Seksikkäältä kalskahtava Ruosniemen Insinööri

Kauniisti nimetty tuttavuus...

• Tyyli: Session IPA
• Alk.%: 4,7
• Panimo: Ruosniemen Panimo, Pori, Suomi 

”Sukkasandaaleissaan toimistokäytävällä suhisteleva Insinööri tunnetaan pihistä luonteestaan ja knoppitiedon anteliaasta jakamisesta. Sähäkästi sinkoilevat tarkennukset kahvipöydässä esitettyihin faktoihin pönkittävät Inssin asemaa kaikkien alojen asiantuntijana.”

Karhukaupungista ponnistava Ruosniemen Panimo kuuluu omasta mielestäni maamme mielenkiintoisempien seurattavien joukkoon. Porilaisessa navetassa majaansa pitävä insinööripanimo ei tuotantomäärillään ole vielä brassaillut, mutta viime syksynä päivitetyn keittolaitteiston ja pullotuskoneinvestoinnin jäljiltä suunta lienee kirkkaasti ylöspäin. Pari vuotta noin kymmenentuhannen litran vuositahtia hakannut panimo onkin tähän saakka jäänyt itselläni lähinnä tapahtumatuttavuudeksi – hyvin maistuvaksi sellaiseksi tosin…

Insinöörit pöydän ääressä...

Ammattinimikkein ryyditetyt oluet ovat olleet mielestäni hauskahti identifioituja, mutta vast’ikään vastaan tullut Insinööri korjasi koko potin – sydäntäni lähellä olevalla ammattikunnalla lienee toki jotain tekoa asian kanssa. Kollega siis matkaan ja palaveriä pöydän ääreen pitämään! Vaikka Insinöörin kuvaus viittaakin varsin stereotypiseen, nenäkkään nokkelaan ja hieman ehkä mauttomaankin ammatinharjoittajaan, uskoisin ruosniemeläisen olutnäkemyksen ilmenevän suoraviivaisen tyylinmukaisuuden ja järjestelmällisen kokonaisuuden lisäksi myös pienenä insinöörimäisenä leikkisyytenä.

Insinööri on reilummalla kädellä aromihumaloitu session IPA, joka taittuu rimaa hipoen maitokaupparajan alle. Hekumaa herättävästä humalakattauksesta löytyy Amarillo-, Cascade-, Centennial-, Citra- sekä Simcoe-lajikkeita ja etiketin värimaailma kesäisen vihertävä. Luonnollisena jatkumona markkinoille voisi puskea Diplomi-insinööri IPAn sekä Tekniikan Tohtori Double IPAn - ehkä panimon toimitusjohtajan nimikin kannattaisi ottaa hyötykäyttöön Karpale Alen muodossa. Alkoholittomien kastiin menisi vielä Teekkari 0,5%, mutta se lienisi jo turhaa kettuilua..? Ympäristötekniikan Insinööri voisi sitten olla vaikka luomuversio jommasta kummasta IPAsta...

Panimo uudisti muuten kotisivunsa jokin aika sitten ja tuota jälkeä kannattaa käydä ihastelemassa. Slogan ”Insinöörien panemaa” onkin tämän oluen kohdalla varsin osuvaa ja puhuttelevaa tekstiä, mutta se henkii myös yleisestä, järjestelmällisestä laadukkuudesta jossa luonnonlakien rajat joutuvat koetukselle. Insinööreiltä insinööreille… Wunderbar!

Ruosniemen Insinööri

Kaunis, hieman samea, oranssisen kellertävä olut leikittelee kynttilän valossa tuhdin vaahtohuntunsa alla. Tuoksu toimii, joskin hieman tunkkainen onkin. Rehtiä greippisyyttä, hieman tuoretta mäntyisyyttä sekä vienosti mansikkaista marjaisuutta sekä pihkaa. Tuoksu voisi henkiä hieman vahvemmastakin tuotteesta, mikä sessioitavan IPAn kohdalla on positiivinen asia.

