lauantai 26. toukokuuta 2018

Tallinnan olutkauppojen valikoimat - Toukokuu 2018

Kuvamateriaalia Tallinnan olutvalikoimista. Vanhankaupungin sympaattinen ja pienikokoinen Õllepood lienee yksi tunnetuimmista oluen erikoisliikkeistä kaupungissa.
Tallinnassa tuli tosiaan käytyä ja vaikka omat ostokset melko maltillisiksi jäivät, tuli reissun aikana sivistettyä itseään kaupungin erikoisliikkeiden suhteen ja napattua mukaan myös valikoiman laajuutta todentavia kuvatallenteita. Aivan jokaista hyllyä en arvatenkaan lähtenyt kuvailemaan, mutta uskoisin että leijonanosa valikoimasta on digifilmille päätynyt. Lopun bonusrastina oli Eckerön M/S Finlandia olematon oluthylly, josta muutamaa Põhjalan tuotetta kumminkin sai.

Lisätietoa ja tunnelmia käydyistä paikoista löytyy laajemman matkaraportin puolelta. Tässä jutussa esitellään koottua kuvamateriaalia valikoimista. Kuvat kannattaa klikata isommiksi, notta niistä jotain selvää saapi. Tässä vielä matkaraportti:

Kuuma viikonloppuloma Tallinnassa

KOHT BAR, Lai 8


"Jenkkihylly"


Kohtin valikoimasta taisi jäädä yksi sivu kuvaamatta, samoin ravintolan kylmäkaapit. 700 olutta kaiken kaikkiaan tuolta pitäisi löytyä sekä kotiin ostettavaksi että paikalla nautittavaksi.

 SIP, Telliskivi 62


Noin viidennes koko kaupasta.
Viro-hyllykön takaa pilkottaa samanmoinen rivi kylmäkaappeja.
SIPin kuvastosta uupuvat mm. siideriosasto ja viinivalikoima, mutta myös muutama hyllyväli ja pöydällinen oluttakin. Kuvissa näkyy ehkä 70% olutvalikoimasta.

 UBA JA HUMAL, Võrgu 3


Uba ja Humal tarjoaa myös jonkinmoisen valikoiman kahvituotteita ja rekvisiittaa.
Selkeälinjainen tila täynnä mielenkiintoista tavaraa.
Kassan seinustaa...
Ja oma 20. hanan Tap Roomikin.

 TAPTAP TALLINN, Rotermanni 2


Taptapissa silmä lepää monella tapaa. Vasemman ylänurkan tötterö on myllynajoista muistuttava jyvätuutti, jollaisia taitaa olla jokaisessa alakerran tilassa - myös Flammissa, jonne ne toivat aivan omaa tunnelmaansa.
Toinen Taptapin isoista hyllyistä.
 
Taptapista jäi kuvaamatta toinen suuremmista hyllyistä, joka oli sijoitettu lasiseinän taakse. Lambic-osastokin tulee jatkossa laajenemaan ja etinkin Cantillonia kannattaa täältä käydä kärkkymässä.

KAUBAMAJA TODUMAAILM, Viru Keskus


Ylähyllyn siiderit
Britit ja osa virolaisista.
Lisää virolaisia ja parit muut.
Virolaisia...
Ehytläinen kauhukuva on Virossa jo tätä päivää:
Kannabistuotteet ovat hivuttautuneet jo lonkerontölkkien läheisyyteen ruokakaupassa. Kukaan ei huomaa Rodenbachia tai Liefamansia koska limuviina ja turmio.grg
Kaubamajan valikoima on tosiaan varsin kivalla tasolla ja kuvista uupuu Bevogin lisäksi muutama muukin tölkkiolut ja 0,75-litrainen pullotuote. Siideritarjonta on myös moninpaikoin vertailukelpoinen ja eväspuolikin hoituu tästä ruokakaupasta näppärästi.

