torstai 18. tammikuuta 2018

Laitilan FR35H American Lager

Laitilan Fr35h American Lager

Laitilan startti alkaneeseen vuoteen oli ennätyksellisen kova. Ja tuore. Kirjaimellisesti. Nimittäin:
Yhtiö päätti toteuttaa jo jonkun aikaa pyöritellyn ajatuksen tuoreimpien mahdollisten humalien käytöstä oluen valmistuksessa ja tämä päätettiin mahdollistaa optimoimalla koko humalien toimitusprosessi aina keräämisen aloituksesta niiden käyttämiseen oluen maustamisessa. Lajikkeiksi valikoituivat amerikkalaiset Centennial ja Cascade ja niiden toimittajaksi värvättiin niin ikään amerikkalainen 47Hops, jolle teroitettiin alusta asti nopeuden olevan valttia.
Lopulta humalien toimitukseen ja käyttämiseen kului kuljetuksineen, tullauksineen ja muine erinäisine byrokratioineen vain 35 päivää, joka lienee Suomen mittakaavassa jonkinasteinen ennätys ja jonka lopputuloksena Laitilassa pystyttiin humaloimaan olut varmasti sadon uusimmilla antimilla.
Oluen valmistuksessa apuna toimineen NWP Hopsin Juhani Eloheimon mukaan yleensä tuoreinkaan jenkkihumala ei ole edes Suomessa ennen tammikuun alkua. Nyt keittopuuhiin on kuitenkin päästy jo marraskuussa eli hyvinkin ripeästi uuden sadon korjaamisen jälkeen ja sen huomaa myös mausta. Reittausblogisti tiesi kertoa, ettei kyseessä kuitenkaan ole ns. wet hopattu olut, vaan humalat on tavalliseen tapaan kuivattu ja pelletöity ennen matkaan lähettämistä. Näin ennakkospekulaatioissa vähän arveltiin ja nyt asiaan saatiin tuore vahvistus.

Pikaisen raaka-ainetoimituksen vuoksi eräkoko on rajautunut harmillisen pienimuotoiseksi ja se vähäkin ehdittiin jo kauppaamaan Turkuun paikallisten K-kauppiaiden hyllyihin. Sillä suunnalla kannattaakin olla valppaana ja hyödyntää uutuus mahdollisimman tuoreena. Toivotaan kuitenkin, että ajatus poimintakypsän sadon suoralinjaisemmasta käytöstä kantaa yhtä erää pidemmällekin ja ottaa tuulta alleen myös muiden pienpanimoiden keskuudessa. Mieleeni nousee väkisinkin kysymys, että kuinka nopeasti humalaa voisi euroviljelmiltä saada? Tuoreen humalan aateloima laatu-Pils jos mikä olisi nannaa, etenkin kun sen saisi nyt kauppoihinkin lajityypille luontaisesti sopivassa vahvuudessakin…

FR35H on tosiaan valmistettu jo viime vuoden marraskuussa, jolloin uusi alkoholilaki oli vielä juupas-eipäs-värikäslimuviina-väkeväneloskalja -keskustelun kourissa. Senpä vuoksi vahvuuskin on sorvattu vanhan kaupparajan mukaiseksi. Hyvin toimii näinkin, mutta pieni lisäterä ei varmasti pahitteeksi olisi. 

On myös keskusteltu siitä, olisiko laatuhumalista kannattanut ennemmin rakentaa rehti IPA tai edes sessio-sellainen. Tätä mietin päissäni minäkin, muttei minulla asiaan kovinkaan fanaattista mielipidettä ole. Oishan sekin kiva tietty ollut. Ravintolamyyntiinhän se olisi sitten hävinnyt, koska Alkoon ei näin nopealla tahdilla tuoretta oluterää varmaan edes saisi, mutta levikki olisi varmaan Turkua suurempi sitä myöten ollut. Teknisempää näkökulmaa tuohon IPA vs. Lager keskusteluun löytyy tuolta Reittausblogin arvion yhteydestä.

Peli on kuitenkin nyt avattu jenkkityyliin humaloidun lagerin muodossa ja hyväähän tuo on. Omat kappaleeni sain näytepaketin muodossa suoraan panimolta, mutta sijoittaisin mieluusti muutaman euron vastapainoksi, jos kauppamyynnissä vastaan vielä astelisi. Vinkkinä Laitilaan: tehkää siis lisää tätä (tai miksei sitten ihan rehdisti IPAakin).

Laitilan Fr35h American Lager
Utuinen, vaaleahkon keltainen ja melko voimakkaan, joskin kohtalaisen nopeasti hupenevan vaahdon nostava olut. Tuoksussa vastaan tulee hyvin vehreä humalaseinä, joka lähes tursuaa sitruksista ja ruohikkoista vetovoimaa. Tuoreuden voi aistia todella selvästi ja pienellä mielikuvitusleikillä suussa luulee pyörittelevänsä vastapoimittua humalakäpyä, vaikkei olut ole huulilla ehtinyt edes käymään.