Maultaan oikeinkin hyvä. Greippinen purevuus on hyvällä tasolla ja insinööri onkin melko rapeaa, mutta myös runsaan aromaattista purtavaa. Matkassa on myös havuja, pihkaista sekä kevyen mansikkaista tunkeutta. Tuntumaltaan yllättävän jämäkkä, joskin olut ilmiselvästi kärsii lainsäädännön rajoituksista tällä osa-alueella. Silti varsin tasapainoinen…

Tuomio: Rapea, aromaattinen, pureva ja rehdin suoraviivainen sessio-IPA, josta ei makua puutu. Insinöörimäisen jämäkkä esitys, joka ansaitsee vuolaat kehut. Hienosti on osuttu hölmölän lainsäädännön pakottamaan rakoseen, tässä insinöörissä on tyyliä – kuten asiaan kuuluukin!

Pisteet: 35/50

Craft beer on in, mutta millainen onkaan imperiumin vastaisku?

Nämä kolme konsernia hallitsevat 97%:ia maamme olutmarkkinoista...

Kevät tekee tuloaan, mutta kuhina oluen ympärillä on jatkunut läpi talven. Pienpanimoille menee lujaa ja craft-kulttuuri nauttii nousuhuumastaan maailman laajuisesti. Myös täällä pohjolassa on buumi päällä ja myös maamme ylin johto osoittaa hienoisia heräämisen merkkejä vuosikymmenten horroksestaan. Verohelpotuksia pienpanimoille on jo luvassa, myös ulosmyynnistä keskustellaan ja mahtuupa sekaan erinäisiä kauniita korulauseitakin. 

Yleinen trendi on, ettei suurpanimoiden valta-asema näyttäisi enää olevan itsestään selvyys. Toki markkinoiden dominointi on edelleen melko suvereeniä, mutta pienpanimosektori haukkaa siitä osuutta pieni pala kerrallaan – hitaasti, mutta varmasti. Mitä tästä seuraa? Aivan oikein – imperiumin vastaisku! Vastaisku voi olla esimerkiksi tehokas mainoskampanja, poliittinen vallankäyttö tai oman tuotevalikoiman laajentaminen. Ja koska elämme Suomessa, on mainostaminen tietenkin kielletty ja näin kolmikärkisestä atraimesta tulee kaksiteräinen miekka. 

Ensin pienpanimoiden rattaisiin lyötiin kapuloita poliittisin keinoin – pikkuveli otettiin silmätikuksi yhteisen köydenvedon sijaan. Pienpanimoiden verohuojennukset nähtiin uhkana suurpanimoiden norsunluutorneissa ja näinpä Panimoliitto päätti ilmaista huolensa maamme poliittiselle johdolle. Kolmen suurimman panimon 97%:n markkinaosuus oli Grillimaistereiden myötä murentumassa käsiin. Nyt kuitenkin näyttäisi, ettei jyrähdyksellä olisi käytännön vaikutusta lain sisältöön – hyvä niin.

Näinpä markkinoita hallitseville suurille, tanskalaisomisteisille Hartwallille ja Sinebrychoffille sekä iisalmelaiselle Olville jää käteen vain pitkänhuiskea peitsi millä sohia – reagoiminen tuotekehityksen voimin, pysyminen ajan hermolla. Kevään uutuuksia tutkaillessa käsitykset ”skenen” haltuunottamisesta eri konsernien sisällä näyttävät vaihtelevan kovastikin.

Iisalmen ihme

Kutkuttavalta kalskahtava Iisalmi Pale Ale
(kuva: Olvi)

Voisi kai todeta, että Iisalmessa on reagoitu tänä keväänä erittäinkin yllätyksellisesti – positiivisessa mielessä nimittäin! Viimevuotinen Sandels Vehnäolut saa jatkoa toisen, ennakkoon mielenkiintoisen pintahiivaoluen, Iisalmi Pale Alen muodossa. Kyllä – Olvi tekee IPAn! Tai session IPAn, koska maitokaupparaja tulee isoillakin vastaan. 

Etukäteistietojen mukaan odotettavissa on varsin positiivinen panostus, sillä runko rakentuu täysmaltaisen pohjan varaan ja katkerolukemakin näyttää kunnioitettavaa 55 EBUa. Humalalajikkeet on valittu pinnalla olevan trendin mukaan ja omaan korvaan Mosaic, Galaxy, Comet ja Saphir kuulostavat oikeinkin hyviltä valinnoilta. Näillä tiedoilla odotukset ovat syystäkin positiiviset, vielä kun hintakin saataisiin sopuisalle tasolle. Hienoa reagointia ja vähän odottamatontakin rohkeutta Olvilta – ehkä panimon vehnäoluen nousu vähittäiskaupan myydyimmäksi vehnäksi valoi luottoa lähteä kokeilemaan siipiä vähän pidemmällekin. Melko nopea on muuten ”takin kääntö” parin vuoden takaisesta ajattelusta. Jäämme mielenkiinnolla odottamaan SIiPAn (=session Iisalmi Pale Ale) realisoitumista.

