perjantai 22. syyskuuta 2017

To Øl Tropical Rumble

To Øl Tropical Rumble

Nytpä osui käteen etikettinsä puolesta ajankohtaan melko hyvin osuva olut. RKP:n Veronica Rehn-Kivihän ilmaisi uuden alkoholilakiesityken lähetekeskustelussa huolensa nuorten naisten kyvyttömyydestä huolehtia itsestään värikkäiden, värikkäisiin etiketteihin puettujen limuviinojen edessä. Vaikkei Tropical Rumble näihin juomasekoituksiin lukeudukaan, ajattelin sen vaaleanpunaista pääsävyä tehostavan kukkameren oikeuttavan vertaukseen ainakin Rehn-Kiven kirjoissa.

Tropical Rumble on tanskalaisen kiertolaispanimon To Ølin kauppoihimme rantautunut Session IPA. Töllin 4,3-prosenttinen olut on maustettu Mosaicisen humalapaletin lisäksi myös passionhedelmällä ja persikalla. Olut on pantu tuttuun tapaan belgialaisen De Proefin panimolla ja jälkihän on jälleen varsin vakuuttavaa sorttia.

To Øl Tropical Rumble
Vaalea, hivenen samea ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksu on vaalean tropiikin hedelmäisyyden, tuoreiden viinimarjapensaan lehtien sekä sitrushedelmäisen rapeuden juhlaa. Aika voimakas, tiivis ja mukava tuoksu, jossa reseptin lisähedelmät kaikuvat selkeinä - mangosose etulinjassa.

Makukin on voimakkaan tuntuinen, mutta mukana on myös tarvittavaa kepeyttä ja raikkautta. Viinimarjapensaikon tuore vehreys on aika napakkaa ja kulmikasta, sitruspuolen tutkiessa sen rymistelyä maun puolivälistä alkaen. Alussa persikka ottaa muista hedelmistä yliotteen ja trooppinen esiinmarssi kulkeekin sen ja mangon tahdissa aina jälkimakuun saakka. Läsnäoleva, sinällään aika monipuolinen trooppisuus on hyvin hedelmäistä yleiskuvan ollessa myös mukavan kirpakka, vaalea ja kesäinen. Aikas kiva.

Tuomio: Hyvin hedelmäinen, napakka session IPA.

Pisteet: 34/50

torstai 21. syyskuuta 2017

Pirtupurkka, limuviinajäätelö ja värikkäiden etikettien lumo

Lankeamisalttiiden nuorten naisten salainen heikkous...

Alkoholilain uudistuksen pääpuheenaiheiksi on nostettu kaupoissa myytävien alkoholituotteiden vahvuusrajan maltillinen nostaminen sekä niiden valmistustaparajoitteista luopuminen. Keskustelu aiheen ympärillä on uinut viime aikoina hyvin syvissä vesissä ja tulee vielä kärjistymään ennen eduskunnan virallista käsittelyä.

Lakiehdotuksen tiistaisessa lähetekeskustelussa jutut lähtivät niin sanotusti lapasesta. Uudistuksia vastustavien tahojen salkuista löytyi koko vuoden jatkuneen sumutuksen ja vääristelyn tueksi mitä erikoisempia konnankoukkuja, puheenvuorojen kääntyessä paikoin jo häiriintyneen psykedeelisiksi. Viinapirun henki on näemmä näissä piireissä edelleen vahva. 
Korotuksessa 4,7-prosentista 5,5-prosenttiin on kyse kahdeksan tuhannesosan erosta. Keskustellaanko koskaan siitä, onko viikonlopuksi ostettu punaviinipullo vahvuudeltaan 12-, 13- vaiko peräti 14-prosenttista? - Kuhan mietin
Kansanedustajien luotto kansalaisiin vaikuttaa olevan pohjamudissa. Se on toki hyvin linjassa kansalaisten luottoon nykyhallituksen suhteen, eikä oppositio jätä tätä saumaa käyttämättä. Nähtäväksi jääkin, mihin takinkääntöjen aaltoliike lopulta asettuu. Eduskuntavaaleissa viinienkin tulolla kauppoihin oli nimittäin eduskunnan enemmistön kannatus.