Maku jatkaa tuoksun esittelemän mielikuvan ylläpitoa. Kypsää greippiä ja sitrusta löytyy niin kuoren kuin muhevamman hedelmälihankin muodossa, mutta myös mukavan sivaltavan katkeron voimanlähteestä. Lopussa on mukana myös ruohikkoa ja ehkä mausteisuuttakin ja lagerin vaalea, virkistävä olemus osuu humalavainioiden tunnelmaan pelottavan hyvin. Tietty yksi lisäprosentti runkoon tekisi kokonaisuudelle terää, mutta vähät näistä haihatteluista. Tässä on varsin mainio ja humalan tuoreutta osuvasti esittelevä laatuolut. 

Tasapaino on humalailoittelun asteesta huolimatta hienosti hallussa ja voi vain harmitella erän kovin rajattua saatavuutta. Tällaiselle olisi tilausta varmasti enemmänkin...

Pisteet: 37/50

keskiviikko 17. tammikuuta 2018

Moose on the Loose Bold

Moose on the Loose Bold

Huomasinpa tuossa äskettäin, että muusibluusin pirssi oli juuri piipahtanut kotikaupungissani eli uutta hirvibisse-erää olisi taas paikallisessa tarjonnassa. Syksyllä saatu ja maisteltu höyryolut Bold olikin jäänyt blogijuttua vaille, joten nythän se olikin hyvä aika kaivaa naftaliinistä, kun kylällä uuttakin versiota oli saatavilla.

Tarinallinen pienpanimo uusi joulun alla hieman etikettirivistöään ja Mosse-hirveksi nimetty sarvipää sai hieman aiempaa tarkemmat muotopiirteet. Hyvä uudistus ja kiva, että etikettien väriskaala ja muut tunnusvärit pidettiin kuitenkin tuttuina. Omat kuvani ja arvionikin ovat kuitenkin aiemman aikakauden oluesta, mutta uutta etikettiä pääsee kaupan oluthyllyjen lisäksi ihailemaan vaikka täältä.

Bold on tosiaan reteähköä hirviolutta, Steam Beeriä, eli lagerhiivalla ”liian lämpimässä” käytettyä oluttyyliä. Laji ei suurimpiin suosikeihini kuulu, joskin mutkattomana ja yleensä mukavan tasapainoisena tyylinä varma ja helppo valinta moniin tilanteisiin onkin. Kalle on aromihumaloinut omansa ihastuttavalla Mandarina Bavarialla, mikä sopiikin tähän saumaan varsin aukottomasti. Herkules ja Northern Brewer täydentävät kirjoa osaltaan. Jyväskylässä tätä taitaa olla hyllyssä ainakin Länsiväylässä ja Seppälän Cittarissa sekä Explosivessa.

Moose on the Loose Bold
Meripihkainen, kevyen utuinen ja kohtalaisen vaahdon kruunaama olut. Tuoksussa vahvaa mandariinisuutta, kevyen nektariinimaista, oranssinen punakkaa trooppisuutta sekä hienoisesti makeaa mallasta. Appelsiininen aromaattisuus jää päällimmäisenä mieleen.

Maku syventää tuoksun tunnelmia ja mandariinimäinen aromaattisuus on voimissaan. Nektariinin ja mandariinin lihaisuuden verhoa rikkoo nyt hieman karvaampi, kulmikkaampi hedelmä tunnelman ollessa myös tuoksua kuivempi sekä yleiskuvaltaan höyryoluen tapaan lagermaisempi. Ei aukkoja, syvyyttä ja raikkautta sopivassa tasapainossa sekä kivaa katkeron poljentaakin aromaattisuuden vastapainoksi. Pirteä esitys. 

Tuomio: Mandariininen höyryolut.

Pisteet: 31/50

tiistai 16. tammikuuta 2018

Stigbergets Lumor

Stigbergets Lumor
Stigbergets Lumor


Tilasin pienen tauon jälkeen pullollisen toissakesän kohupanimonakin toimineen Stigbergetsin makuja, eikä se taika ole minnekään ajan mittaan kadonnut. Aurinkoisesti nimetty Double IPA osui tämänkertaiseksi valinnaksi ja kyllähän tuo makumaailma mieltä mukavasti lämmitti.

Lumor on runsas, silti napakka ja samea humalapommi, jonka valmistuksessa on ilmeisesti käytetty myös luomuhunajaa, joskaan etiketissä siitä ei mainintaa olekaan. Makuunkaan pörriäisnektari ei tunnu maustettaan antavan,  vaan varsin hedelmäisen rehevissä tunnelmissa siellä edetään. Oluen oli kai alkujaan tarkoitus olla kirkas, mutta nähtävästi näin ei käynyt ja uusintapainoksissa päätettiin seurata samaa sameuden trendikästä polkua… Ei haittaa, kunhan maku vain on kunnossa. Ja onhan se.