ECKERÖ M/S FINLANDIA


Eckerön varaan ostoksia kannata jättää, ellei sitten kaipaa laatikollista Virmalisediä, Must Kuldia tai vaikkapa Uus Maailm, jotka kaikki varsin mainioita oluita ovat.

perjantai 25. toukokuuta 2018

Kuuma viikonloppuloma Tallinnassa


Kelitkin suosivat etelänaapurissa...

Keväinen viikonloppuloma Tallinnassa. Taivaan täydeltä aurinkoa, rentoa yhdessäoloa ja katujen tallailua. Takaraivossa kolkutteli lista kaupungin kuumimmista olutpuodeista, joihin oli tarkoitus tutustua jos kohdalle sattuu. Ja kyllähän ne sitten sattuivatkin. Lähes kuin vahingossa, taisin viekkaasti tokaista. Totuushan on, että nuo muutamat erikoisliikkeet ovat varsin hyvin saavutettavissa, etenkin jos vähänkään kehtaa jalkojaan rasittaa, saati sitten julkisia hyödyntää. Valitsimme ensimmäisen, koska kaupunkiloman suolahan on haahuileva vaeltelu pitkin kujia.

Taaperrus alkoi hotellin läheisestä Rotermannista, jossa vaikuttavat mm. BrewDogin Tallinnan lähetystö sekä tuore pullokauppa slash tap room Taptap Tallinn. Alue itsessään on kiehtova ja etenkin sen nopea kehitystahti viime vuosina on ollut äimistyttävää. Neuvostovallan aika ja sitä seurannut epävarmuuden kausi rapistutti rakennuskantaa vielä 90-luvulla. Sittemmin rappioon kuitenkin herätty, mutta vielä neljä vuotta sitten alemmissa kuvissa näkyvät kivitalot kujineen olivat aika "mielenkiintoisessa" kunnossa.

Pitkä, aluetta rajaava rakennus (kuvissa) jossa mainitut olutpaikatkin sijaitsevat, on yli satavuotias viljavarastona, -myllynä ja -hissinä palvellut suojelukohde. Alakerran ravitsemusliikkeiden sisustusta hallitsevat ristinmuotoiset runkorakenteet sekä katosta alastyöntyvät, betonisen kauniit jyvätuutit. Yksityiskohtia on paljon niin sisällä kuin ulkonakin, mutta alueesta on saatu kiehtova vierailukohde hyvin sovitetulla, sopivan modernilla ehostuksella ja lisärakentamisella, josta voisi Suomessakin ottaa oppia. Rotermannista saa oluen lisäksi myös hyvää ruokaa.

Oikealla näkyvä myllytoimintaa varten rakennettu kivirakennus suojaa piiloon jäävää Rotermanni-kujaa, jossa mm. Taptap ja BrewDog pitävät majaansa. Rakennus myös määrittää korttelin uudis- ja täydennysrakentamisen maksimikorkeuden.
Valvontakameran alta löytyvä Stalkeri-kyltti kiinnitti huomion. Alueella kuvattiin 1970-luvun lopulla Andrei Tarkovskin Stalkeri-kulttieleokuvaa, jonka muisto jäi elämään kadunnimenä.
Rotermannin kujalla kävellessä ei uskoisi, että neljä vuotta sitten maa oli täynnä käsiin rapistuvien rakennusten palasia, vyötäröön yltävää heinikkoa ja liikkuminen vaarallista romahdusvaarassa olevien talojen vuoksi.

FLAMM: Viinibaari-ajatuksella toimiva, Viron ainoa flammkuchenravintola Flamm osui silmään Humalablogistin festariraportista ja valinta oli sitä myöten lukittu. Olimme liikkeellä melko hyvissä ajoin perjantain alkuillassa ja saimme talon viimeiset pöytäpaikat. Pieni, hämyinen ja kotoisa tila yhdistettynä avokeittiön herkullisiin tuoksuihin ja vahvan jazzpainotteiseen taustamusiikkiin soi kaivatun lepohetken arjen keskelle. Lasiin valittu Weingut Wittmann 100 Hügel Riesling Trocken osui makuhermoon lähes täydellisesti ja pelasi hienosti yhteen myös sekä lihaisan että lihattoman flammkutchenin kanssa.