Kielenkäyttö ja mielikuvilla pelailu alkoholinlain äärellä on ollut varsin kekseliästä. Esimerkiksi kaupparajan nosto 5,5-prosenttiin tuntuu tekevän oluesta vahvaa, jollei jopa väkevää. Lähinnä mietoihin alkoholijuomiin keskittyvää lakia on tituleeratta jostain kumman syystä viinalaiksi ja olemme myös saaneet kuulla R-Kioskin turmiollisista kossuvissyistä (max. 5,5%), alkoholiterrorismista sekä Pekka Puskan limupirtusta (max. 5,5%): 
”Limuviinojen osuus on huomattavan pieni, mutta niihin liittyy pari erityispiirrettä. Tällä hetkellä niiden pitää olla käymisteitse valmistettuja. Uuden lain mukaan tämä poistuisi, jolloin suoraan sanoen erilaisiin limuihin lorautettaisiin pirtua” Pekka Puska
Entä sitten? Kauppavahvuus tulisi edelleen olemaan se 5,5% eikä elimistö erottele tuleeko se alkoholi elimistöön käymisteitse vaiko tislaamalla valmistettuna, vai mitä Pekka? Mieleeni muistuu kerta jos toinen, jolloin mies itse on kantanut syntejä oluen kontolle kirkkaan viinan sijaan samalla argumentilla. Joka on toki täysi totta, sillä se on se ja sama onko etyylialkoholi tehty käyttämällä vaiko tislaamalla.

Mutta käytiin tiistaina depattia myös tällaisten huolenaiheiden ympärillä:

Kristillisten Sari Tanus tuomitsi lakiuudistuksen, joka mahdollistaisi monien aivan uudenlaisten alkoholia sisältävien tuotteiden myynnin ruokakaupassa, esimerkiksi alkoholijauheet, alkoholipurukumit, alkoholijäätelöt ja niin edelleen. Liköörikarkitkaan tuskin kovin suosittuja päihdeaineita nykyisin ovat, mutta kieltämättä kiinnostaisi tietää, kuinka monta alkoholiannosta perhekokoiseen purkkapussiin saataisiinkaan mahdutettua. Ja mitä makuja olisi saatavilla?
Veronica Rehn-Kiven (r) setämiesmäinen yleistys voitaneen laskea kaikkia nuoria naisia loukkaavaksi herjaksi.
Mika Niikko (ps) pureutuu hämäräperäiseen pizzabisnekseen.

Alkoholipoliittisen telaketjuosaston suurin pelko vaikuttaisikin olevan kadunkulman pizzeriassa myyty värikkääseen pakettiin pakattu värikäs limuviinajäätelö... Miltäs kuulostaisi?

Ei liene myöskään yllätys, että Päivi Räsänen ilmoitti jo aiemmin jättävänsä lakiehdotuksen kaupparajan laskemisesta Ruotsin tasolle eli 3,5-prosenttiin. Rusinat pullasta -mallinen kieltämisen ilo unohtaa sen tosiasian, että Ruotsin Systembolagetin hintataso on Alkoon nähden hyvin maltillinen ja sen valikoima vetää vertoja eurooppalaisille nettikaupoillekin. Meillä tähän tuskin pystyttäisiin taikka edes pyrittäisiin, mikä tiettäisi lappua luukulle useimmille pienpanimoille suurtuottejien ja bulkkioluen asemaa vahvistaen. Päivi kokeili myös Pekka Puskan pelikirjaa eli väitti lähetekeskustelussa matkustajatuonnin valheellisesti vähentyneen. Eikö mikään ole enää pyhää.