Kolikolla on toki kääntöpuolensa, mutta nykyisin tunnutaan menevän vähän ”kaikille jotakin” linjalla hieman laajemmallakin rintamalla… Maitokaupoissa onkin jo jonkin aikaa näkynyt Olvin (A le Coq) Tarton tehtaalla valmisettuja A le Coq Extra-oluita. Kaksi ”meksikolaistyyppistä” lageria, jotka epäilemättä kilpailevat Sollien ja Coronoiden kanssa paikasta auringossa – sitruunasiipaleen kera, tottakai. Ei näistä sen enempiä – ehkä A Le Coq Extra Gingerin raaka-ainelistaus hitusen puistattaa (vesi, sokeri, ohramallas, inkivääri (0,2%), humala, happamuudensäätöaine (sitruunahappo), sitruunamehutiiviste, aromit, säilöntäaine (natriumbentsoaatti)), mutta omaan sarjaansa istuvat varmasti kuin nenä päähän. Craftiin näitä ei ole lähdetty sotkemaan…

Keravan mahalasku

Hartwall on toistaiseksi ollut vaitonainen omista tekemisistään, mutta Sinebrychoffilla sen sijaan on lähdetty kosiskelemaan yleisöä laajalla rintamalla – valitettavasti markkinointi edellä kuitenkin. Siinä missä Olvi yllätti avarakatseisuudellaan petti koffilaisten arviointikyky aika ronskillakin tavalla. Läpi paistaa melko sumeilamatonkin buumin harjalla ratsastus brändäyksen ja premium markkinoinnin voimin ilman todellista sisältöä.

Sinebrychoffin vastaus craft beer-vallankumoukseen onkin Garage Hard Brew - kaksi sokerikulöörin ja aromien voimalla maustettua lageria nätissä pakkauksessa. Että mitenkä?

Garage Hard Brew on suunnattu nuorille aikuisille, jotka kaipaavat olueltaan omaperäisempää makumaailmaa. He arvostavat craft-oluiden asennetta, mutta niiden makumaailma on kuitenkin monelle kiinnostuneelle liian haastava.

Eli mikäli punkipasi saa naamasi vääntelehtimään, mutta haluaisit silti olla tyylikäs oluennautiskelija niin arvostat varmasti esanssiaromista inkivääri- tai appelsiininkuori-lageria..? Tyylikäs pullo, kylkeen teksti ”asenteella, intohimolla ja käsityöllä pantuja erikoisoluita”-teksti ja homma on bueno? Hinta kivunnee premium-luokkaan ja näkyvyyttä varmasti haetaan. Craft beer-termi on toki varsin venyvä käsite, mutta eihän se nyt ihan näinkään voi mennä..?

• Garage Hard Brew Orange Peel – ainesosat: vesi, ohramallas, ohra, panimosiirappi, humala, väri (sokerikulööri), aromi.
• Garage Hard Brew Ginger – ainesosat: vesi, ohramallas, ohra, panimosiirappi, humala, väri (sokerikulööri), aromi.

(kuva: Sinebrychoff)

Muina uutuuksina kerrotaan tulevan aromihuloitu Karhu, uuden pakkauksen saanut Nikolai Luomu sekä Cascade-lisänimen saanut KOFF Rock:

• Karhu Huurre – trendikkäällä Polariksella aromihumaloitu lager. Katkerot jätetty hyvin maltillisiksi (17 EBU), täysmaltaisuuskaan ei tunnu Karhu-perheeseen oikein istuvan: aineksina vesi, ohramallas, ohra, panimosiirappi, humala. 
• Nikolai tulee taas luomuna, pakkauksen lisäksi ei muutoksia tiedossa.  
• KOFF Rock on vast’edes KOFF Rock Cascade Lager ja löytänee kanavansa varmasti…

Tulee Sinebrychoffilta kesäksi myös meilläpäin harvinaisempi berliner weisse, Bärliineri, joka on Suomen Olutmestari 2015 Jani Salmelaisen aivoitusten tuotoksia. Tätä jään toki odottamaan mielenkiinnolla, mutta kyllähän tästä puuhastelusta melko paha maku suuhun näin etukäteen jää…