Ravintolan löytää samalta kujalta TapTapin ja BrewDogin kanssa, mutta sen voi myös epähuomiossa sivuuttaa vähäeleisen ulkoasunsa vuoksi. Etsivä kuitenkin löytää ja niin tekee näemmä moni muukin, sillä esimerkiksi myöhempään ilta-aikaan paikka oli tupaten täynnä. Yritimme lauantai-iltana vielä juustolautaselle, mutta iltapala jäi väliin tungoksen vuoksi. Suosiota siis riittää, enkä ihmettele…

FLAMM Flammkuchen Bar, Rotermanni 2

Viron ensimmäinen flammkuchen-ravintola.

Maistuvan, mutkattoman ja simppelin illallisen jälkeen oli iltakävelyn aika. Suunnaksi valikoitui vanhakaupunki ja sen kapeat kujat. Ennen pitkää tie vei kohti Koht-baaria ja sen kehuttua olutkauppaa, joka viime syksyn reissulla oli jo ehtinyt sulkea ovensa ennen saapumistani. Nyt ovi oli kuitenkin auki ja myyjä esitteli matkalaiselle päivän aikana saapuneet uutuudet.

KOHT ÕLLEPOOD & BAR: Lai-kadun vilkkaamman pään varrelle näkyvä olutpuodin ikkuna on käytännössä paikan ainoa maamerkki. Puodin sisäänkäynti löytyy hämärän porttikongin puolelta, jonka taaimmaisesta nurkasta on käynti kellarimaiseen olutbaariin.

Muutaman neliön kokoiseen olutkauppaan on myyjän mukaan ahdettu peräti 700 erilaista olutta, joita kaikkia on saatavilla myös seinäntakaisen ravintolan puolelta. Öllepoodin valikoima on näppituntumalta varsin hyvä, ehkei kaiken kattava tai sinällään poikkeava, mutta varmasti kokemisen arvoinen. Se tarjoaa kenties kaupungin laajimman valikoiman virolaista craftia, ison hyllyllisen belgejä (Trappistit, Struise ja De Ranke hyvin edustettuina), kohtalaisen annoksen jenkkejä, muutoinkin paljon kaupungissa näkyvää Amageria sekä tutuimpia puolalaispanimoita.

Pienen tutkimusmatkan jälkeen laskeuduimme baarin puolelle, jonka esillä oleva valikoima vaikutti silmämääräisesti puotia ”modernimmalta”. Laajaa valikoimaa lienee jaettu ja varastoitu tilanahtauden vuoksi painotetusti, joten molemmilla puolilla kannattaa asioida parhaan kokonaiskuvan saamiseksi. Otimme testiin kaksi ruotsalaista, Brewskin Red Robot DIPAn sekä  Pango IPAn, jotka molemmat olivat hedelmäisyydessään hieman karheita ja humalan aromaattisuutta vaimentavia, joskin kuuman päivän päätteeksi ihan maistuvia.

Koht Bar, Lai 8

Sympaattinen pikkupuoti täynnä kaikkea kivaa...

Baarin puolella nautittuja Brewskejä.

Lauantaina suunnaksi otettiin sitten alati uudistuva Telliskivi pieni vanhankaupungin omatoiminen sighstseeing matkalla suorittaen. Porgun kyltti osui silmiin vanhassakaupungissa, mutta aurinkoinen sää ei houkutellut laskeutumaan syvälle pimeyksiin. Matka jatkui turistikukkulan kautta eteenpäin.

Rautatieaseman viereinen Balti Jaam –tori vilisi aurinkoista lauantaipäivää viettävää kansaa ja kadunvarsillakin riitti mukavaa kuhinaa. Itseasiassa niinkin paljon, että Põhjalan Speakesy jäi kokonaan noteeraamatta.

Itse torirakennusten hiihtokeskusmaisen ”autenttisesti” toteutettu saneeraus aiheutti hienoisen hylkimisreaktion, eikä esimerkiksi yläkertaan avattu panimoravintola Humalakoda vetänyt juurikaan puoleensa. Rouheampi Telliskivi vei selvän voiton mielenkiinnossa, vaikka torin tuorepuolen kautta paluumatka tehtiinkin. Heikommalla kelillä olisi sisällä tullut varmasti vietettyä pitkäkin tovi, nyt ei.

