torstai 22. kesäkuuta 2017

Inveralmond Blackfriar

Inveralmond Blackfriar
  • Tyyli: Scotch Ale
  • Alk.%: 7,0
  • Panimo: Inveralmond, Perth, Skotlanti

Skottilaisen Inveralmondin tumman puhuva skottiale on ollut tuttu näky Alkon hyllyssä varmasti jo vuosien ajan, mutta omaan ostoskoriini se etsiytyi vast’ikään ensikertaa. Blackfriar olisi tiettävästi jäänyt edelleen testaamattomien tuotteiden joukkoon, jollei työkaveri olisi sitä varovaisen diplomaattisesti talvikaudella kehaissut. Sen verran oli naapurikopissa majailevan Vehniän lähiluontokahvihipsterin sanaan luotettava, että yksi pullo tuli haettua testiin erään viileän alkukesän illan lämmikkeeksi. Ja olihan se hyvä.

Inveralmond on toiminut vuodesta 1997 lähtien siellä ihan alkuperäisessä Perthissä, josta esimerkiksi australiainen kaimakaupunki on vain muovinen nimikopio. Kuten oluen etikettikin kertoo, oli Perth keskiaikaisen Skotlannin pääkaupunki, jossa vaikutti kolmekin suurta luostariyhteisöä. Olut on tribuutti dominikaanimunkkien Blackfriar-luostarille, jonka veriseen historiaan kuuluu mm. kuningas Jaakko I:n murha vuonna 1437.

En oikeastaan tiedä, miksi kyseinen olut ei aikaisemmin ole ylittänyt kiinnostuskynnystä. Olutväen keskusteluissa en sen aiemmin ole havainnut juuri lainkaan esiintyvän ja ehkä kipinä on jäänyt yhteisön paineettomuudenkin vuoksi syttymättä. Suht harvakseltaan vastaan tulevat skottialet ovat itselleni kuitenkin aina olleet niitä Britteinsaarten alejen maistuvimpia kasteja strong-etuliitteiden ja paahde-elämysten jälkeen. Blackfriar tuntuu vain mennään alitajuntaisesti ohi. Onneksi olut ei ollut ehtinyt kadota saatavilta, sillä tätä hakee mieluusti lisää Suomen kesän tarjoamien viileämpien iltaistuntojen seuralaiseksi.

Olut rakentuu Pale Ale-, Crystal, Chocolate- ja vehnämaltaiden varaan Pilgrimmin, Cascaden ja Fugglesin viimeistellessä kokonaisuuden humalatarjonnallaan. Pilgrim käykin oluen tematiikkaan nimensä puolesta hyvin, mutta mertentakainen Cascade pääsi hieman yllättämään.
Perth, the ancient capital of Scotland, was know in the Middle Ages for its three great monasteries. One of these, the Blackfriars cloister, had a famously bloody past: it was these that King James I was assassinated in 1437. Our homage to the Blackfriar monastery is this hearty Scotch Ale. The beer is as dark and complex as its legendary namesake, starting with a rustic earthy character the unfolding in smouldering, chocolatey notes and fruity, spicy flourishes.
Inveralmond Blackfriar
Punertavan ruskea, kesäyössä sameana ja rauhallisena kohoava olut. Tuoksu on osin terävä kypsän hedelmien koostaman liköörinvivahteisen sivalluksen myötä, mutta lämpö paljastaa alta muhkean maltaisen ja kypsistä hedelmistä pehmeämmän puolen esiin tuovan tunnelman. Ruskea maltaisuus on paahtuneen siirappista, varsin voimakkaasti esillä olevaa ja jyhkeää. Seuranaan sillä on kanervikkoista mausteisuutta, kypsää kuivahedelmää ja hienoista salmiakkisuutta.

Maultaan tuoksun kaltainen. Runsas maltaisuus on syvää, suklaisen paahtunutta ja karhentuneen siirappista, hedelmien seuratessa tuoksun ylikypsää kuivatusta nyt mukaan tulleen luumun ja rusinan terästämänä. Lopussa kohtalaisen napakkaa yrttisyyttä, joka pelaa yhteen kuivahkon mausteisuuden kanssa. Varsin miellyttävä, tasapainoinen ja melko runsasmakuinenkin skotti. Toimii.

Tuomio: Mallasvetoinen, silti sopivasti potkiva skottiale laatu edellä tarjoiltuna.

Pisteet: 37/50

keskiviikko 21. kesäkuuta 2017

Nøgne Ø Sunturnblend

Nøgne Ø Sunturnblend
  • Tyyli: Dark Strong Ale / Barley Wine
  • Alk.%: 11,0
  • Panimo: Nøgne Ø (Hansa Borg), Grimstad, Norja

Vuonojen maassa on luonnon puolesta ollut aina hedelmällinen maaperä mitä luonnonuskomuksiin ja pakanarientoihin tulee. Pohjolan kansoja yhdistävät paitsi omien mytologioiden keskinäiset yhtymäkohdat, mutta myös auringonkierron luomat ääriolot vuoden kiertokulussa: keskitalvi riudutaan säkissä, kesällä kirotaan valosaasteen määrää. Onneksi on olutta.