Tarinan opetus

Politikointi omaa alaa vastaan muutoinkin tiukan toimintaympäristön Suomessa on omiin muroihin kusemista – parempi vaihtoehto pistää kampoihin on uusiutua markkinoiden vaatimalla tavalla. Ilmeisesti tämän voi tehdä kahdella tapaa. Toinen on valita Olvin tie ja iskeä markkinoille spekseiltään pätevä, tyylinmukainen tuote, joka valmistellaan huolellisesti ja oikeista raaka-aineista.

Toinen vaihtoehto taas näyttäisi olevan luottaminen brändäyksen ja korulauseiden voimaan sisällön ollessa vähän niin ja näin. Ihmettelen syvästi, sillä Sinebrychoff omaa yhteistyökanavan mm. Brooklynin suuntaan ja on muutoinkin ollut suurista ja kankeista se kaikkein joustavin. When life gives you lemons you paint that shit gold? Ei näin…

Yksi hyvä esimerkki saadaan jenkeistä, jossa suurbrändi Budweiserkaan (Anheuser-Busch InBev) ei puskenut markkinoille Premium Craft Lageria, vaan markkinoi oluensa oluthipstereihin kyllästyneille, oluen juomiseen mieltyneille mielille ja markkinoille. Mielestäni tämä Budweiserin craft-hengestä rehdisti erottautuva mainoskampanja on rehellisen osuva ja oikeastaan aika hauskakin. Tästä olisi Sinebrychoffkin voinut ottaa mielummin mallia. Niin juu,  paitsi että se mainontahan on Suomessa kielletty hedelmä. Mutta ajatuksena kuitenkin: tehdään asiat kunnolla tai sitten tehdään jotain ihan muuta... Olvi vie tämän erän, selvästi!

Huomasitteko muuten, ettei Olvi pyrkinyt eriyttämään IPAansa Olvi-brändistä lainkaan esimerkiksi jonkin väkisin keksityn Iisalmi Craft Brew'n alaisuuteen, vaan panimon logo löytyy rehdisti myös tölkin kyljestä. Keravalla sokeriliemet pyrittiin häivyttämään Garage-brändin alle - koska käsityö, craft-asenne ja muu sheisse... Huoh!

Niin ja muuten, kaikki vaaleasta lagerista poikkeavat oluet eivät ole erikoisoluita, eivätkä kaikki erikoisoluet ole craft beeriä...

Alkon pienpanimo-oluet 2015: Lammin Kotka

Kotka liitelee etsien kohdettaan (joka näyttäisi väijyvän taustalla...).

• Tyyli: English Strong Ale
• Alk.%: 7,0
• Panimo: Lammin Sahti, Lammi, Suomi
• Pantu: Bryggeri Helsinki, Helsinki, Suomi

Jo hieman varttuneempaan ikään tänä vuonna yltävä Lammin Sahti liiteli Alkon pienpanimokattaukseen Kotkan siivin. Kolmenkympin-kriisistä ei maamme vanhimman pienpanimon kohdalla ole tietoakaan – tasaisen eleetöntä ja verkkaista uutuuksien tuotantotahtia tunnutaan jatkavaan entiseen malliin. Panimon tuotanto on jäänyt muutamia oluita lukuunottamatta melko etäiseksi, mutta sellainen rehti, ”perinteisten” makujen ja maanläheisen tunnelman viba lintuaiheisista oluista on yleisesti jäänyt. Etenkin viime vuotinen Pyy puhutteli syvästi ja legendaarinen Sahtikin on omalla mittapuulla yhtä maamme parhaista.