Paljon väkeä oli etsiytynyt myös Telliskiveen, jossa perustarjontaa täydensi sekalaisen annin kirpputori. Pudel Barin sisus tuli käytyä kutsuvaksi toteamassa, mutta nälkä ajoi janon edellä F-Hooneen aurinkoiselle pihalle.

Tämän vuoksi suosimme kävelyä paikasta A paikkaan B pisteiden X, Y, W, G ja parin muun kautta.
Telliskiveä on kehitetty vanha, hieman kulahtanutkin tyylikkyys säilyttäen.
F-Hooneen nimi ilmentää sen sijainta vanhan teollisuuskiinteistön F-hallissa. En muuten tullut tarkistaneeksi, toimiiko M-hallissa parturi..
Näillä reissuilla ei kellonajalla ole niin väliä. Tämäkin näytti vähän mitä sattuu. Tokko edes liikkui.
Toimiva Angus-purilainen, joskin naapureiden kasvisvaihtoehdotkin olisivat jälkikäteen houkutelleet.
F-HOONE: Paikkaa kehuttiin jo kolme vuotta sitten yhdeksi Tallinnan cooleimmista ja persoonallisimmista ravintoloista, eli vaara saada so last season –leima otsaan oli ilmeinen. Se ei meitä haitannut, enkä usko, että paikka kummempaa inflaatiota on vuosien varrella kokenut. Mieleni olisi tehnyt kasvisburgeria, mutta sen puuttuessa valitsin listan tummasävytteisen angus-Furgerin. Naapuripöydän eteensä saamat vuohenjuustosalaatit aiheuttivat hetkellisen annoskateuden, mutta eipä omassakaan appeessa valittamisen sijaa ollut.

Ruokapuoli huuhdeltiin alas F-Hooneen omalla IPAlla, jonka valmistuksesta vastaa arvoitettu Põhjala. Sitruunan kuorella ja puolukoilla maustettu Põhjala F-Hoone IPA oli selvästi edellispäivän Brewskejä freesimpi ja hedelmäisempi, eikä puolukoiden marjaisuutta onneksi mausta osannut poimia. Välitön ja rento tunnelma täydensivät ruokailun, jonka lomassa oli hyvää aikaa katsella hitaasti virtaavien ihmismassojen liikkeitä.

F-Hoone, Telliskivi 60

Ruokailun jälkeen oli hyvä hetki vielä kierrelle aluetta ja piipahtaa myös hieman neuvostohenkisemmällä myyntialueella Telliskiven, työmaa-aitojen ja Balti Jaam –torin välissä. Löytöjä tuolta ei tullut tehtyä, vaan pennoset tuli kannettua hetkeä aiemmin olut- ja viinikauppa SIPin puolelle.

SIPin punainen logo on hyvä maamerkki, joka tosin näkyy
vain Telliskivestä tulijoiden suuntaan.
SIP: Kohtin puotia selvästi tilavampi ja raikkaampi olutkauppa tarjosi hypisteltävää pitkäksi aikaa. Tai olisi tarjonnut, jos paikalla olisi kehdannut tunnin-pari viettää. Viinipuolelle ei tullut kurkattua, mutta ainakin olutvalikoiman puolesta paikalle kannattaa, tai oikeastaan pitää, palata vielä myöhemminkin. Vaikean valintaprosessin päätteeksi mukaan lähti neljä tuotetta ja jälkikäteinen harmitus, kun niin paljon hyviä tuotteita jäi jälkeen. Mikkeller, Buxton, Omnipollo, O/O Brewing, Bell’s. Rogue, lukuisat virolaiset ja monet muut kuuluivat monipäisen valikoiman antiin. Ei tullut Alkoa kyllä ikävä…

Osa oluista on muuten ladattu kylmäkaappeihin, mikä noin kuumana kevätpäivänä vaikutti enemmän kuin toimivalta ratkaisulta. Kassa myös korkkasi pullon tarvittaessa ja kaikilla oli mukavaa. Pihaterassilla oli käynnissä virolaisten craft-siidereiden pienimuotoiset festarit, jossa maistatettiin mm. Jaanihanson kehuttuja tuotteita.