Norjalainen Nøgne on yksi auringonliikkeistä innoitusta saanut pohjolan panimo, jonka talvipäivänseisauksen aikaan valmistettu Sunturnbrew tuli todettu hemmetin hienoksi ja maistuvaksi mallasjuomaksi pari vuotta sitten. Viime kesänä panimo julkaisi Sunturnbrewn tarinaan liittyvän Sunturnblendin, joka on yhdistelmä 16kk tammitynnyreissä kypsynyttä Sunturnbrewtä sekä vuodesta 2012 saakka tammitynnyröityä strong ale –erää.

Nøgne Ø Sunturnblend
Koska julkaisu oli ajoitettu kesäaikaan, ajattelin oluen korkkaamisen sopivan hyvin juhannuksen odotukseen. Juhannustahan edeltää talvipäivänseisauksen vastapari, kesäpäivänseisaus (21.6), jonka myötä valon aika alkaa taas lyhenemään kohti talven pesäpäiviä kuljettaessa. Itse olut tuli testattua jo muutama päivä ennen H-hetkeä, mutta valon määrään ei tuo parin päivän varaslähtö tuntunut vaikuttavan – aika kirkasta oli vielä ennen puoltayötäkin.

Oluen pohjana on siis savuinen Barley Wine ja tumma Strong Ale, ja vaikka Sunturnblend savuolueksi on verkkosivuistoilla tyypitetty, menee se ennemmin jonnekin vahvojen alejen kastiin. Savua kun ei mausta löydy kuin taustalta ja hieman aisteja terästämällä. Hieno juoma siitä huolimatta.
For the summer 2016 release Sunturnbrew we have decided to do something special. We brewed our traditional Sunturnbrew and aged in oak barrels for 16 months.
We then took this beer and blended it with a very special vintage batch of dark strong ale aged in oak barrels from July 2012. This is a one of kind blend that was so unique we had to give it a new name, SunturnBlend! Skål!
Nøgne Ø Sunturnblend
Tummanpuhuva, lopulta niukan vaahdon saava, hieman hitaita piirteitä omaava olut. Tuoksussa on paahtunutta siirappisuutta, tuhdin limppuista mallasta, lakritsia, salmiakkia ja suklaata. Mukana on myös selkeää kirjastohuonemaista arvopuuta, vaniljaista pehmeyttä ja moniulotteista syvyyttä tuhdissa ja lämmittävässä paketissa.

Maultaan tuoksua suoraviivaisempi, terävämpi ja voimakkaampi. Samoja teesejä löytyy paljon. Alku on hivenen alkoholinen, kuivaluumuinen ja paahtuneen siirappinen. Maku saa nopeasti ympärilleen limppuisen ja tumman mallasrungon, johon piirtyy myös suklaisia, pehmeän vaniljaisia ja paahteisia sävyjä. Pieni lämmöntunne on jatkuvasti läsnä, eikä syvyys maun voimakkuudesta huolimatta yllä uhan toivotulle tasolle. Huulet toki tahmaantuvat, mutta tuntuma saisi olla sopivampi.

Maun edetessä limpun kuorelle sivellyn siirapin paahtunut aromi voimistuu, mutta saa rinnalleen myös lakritsin ja kevyen salmiakin lisäksi lopulta varsin purevaa katkeruutta, joka jatkuu pitkälle jälkimakuun imelyyttä leikkaavana elementtinä. Lämpö tuo kokonaisuuteen hieman syvyyttä ja tasapainottaa runsasmakuista pakettia. Melko iso olut tästä lopulta kuoriutuu vaikka jyhkeämpi tuo tuntuma saisi ollakin. Tynnyri on läsnä läpi maun hyvin kokonaisuuteen sulautuneena.

Lasin loppuvaiheilla havahduin, ettei Sunturnbrewin savuisuus tunnu oluessa tynnyrivuoden ja strong ale –lisän jäljiltä juuri lainkaan. Tosin kun aihetta tosissaan alkoi ajattelemaan ja keskittyi tuprutuksen paikantamiseen, löytyi taustalta lopulta melko omaleimainen, silti pehmyt ja lähinnä tunnelmaa luova sammuneen nuotion leijaileva savuharso. Ei mitään niin voimakasta, että savuoluesta voisi puhua, mutta kyllä sitä siellä joka tapauksessa on, vaikka ohi meinasi mennäkin…

Tuomio: Monipuolinen ja hitaasti lähestyttävä, voimakasmakuinen arvojuoma.

Pisteet: 40/50

maanantai 19. kesäkuuta 2017

Benediktiner Hell

Benediktiner Hell

Pitkästä aikaa olisi käsittelyssä Gamisch-Partenkirchenin naapurissa asustavien, Ettalin luostarin benediktiiniläismunkkien valvovan silmän alla valmistettua saksalaisolutta. Kuten teräväsanainen blogikollegani Arde jo totesikin, on kyseessä tarkemmin ottaen Bitburger-konglomeraatin feikkiluostaribrändiin kuuluva tuote, ei suinkaan aito luostarin maallisempiin antimiin lukeutuva nautintoaine.

