perjantai 9. joulukuuta 2016

Laiturin nokassa nautittu Finlandia Sahti

Finlandia Sahti

Suomen kunnioitettavan pyöreälinjainen juhlavuosi on pyöräytetty käyntiin ja teeman mukaisia juhlajuomiakin on jo ilmestynyt Alkon valikoimiin. Juhlasahtia ei kukaan ole tuontiviinien rinnalle kuitenkaan tunnustanut tehneensä, mutta mitäpä juhlavuosi nyt ilman ikiaikaisen kansallisnektarimme läsnäoloa olisi? Hurskastelua lähinnä, sanon minä.

Itsenäisyyspäivän ohjelmaan kuului luonnollisesti hyvä siemaus sahtisia lämmöntuntemuksia, tällä kertaa kaverilta saadun peijjaissahdin muodossa. Ajatukset kirmailivat loppukesän mökkilaiturin äärelle, jossa raapustin muistiin makukokemukset Finlandia Sahdin suloisista säkeistä, kuun jo noustessa hämärtyvän järven selän ylle. Hyttysiä oli jostain syystä perhanasti, mutta luontoonhan ne kuuluvatkin. Ehkä nekin villiintyivät sahdin maireasta aromista…

Sastamalassa vuodesta 2011 lähtien majaansa pitänyt Finlandia Sahti on yksi Suomen muutamasta päätoimisesta sahdin valmistajasta. Suomen sahtisydämen läntisellä laidalla, Satakunnan ja Pirkanmaan rajamaastossa sijaitsevan sahtipanimon maut lienevät kaupallisten sahtien ystäville niitä kaikkein tutuimpia, sillä panimon kahdessa eri vahvuudessa valmistamat sahdit kuuluvat ainoina perinnejuomina Alkonkin valikoimiin – Lammin Sahtia tosin saa Lammin myymälästä, mutta Finlandian perussahtia sekä tuhdimpaa Strongia kulkeutuu tarjolle huomattavasti laajemmallekin. Saatavuudesta löytyy lisää mm. aiemmin julkaisemani sahtioppaan puolelta.

Sahtia on tullut nautittua joskus myös siinä laiturin vieressä, vetten päällä.
Finlandia Sahdin taru alkoi vuonna 1992 Forssan Matkusta, Antti Vesalan perustaessa Orimattilan Tilaussahdin vierteen välitykseen vihkiytyneen yrityksen. Pari vuotta myöhemmin Matkussa alkoi myös oma vierretuotanto ja sitä vuonna 1995 seurannut sahdin myynti. Reseptiikka noudatti tarkasti orimattilalaista sahtiperinnettä, eikä pyhään toimintatapaan tullut muutosta yrityksen siirryttyä uusiin käsiin Vesalan eläköityessä 2011. Petteri Lähdeniemi ja Auli Mattila päättivät jatkaa kaupan ollutta sahtitoimintaa ja siirsivät yrityksen Matkusta Sastamalaan, Petterin sukutilan vanhaan navettaan. Reseptien ohella myös ulkoinen ilme on pidetty ennallaan, mutta tuotantoon on sittemmin tullut mukaan myös pienimuotoista oluenvalmistustoimintaa, joka tuskin kasvaa kovin suurimuotoiseksi nykyisten tilojen käydessä kuulemma jo nyt hieman ahtaiksi.

Itähämäläiset juuret omaavat sahdit valmistuu 1960-luvulla rakennetun navetan uumenissa, josta löytyy panimon ohella myös Finlandia Sahdin oma baari terasseineen sekä sahdin ja vierteen ulosmyyntipiste. Sahdit valmistetaan ohramaltaisiin luottaen, omien tilusten katajaa hyödyntäen ja navetan päädyssä kasvavia maatiaishumalia vaalien. Sahtia valmistuu noin 20 000 litran vuositahtia, juhannus- ja joulusesonkien näkyessä kaikkein kiireisimpänä aikana. Olen jotenkin kokenut, että panimon sahdeista tämä kevyempi, kahdeksan prosenttinen edustaja osuu omaan makuhermoon hitusen paremmin, vaikkei heikkoa sanaa kymppiprosenttisesta Strongistakaan ole sanottavaksi.

Juhlaa, arkea, mitä vaan. Sahtia, sahtia, sahtia.

Finlandia Sahti
Samea, tummahkon ruskea, vaahdoton sahti. Tuoksultaan makeahko, toffeinen, hieman mausteinen ja hedelmäinen. Mukavasti tummanpuhuvaa leipäisyyttä, kevyttä banaania ja leivinhiivaisuutta. Miellyttävä, melko runsas.

Maultaan mainio. Makeahkoa tunnelmaa halkoo lopun kevyt katajaisuus sekä leivinhiivan mausteinen punnerrus. Alku onkin baananista, toffeisen leivosmaista, imeltyneen leipäistä juhlaa lopun taittuessa hieman kuivempaan suuntaan. Tasapainoinen, suussa kevyesti soljuva ja lämmin sahti, joka ei kuitenkaan ihan sieltä tuhdeimmasta päästä taida olemuksensa puolesta olla.