SIP Tallinn / veini- ja õllepood, Telliskivi 62

Tässä n. viidesosa SIPin olut- ja viinipuodin sisuksista.
Naapurista löytyi monenlaisia kahvilavirityksiä.
Ja hieman takaisin päin kuljettaessa rouheus muuttui vähän aidommaksi. Selän takana tavaraa nimittäin myytiin Ladan peräkontista.
Iltapäivällä käveltiin takaisin hotellille pientä huilia ottamaan, kunnes oli taas aika tallustella takaisin Telliskiveen syömäpuuhiin. Alue oli päivän jäljiltä seesteisempi, joskin uutta väkeä oli saapunut illan viettoon jo melko aikaisessa vaiheessa. Aikaa jäi myös graffitiseinän ja vielä tyhjillään olevien rakennusten ihmettelyyn, eikä ruokapaikaksi katsotussa One Sixtyssäkään vielä tungosta ollut.

ONE SIXTY: Jonkinlaisen moottorpyöräkerhon naapuriin restauroitu, korkean hallimaisen, kiviseinäisen tilan käsittävä One Sixty on saanut kiitosta hiiligrilliin luottavasta menustaan. Menekkiä näkyy olevan vähän liiankin kanssa, sillä puolet listan vaihtoehdoista oli mennyt parempiin suihin jo päivän aikana. Tiskin takaa palvellut henkilökunta kävi vaihtoehdot kanssamme läpi ja valinta osui grillattuun kanaan ja salaattiin.

Juomapuolelta löytyi mm. neljä TANKERin olutta, joista Reloaded IPA kuulosti toimivimmalta. Näin ollen vahva diipadaapa-linja jatkui, mutta mikäs siinä, se nimittäin osui erinomaisen kanan kanssa hienosti yksiin. Toki listan mehevämmät, jo loppuneet liha-annokset mielissä tuonne alun perin mentiin, mutta laatuannos ja hyvä tunnelma pelastivat paljon. Parasta oli kuitenkin alueella yleensäkin koettu, hemmetin ystävällinen palvelu.

Hyvällä maulla toteutettuun motoristiteemaan istuva rockmusiikki soi tarpeellisen kovalla ja listalta löytyi myös omaan makuun yllättävän hyvin toimivaa tavaraa Guns N’ Rosesin, AC/DC:n ja Lenny Kravitzin muodossa, mutta myös varmempaa Cypress Hilliä, Beastie Boysia ja Run DMC:tä kuultiin.

One Sixty, Telliskivi 62

One Sixty oli viihtyisä tila täynnä yksityiskohtia. Polkimilla varustetut baarijakkarat vaikuttivat veikeiltä.
Ja kanasalaatti oli kuvajaistaan huomattavasti maistuvampi!
Yksi monista radanvarren taideteoksista.

Iltapuoleen käännyttiin jo paluumatkalle, joskin hieman pidempää reittiä tallustellen, Kuin ”vahingossa”, kiertotiemme vei lähes Uba ja Humalin äärelle. Eikä kellokaan ollut vielä kymmentä, joten ”eiköhän käydä kurkkaamassa?”

UBA JA HUMAL: Normireiteiltä (kai?) hieman sivussa oleva Uba & Humal on ollut varsin kehuttu toimija lyhyen historiansa ajan, eikä vastikään avattu Tap Roomin puoli asiaa varmastikaan pahenna. Lauantai-iltana tiskin takana kävikin melkoinen kuhina, joskaan sisään astuessani en takanurkan ”kapakan” olemassaoloa ensin edes noteerannut. Tarjolla oli 20 kovatasoista hanatuotetta, mutta oma mielenkiinto kohdistui tällä kertaa pullokaupan puolelle – jota ei muuten ollut erotettu baarin puolesta oikeastaan mitenkään, koska ei tarvitse. Tietenkään.