Sama tarinahan oli aikaisemmin blogissa käsitellyn BenediktinerWeissbierin kohdalla. Tokihan munkitkin olutta valmistavat, mutta tuotanto keskittyy lähinnä lähialueiden janon sammuttamiseen. Luostarilla on ollut jo vuosia yhteistyökuvia Frankfurtin pohjoispuolella toimivan Licher Privatbrauerein kanssa, joka valmistaa luostaribrändin oluita munkkien hyväksynnän ja reseptiikan mukaan hengenmiesten valvonnan alla. Licherhan on osa viiden panimon muodostamaa Bitburger Braugruppea, satojen miljoonien litrojen vuosituotannolla pyörivää yritystä, joten volyymi riittää hyvin vientimarkkinoidenkin palvelemiseen. Ei täysin autenttinen luostariolut siis, mutta hyvää saksalaista lagertekemistä siitä huolimatta.

Hellesiä valmistetaan myös Ettalissa, mutta tuotteet on luonnollisesti erotettu Licherin tekeleistä omiksi, luostarin leimaa vahvemmin kantaviksi oluiksi. Ettalin Helles on myös aavistuksen "väkevämpää", alkoholipoliittisesti jo "vahvan" oluen lukemia lähentelevää 5,2-prosentin vahvuudellaan.

Benediktiner Hell
Vaalea, oljenkeltainen olut ensiluokkaisen kauniilla, kestävällä ja tasaisella vaahtopäällä koristeltuna. Yksinkertainen on kaunista. Tuoksu on hieno. Vaaleaa, hivenen lämmitettyä paahtoleipäisyyttä, viljavaa tunnelmaa ja ruohoisen yrttistä humalointia. Puhdas, melkonrunsas, selkeälinjainen.

Maku on taattua saksalaislaatua. Runsas, vaalea maltaisuus on hivenen makeaa, viljavaa ja osin leipäistä. Yrttinen humalointi on paikoin ruohoista, lopussa sitrusvivahteistakin, muttei ylettömän purevaa. Aika tasapainoinen ja lempeälinjainen, kaunis lagerolut.

Tuomio: Perusvarma, hivenen makean maltainen lager. 

Pisteet: 33/50

sunnuntai 18. kesäkuuta 2017

Magic Rock Cannonball

Magic Rock Cannonball

Ja sitten puhetta IPAsta, joka napsuu allekirjoittaneen kohdalla aika napakasti maaliinsa. Muumilaakson tuntemattomammilla möngertäjillä koristeltu, vehreän värityksen saanut juomatölkki on käytännössä vakioitunut ostoskorini sisältöön Alkon puolella asioidessani. Modernien brittipanimoiden aallon terävämpää kärkeä edustavan Magic Rockin Cannonball IPA irtoaa monopolista (yleinen hintataso huomioon ottaen) ihan kohtalaiseen reilun neljän euron hintaan ja tarjoaa vastinetta koko rahalle. Se on myös yksi panimon tuotekirjon kulmakivistä, enkä lainkaan ihmettele miksi.

Cannonball on kaunis ja samea IPA, jonka monipuolisesta makumaailmasta päävastuussa ovat Amarillo-, Centennial-, Citra-, Columbus-, Magnum- ja Simcoe –humalat. Kevään ja alkukesän aikana tuotetta on tullut tutkittua useammankin tölkin voimin, eikä sen tunnelman perhana tunnu minnekään kaikkoavan. Hieno olut.
Cannonball is an India Pale Ale in the true tradition, high in alcohol and massively hopped to survive a long sea voyage. We don’t want you to wait though, take a swig and let the flavour explode on your palate. Tropically fruity, resinous hops compete against a sweet malty backbone, while a rasping bitterness builds to a mouth puckering crescendo. Our hop bomb will blow you out of the water.
Magic Rock Cannonball
Kullankeltainen, samea ja kauniisti vaahtoava olut. Tuoksu on raikkaan havuinen, tuoreen greippinen ja  vaalea trooppinen hedelmäisyys saa jossain määrin myös hedelmälihaista pyöreyttä osakseen. Hyvin toimiva paketti.

Myös maku on kohdillaan. Sitruskuorinen, greippinen rutistus on läsnä aivan alkumetreiltä lähtien ja saa odotetusti lisäpontta kohti pitkää ja napakkaa jälkimakua kuljettaessa. Mukana on myös hyvä annos mäntyistä tuoreutta tropiikin (edelleen vaaleiden) hedelmien ollessa jälleen käsinpuristettua laatutyötä - hienoisesti hedelmälihaa olisi tarjolla siis. Raikas, mauiltaan monipuolinen ja piristävän tuore IPA melkolailla omien makumieltymysten harhaisilta poluilta. On hyvä, oikein hyvä.

Tuomio: Aromirikas, melko runsas ja raikas IPA allekirjoittaneen makuun kohdistettuna.

Pisteet: 41/50