cascade Pils edustaa. Useita India Pale Lagereita/Pilsejähän on sokkona hankala kevytrunkoisesta IPAsta erottaa, joten askel ainakin humalanhakuisille makustelijoille on pieni. Itse tosin liputtaisin ihan mieluusti myös klassisempien laatulagermakujen uudelleen trendiytymiselle – enkä nyt puhu volyymisalkkulagerista.

Kuten etikettikin jo paljastaa, on Kemut-olut ladattu täyteen jenkkihumala Cascaden sitruksisia aromeita. Sarjaan kuuluu näemmä myös ravintolavahvuinen Kemut Mosaic Pils, jonka koe-erää oletettavasti maistelimme panimolla jo aiemmin keväällä. Tuo toimikin muistikuvien ja dokumentoinnin perusteella itselleni tätä Cascade-vetoa paremmin.

HIISI Kemut Cascade Pils
Vaalea, kauniisti vaahtoava olut. Tuoksu on hyvin kukkea ja sitrusvetoinen, taustaltaan vaalea ja kevyt. Hyvä, aromikas mutta voisi olla tunnelmaltaan kepeämpikin.

Maku on toisinto tuoksusta. Sitruksinen, hienoisen mausteinen lopetus on mukavan naseva, alun pyöriessä sitrussävyisissä, mutta myös kukkaisemmissa ja vaalean hedelmäisissä tunnelmissa. Kevyt runko petaa hyvän sijan kesäiseen herkutteluun ja lopputulema on varsin toimiva ja moderni kesäpils. Lasin tyhjentyessä kurkku hitusen karhentuu ja meno raskautuu eli ihan ei sellaiseen kepeän hellittelevään menoon ei ihan päästä. Vanhan liiton pils-puristeille tämä olut on eittämättä pyhäinhäväistys, mutta modernimmasta menosta pitäville kyseessä on varsin toimiva city-pils vaikkapa piknik-käyttöön.

Mieluusti toki näkisin HIISIltä avokätisesti humaloidun, klassisemman pilsinkin.

Tuomio: Moderni pils Cascaden voimalla.


Pisteet: 33/50