Tyylikäs puoti pursusi siisteissä riveissä komeilleita olutkuriositeetteja. En osaa sanoa, oliko valikoima laadukkaampi vai heikompi kuin SIPissä, vaan diplomaattisesti totean: käykää nyt ihmeessä molemmissa! Isoin valikoima Amageria, samoin Omnipolloa. Pitkä rivi Brewskiä, O/O:ta ja muita ruotsalaisia, Cool Headiakin näkyi useampi. Perusbelgien lisäksi eri pullokokoja, Struisen hinnakasta Black Damnation –sarjaa, Cantillonia ja 3Fonteinenia. Ja tietty virolaisia. Aloin jo epäilemään sanojani Koht-puodin ylivertaisuudesta tuolla saralla… Siidereissäkin SIPin kanssa aika tasapäisen laaja valikoima.

Uba ja Humal, Võrgu 3

"Sattuipa" tämäkin olutmekka matkalle...
Särmä puoti, särmä valikoima.
Ei paha...
Tap Roomikin oli täydessä toiminnassa parinkymmynen hanan voimin.
Tästä suunnattiinkin sitten jo kohti ”kotia” aikomuksena tosiaan käydä Flammissa juustolautasella. No, kuten sanottua, se paikka oli tupaten täynnä, joten matka jatkui Rimin kautta unipuuhiin. Paitsi että ”TapTaphan on tossa matkalla. Jos mä vähän kurkistan”.

TAPTAP TALLINN: Rotermannin kujapahasen oluellinen helmi, joka avasi ovensa joulun alla. Taptap on pieni pullokauppa, jossa on kohtalaisen laaja, mutta kovatasoinen olutvalikoima sekä tap room. Pientä purtavaakin saa ja tämä on erinomainen kohde lyödä kaksi kärpästä yhdellä iskulla: seinän takana toimintaa harjoittaa BrewDog, jolla on omat pöydät Taptapin ”terassin” jatkeena.

Todella hienosti viimeistelty tila on yllättävän avara ja oluen lisäksi katse viipyilikin pitkään interiöörin yksityiskohdissa, kuten tyylikkäässä pöydässä, rouheassa seinäpinnassa ja lasiseinän taakse suljetussa oluthyllykössä. Ja sen antimissa.

Lambiceille oli varattu kokonaan oma hyllykkönsä ja valikoima olikin aivan omaa luokkaansa. ”We have good Belgian friends”, totesi paikkaa pyörittänyt veikkonen ja kertoi samalla, että pian olisi tulossa huomattava satsi Cantillonia lisää. Taptapilla on siihen suuntaan kontaktit kunnossa ja Cantilllonia tuodaan yhteistyössä BrewDogin baarin kanssa. Tässä siis number one place for Lambic!

Taptap Tallinn, Rotermanni 2

Taptappia olisi kierrelyt pitkään ilman olutvalikoimaakin. Vasemmalla näkyy katosta työntyvä jyvätuutti.
Yhden seinän olutvalikoima. Hyllyköitä on pari lisääkin.

KAUBAMAJA TOIDUMAAILM: Erikoisliikkeiden lisäksi myös peruskauppoja tuli kierreltyä jonkin verran, koska kyllähän melko lämmin sää saa vettä (kivennäisillä ja ilman) halajamaan. Viru Keskuksen alakerran ruokakauppa osoittautui jo syksyn reissulla käymisen arvoiseksi keskustamarketiksi eikä suinkaan vähiten olutvalikoiman vuoksi. Hätäinen Tallinnan matkaaja saa täältäkin hyvän kassillisen mielenkiintoista kotiin kannettavaa, mutta myös piknikille suuntaavan on hyvä huomata, että laajahkojen palvelutiskien ja retkieväiden lisäksi valtaosa oluista on pinottu viileään.