Stigbergets Lumor
Trendikkään samea, vaaleankeltainen ja valkeavaahtoinen olut. Tuoksussa sitruksenkuorta, greippiä ja vaaleaa tropiikin hedelmää - ananas, aprikoosi ja persimon etunenässä. Aromaattinen, mutta myös varsin suoraviivainen.

Maku on hieno. Kypsää sitrusta, limenkuorta ja purevaa greippiä. Lopussa pientä pippurin ja yrtin potkua, yleistunnelma vaalean samea, hedelmälihaisa. Nektariinia, ananasta ja aprikoosia ainakin, ehkä punaposkista persikkaakin. Tyylikäs ja hienosti viimeistelty.

Tuomio: Hyvää jatkoa samean IPA-suunnan kasvavalle kirjolle.

Pisteet: 40/50

maanantai 15. tammikuuta 2018

Alkon Jouluoluet 2017: Erdinger Schneeweiße

Erdinger Schneeweiße

Vehnäolutpanimo Erdingerin talvinen Schneeweiße on muistaakseni melko tuttu näky Alkon joulukopassa ja vaikka se talvisempaan makuun onkin istutettu, on kyseessä omaan suuhun melko mauton ja alemman keskistason edustaja lajityypissä. Ei vain iske, vaikka vehnäsistä paljon pidänkin ja itseasiassa juuri Erdingerin tuotteiden kanssa vehnäoluiden saloihin tutustuin*.

Erdinger Schneeweiße on juuri vahvuutensa puolesta kaupparajamme yläpuolelle jäävä, perusvehnää ehkä hieman tummempi ja sinällään ehkä runsasmakuisempikin, mutta samalla turhan kuivakka ja latteankin oloinen. Sitä valmistetaan syys- ja helmikuun välisenä aikana eli on selkeä sesonkituote. Ihan kiva, mutta nääh…

*no okei, valaistumisen hetki koettiin Schlenkerlan savuisen Rauchweizenin kanssa, mutta helpohkot erdingiläiset olivat myös vahvana vaikuttimena "projektissa".

Erdinger Schneeweiße
Samea, vahvan keltainen ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksu on mausteinen, vaaleahkon leipäinen, mausteinen sekä hieman hedelmäinen.

Maultaan melko lattea vehnä. Kuivahko, viljava ja hivenen paahtoleipäinen mallas, yrttinen ja mausteinen lopetus sekä yleinen, kevyt hedelmäisyys eivät onnistu vakuuttamaan. Perustekemistä ja puhdasta jälkeä, muttei ostoskoriin toistamiseen istuva kompromissi edes Alkon valikoimien äärellä.

Tuomio: Tylsä ja lattea vehnäolut.

Pisteet: 26/50

perjantai 12. tammikuuta 2018

Fourpure Shape Shifter

Fourpure Shape Shifter

Shape Shifter is inspired by those hard to get places, up off the beaten track. The West Coast of the US offers plenty of sunshine and good vibes, but if you stray from the coast up into the mountains, it's pretty easy to find yourself your own piece of wild. The lakes are deep, the forest is silent and it's a long way to hike back out. Chuck a couple of these in your pack and you should be well prepared. 
Vuonna 2013 perustettu lontoolainen veljespanimo on tuttu vain muutaman tuotteen voimin, mutta jännästi ne kaikki maistetut ovat kaatuneet joko IPA- tai Session IPA-linjoille. Niin nytkin. Alkosta jo jonkin aikaa saatavilla ollut Shape Shifter antoi odottaa varsin toimivaa, rehtiä West Coast rutistusta Citran, Mosaicin ja Centennialin säestyksellä, muttei jostain syystä tarjonnut sitä terävintä tyytyväisyyteen vievää tunnelmaa. Ihan kiva, muttei mitenkään uusintaoston tahi suosituksen arvoinen.

Fourpure Shape Shifter
Vaalea, kirkas ja valkeavaahtoinen IPA. Terävässä ja purevassa tuoksussa on sitrushedelmäistä, mangoista sekä yrttisen ruohoista tunnelmaa. Vaalea mallaspuoli pysyttelee mukavasti taustalla, mutta vähän kalskea tuntu tuoksusta silti jää.

Maku toistaa tuoksun huomiot. Greippisyys ja yleinen sitrus ovat esille melko vahvana, mangomainen vaalea trooppisuus tuoksua kevyempänä. Lopussa esiin nousee ruohikkoa, mietoa maustetta mallaspohjan tarjotessa vaaleaa keksimäisyyttään. Napakka, raikas mutta samalla melko keskilinjan puurtaja. Ei säväytä, eikä oikeastaan miellytäkään, vaikka ihan maistuvaa sinällään onkin. Hedelmäpitoisemmista humalapommeista pitäjien ei kannata vaivautua, eikä peräkärrykään katkeropuristien odotuksiin vastanne. Ihan jees…

Tuomio: Perus IPA aika suoraviivaisella pelikirjalla.

Pisteet: 32/50