Tuomio: Perusvarma, laadukas sahti.

Pisteet: 39/50

torstai 8. joulukuuta 2016

Radbrew Beer Necessities

Radbrew Beer Necessities
  • Tyyli: American Pale Ale
  • Alk.%: 4,7
  • Panimo: Radbrew, Kaarina, Suomi

Kaarinalaisten invaasio näkyi yltäneen syksyllä jo Palokan korkeudelle, jossa tarjolla oli useampiakin Radbrewn tuotoksia. Napsakan rennosti humaloidut oluet tuntuvat olevan panimon ominta alaa, joten valintani osui jälleen kerran hauskasti etiketöityyn Beer Nesessities APAan. Panimolta saamani tiedon mukaan oluen humalakattaus elää erästä toiseen ja tällä kertaa mukaan on saatu hyvä kattaus Warriorin, Centennialin, Simcoen sekä Mandarina Bavarian muodossa. Beer Necessities oli alkujaan panimon ensimmäinen pullote, joka löysi tiensä yksinoikeudella hyvistä olutvalikoimistaan tunnetun Kupittaan Citymarketin hyllyyn. Monopoli lienee sittemmin jo purettu, kun olutta oli Jyväskyläänkin eksynyt. En valita, hyvää ja raikasta menoa pullon täydeltä.

Radbrew Beer Necessities
Radbrew Beer Necessities
Kellertävän oranssinen, kauniisti vaahtoava olut. Tuoksu on monipuolisen hedelmäinen, hivenen pihkainen ja hentoa karamellia antava.

Maultaan ryhdikäs, mukavan pureva ja kaikessa keveydessään runsasmakuinen. Lopussa napakkaa greippisyyttä, alkupuoliskolla sen sijaan pirteää, trooppista hedelmäisyyttä sekä vaaleahkoa maltaisuutta. Takapotkussa vienoa yrttisyyttä sekä hyvin kevyttä mausteisuutta. Kepeä, virkistävä, hyvä.

Tuomio: Hyvä ja virkeä kauppa-APA.


Pisteet: 33/50

keskiviikko 7. joulukuuta 2016

Aecht Schlenkerla Rauchbier Weizen

 Aecht Schlenkerla Rauchbier Weizen

Brauerei Hellerin aina niin toimiva Aecht Schlenkerla Rauchbier Weizen tuppaa usein jäämään panimon savuisten lagereiden varjoon, mikä on sääli. Kyseessä on nimittäin mitä mainioin ja savuhörhön likaisten lasien läpi katsottuna äärimmäisen miellyttävä, monipuolinen ja tunnelmallinen savuolut, joka yhdistelee barmbergilaisen savumaltaan ja saksalaisen vehnäolutosaamisen kauneimpia puolia suussa sulavaksi kokonaisuudeksi.

Tämä savuntäyteinen herkkupala oli itseasiassa ensimmäinen vehnäolut, joka koskaan kolahti allekirjoittaneelle ja kolahtipa muuten kovaa. Aihetta tuli sivuttua jo pari vuotta sitten savunsekaisten ajatusten keskellä ja tuolloin mainitsinkin, että kyseinen rauchweizen avasi hefeweizeneiden maailman aivan uudessa valossa. Ja hyvä että avasikin. Samainen katsaus kartoittaa myös itse panimon taustoja ja toimintaa sekä esittelee yhden suurimmista suosikeistani, legendaarisen ja kunnioitetun Aecht Schlenkerla Rauchbier Urbockin...

Mutta palataanpa takaisin vehnäisempiin tunnelmiin. Kyseessä on tosiaan panimon oman mallastamon herkullisen savuisella ohramaltaalla terästetty vehnäolut, jonka makumaailman syvyys ja runsaus tekevät usein tepposet oluen vahvuutta pohdiskeleville makustelijoille. 5,2-prosenttinen kokonaisuus ansaitsisi varmasti pidemmänkin suitsutuksen, mutta todettakoon tässä nyt vain, että ommuute perhanan hyvä olut.

 Aecht Schlenkerla Rauchbier Weizen
Kevyen punakka, samean ruskea olut runsaalla vaahdolla. Tuoksu on muhkean savuinen, taustaltaan kevyen banaaninen, nahkainen ja mausteisen hiivainen. Hempeää tervaa, viljavamman kuivuuden alle hupenevaa vehnäolutmaista hedelmäisyyttä. Aika rehti, maanläheinen ja puhutteleva tunnelma.

Maultaan mainio. Runsas savun tuiverrus ylevöittää keskirunsaasti humaloidun, savuyrttisen lopetuksen tarjoavan vehnäoluen vaikutuksen. Banaania ei mausta juuri kaiveta, vaan ilme on viljavamman vehnäinen, melko runsaan mausteinen ja ehkä neilikkainen, nahkakenkäinen sekä sopuisan tervainen. Syviä makuja maanläheisen savuisissa tunnelmissa.

Tuomio: Vallattoman puhutteleva, varmaotteinen savuvehnä.

Pisteet: 39/50