Paikalla oli myös Olde Hansa –ravintolan omia Crafty Monk –oluita esitellyt konsulentti. Lehellä valmistetut hunaja-, kaneli- ja yrttioluet eivät ehkä herkullisimmasta päästä olleet, mutta muistuttivat osaltaan siitä pienestä, Suomenlahden levyisestä erosta mikä meidät muusta Euroopasta erottaa… Tuotteiden esittelyhän Suomessa tarkoittaa sitä, että joku panimolta on kertomassa oluista ja yrittää törkätä niitä asiakkaille matkaan, kun Virossa vakuuttelua saa täydentää myös maistiaisin. Linnaanhan moisesta meillä joutuisi.

Kaubamajan hyllystä löytyi Omnipolloa, taas sitä Amageria, Soria ja pitkä rivi muita virolaisia sekä peruslaadun toimivia belgejä, Fuller’sia Vintage Alesta lähtien ja tietty saksalaisia. Pääsiäispöytään näkyi hyllylapuin suositeltavan mm. Fatamorganaa ja Caractère Rougea. Aika jees. Ja siidereitäkin löytyy hyvin.

Kaubamaja Toidumaailm, Viru väljak 4 (Viru Keskuksen alakerta)

Siiderinmallia ruokakaupasta.
Maistatusta...
Ja pieni siivu olutvalikoimasta.
Kannattaa myös piipahtaa jossain Liviko-liikkeessäkin. Ei niinkään valikoiman suhteen, vaan aistimassa 90-luvulle seisahtunutta, ehkä jopa aidon neuvostovivahteista tunnelmaa. Valikoimahan on aika ”kirkkaasti” erilainen kuin muissa käymissäni paikoissa ja Livikoa voidaankin hyvällä omalla tunnolla kuvata paikaksi, josta haetaan ihan vaan sitä alkoholia… Näkemys perustuu toki vain yhteen käytyyn puotiin, mutta sen verran vahvan mielikuvan Narva maanteen varressa toimiva liike jätti, että uskalsin sen ääneen kirjoittaa.

Koht Barin piipahdusta lukuunottamatta ei oluella tullutvarsinaisesti istuttua, vaan ne vähät nautittiin ruokajuomina. Kauppapuolesta sai kohtalaisen hyvän läpileikkauksen ja vaikka tarjonta mukavan laajalta näyttikin, oli tuotekirjoissa aika paljon toistoa. Se ei tietty ole huono juttu etenkään silloin, kun ehtii vain yhdessä paikassa ostoksilla käydä.

Pistin myös merkille, että modernin sameat, verkkokaupoissa kovaa huutoa olevat NE-tuotteet ja himoitummat jenkit loistivat poissaolollaan. Cloudwaterin, Garagen, Northern Monkin, Wylamin ja kumppaneiden hedelmäiset herkut tiettävästi hupenevat sen verran rivakasti omien alueiden myyntikanaviin sekä nohevien verkkokauppojen listoille, ettei niitä Tallinnaankaan pysyväksi hyllytavaraksi etsiydy. Mutta onneksi on internet ja onneksi muutakin hypisteltävää riittää riittämiin.

Vielä kun pakkauksiin ihan oikeasti saataisiin se astiointipäivä merkattua, jottei tarttisi arpoa onko heinäkuulle BBE-merkatut Buxtonin IPAt kohta vuoden ikäisiä, puolivuotiaita vaiko kuukausi sitten korkin alle piilotettu. Moni tuote jäi sen vuoksi arvonnan ulkopuolelle.

Mutta eipä siinä. Tallinna on hieno kaupunki, jossa viikonloppu on liian lyhyt aika ihmettelyyn. Tai no, tuli siellä vastaan useampikin esimerkki siitä, että kyllä päiväristeilylläkin ns. ehtii jo ihan riittävästi, mutta ne tarinat jääkööt nyt kertomatta…

Kujien tutkiminen on parasta iltapuuhaa.
Ikuiset venetsialaiset?
Yksityiskohtainen seinä Rotermannin reunoilla.
Maistattajia voisi sallia Suomessakin.
Vanhakaupunki kiehtoo...
F-Hooneen kylki
Koht-puot