Alkon hallintoneuvostossa on otettu kaikki keinot käyttöön oman luottamusviran säilyttämiseksi.
Päivin harmillinen erehdys tuskin oli vilpitön vahinko. Kristillisten fundamentalistinen linja uudistusten suhteen on tuttua kauraa jo menneisyydestä, mutta painoarvoa tahalliselle sumutukselle on pakko laskea myös Päivin Alkon hallintoneuvostopaikalle. Jäsenistöön kuuluu Päivin lisäksi myös Pekka Puska, joille molemmille Alko siis maksaa palkkioita. Rahaa.
"Eduskunnassa alkoholilain uudistusta, eli myös prosenttirajan nostamista, käsittelee ensin sosiaali- ja terveysvaliokunta, joka muodostuu harvinaisen vahvasti – yllätys yllätys – nimenomaan Alkon hallintoneuvoston jäsenistä. Tilanne on siis sama kuin että peruskoulun opettajat valmistelisivat oman kyläkoulunsa lakkauttamista." -Jussi Kärki
Omaa luottamustointa vastaan äänestäminen tässä tilanteessa, jossa puurot ja vellit ovat jo valmiiksi sekaisin pirtupurukumien ja limuviinamehujäiden vuoksi, olisi kerta kaikkiaan tyhmää. On myös hyvä muistaa, että hallintoneuvoston puheenjohtajan paikalla istuvalle Vesa-Matti Saarakkalalle alkoholi on vain voimajuomaa, mikä osaltaan murentaa luottamusta aiheen kulttuuripohjaisen tarkastelun riittävyydelle. Voi toki pohtia, onko omaa asemaa koskevaan aiheeseen vaikuttaminen ihan etiikan mukaista. Suomen lainsäädäntö ei sitä ainakaan hyväksy.

Devil's Craft... Siinähän olisi hyvä oluen nimi muutes!
Entäs sitten pienpanimot? Muistaako tämän väännön keskellä kukaan niitä? No tottakai. Erityisen huolensa pientoimijoiden puolesta ilmaisi Arja Juvonen (ps). 5,5-prosentin raja loisi Arjan mukaan Suomeen ulkomaisten oluiden markkinat. Juvonen unohtanee, että yli 95-prosenttia Suomen olutmarkkinoista on tällä hetkellä kahden tanskalaisomisteisen (Hartwall ja Sinebrychoff) sekä yhden suomalaisen suurpanimon (Olvi) hallinnassa.

Juvosen perusteluina on tuontioluen halvempi hinta, mikä tuskin pitää paikkaansa, koska kaikista tässä maassa myydyistä oluista maksetaan se sama alkoholivero valmistusmaasta riippumatta. Juvonen toki viittaa lähinnä lain mahdollistamaan ulkomaisten pienpanimotuotteiden runsaaseen tulvaan, mikä todellisuudessa olisi juuri sitä, mitä kuluttajat lakiuudistukselta toivoisivat: lisää laajuutta kaupan hyllyyn bulkin tilalle.

Nykytila on kotimaisille pienpanimoille hyvin haastava. Alhainen kaupparaja vesittää useimmat niiden valmistamat oluttyylit, itse ei saa myydä eikä Alkoonkaan kohtuudella pieneriä myyntiin. Toki kaupparajan korotus on pienpanimoiden näkökulmasta riittämätön, mutta tyhjää parempi kuitenkin.

Mutta se tästä tältä erää. Otetaan loppuun vielä yksi alkoholikeskustelun klassikko: jos ajat, älä tankkaa:
Miettikää myös kioskeja ja polttoaineasemia, joissa A-olut laatikot täyttävät myyntitilan lattiasta kattoon? Jokainen bensan tankkaaja tulee nauttimaan 2 A-olutta illassa, kun se on niin halpaa. Seuraavassa kuussa nautitaan 3 ja sitten 4 olutta päivässä, sillä alkoholiin tulee riippuvuus. Nuoriso ostaa limuviinaa. - Sirpa Asko-Seljavaara