Kotkan tarkkaa tyylisuuntaa on (Pyyn tapaan) jouduttu arvuuttelemaan, mutta traditional ale-english strong ale-akselille se näyttää vakiintuneen. Olut on valmistettu Bryggeri Helsingin laitteistolla yhteistyössä panimomestari Mathias Hüffnerin kanssa, joten periaatteessa Bryggeriltä tarjolla kaksikin olutta tähän kattaukseen – toinen vain liikkuu Lammin brändin alla… Ymmärrettävä kuvio sinällään, onhan Lammin Sahti ja sen taustavoimat aktiivisesti mukana Bryggerin toiminnassa yhtenä suuromistustahona Rakuuna Olut Oy:n kautta.... No ei takerruta tähän yksityiskohtaan, tarkastellaan hieman reseptiä: Alkon sivut ilmoittavat raaka-aineiksi Pils-, Pale ale-, väri- ja darkmaltaat sekä Hallertau Magnum-humalat… Kuin toisinto Pyyn vastaavasta (vrt. Pils-, pale ale-, cara pale- ja värimaltaat sekä Hallertau  Magnum-humalat) – vahvuuskin osuu yksiin (7,0% kummallakin). Muut speksit sitten jo eroavatkin, mutta hyppäsipä vain silmille numeroarvoja ihmetellessä… 

Itselleni Kotka on yksi kattauksen mielenkiintoisimmista tuttavuuksista, tai ainakin olen ladannut sille kohtalaisen kovat odotukset – en tosin tiedä, mitä siltä tarkemmin tulisi odottaa. Rehti, tunnelmallinen olutkokemus lammilaiseen tapaan olisi kuitenkin toiveissa…

Lammin Kotka

Mahonkinen, kynttilän valossa kauniin punertava, hieman samea olut vaalealla, kohtalaisen runsaalla vaahdolla. Tuoksu on runsas, syvän maltainen, karamellisoituneen leipäinen, tumman banaaninen – hyvinkin viettelevä. Kevyempää mausteisuutta, myös yrttiä, mutta hieman runsaammin käynyttä hedelmäisyyttä. Pehmeä, vivahteikas, syksyinen ja tunnelmallinen. 

Maultaan hieman riisutumpi, joskin varsin maittava ohuen sahtimaisissa viitteissään. Tummahkoa banaania kuten yleisempääkin hedelmäisyyttä löytyy käyneessä muodossa, mutta yleisilmeeltään olut on hieman kuiva, joskin toki tahmaava. Kuivan karamellisoitunutta, limppuista maltaisuutta on runsaasti, samoin valkopippurista mausteisuutta sekä purevaa yrttisyyttä joka nousee vahvemmaksi aivan maun loppuvaiheilla. Liekö sahtivibojen tuomaa lumetta tai lammilaista traditiota, mutta myös katajaista havuisuutta tuntuu matkassa olevan… Kohtalaisen runsasmakuinen, pitkä, lopulta piilevästi pureva ja suuta hieman tahmaava. Tuntumaltaan hienoisesti soljuva, ei kuitenkaan tuhti. Hyvin myös lämmittää…

Tuomio: Sahtimaisia piirteitä tarjoileva, hieman riisutumpi ja pureva olut, jossa kieltämättä on hyvää tunnelmaa. Tuntuman paksuus voisi antaa oluelle paljon, mutta kyllähän tätä lisää tulee ehdottomasti haettua!

Pisteet: 37/50

Kotka on viimevuotisen Pyyn tapaan mainio, muusta linjasta mukavasti poikkeava olut, jossa makumaailman luoma rehti tunnelma on täysin omaa luokkaansa. Kotka ei ehkä ole kattauksen ”suurin” olut eikä sitä varmasti yritäkään olla, mutta tekee tappavaa jälkeä omassa kastissaan laadukkaana, rehdin maanläheisenä oluena. Sahtipiirteet iskevät allekirjoittaneeseen, siksi Kotka liiteleekin kehujen siivittämänä pitkälle.

Alkon pienpanimo-oluet 2015: Ruosniemen Vuorineuvos

Arvovaltainen vieras...

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 9,5
• Panimo: Ruosniemen Panimo, Pori, Suomi 

”Kun työmarkkinoilla myrskyää, Vuorineuvos rientää hätiin kaksirivisessä liituraitapuvussaan. Tämän jo hieman ikääntyneen teollisuuspampun ajatus alkaa kirkastua vasta pitkän lounaan jälkimmäisellä tunnilla. Työnantajalinnakkeen jyrähtävä kannanotto Hakaniemen vaatimuksiin muotoillaankin vasta jälkiruokajuomien ääressä.”

Porilaisten marssi Alkon pienpanimokattauksessa on tänä vuonna kaupungin nuorempaa polvea edustavan Ruosniemen Panimon varassa. Auktoriteettejä ei monopolin keltanokan toimesta kuitenkaan lähdetty kumartelemaan, sillä paikalle lähetettiin suorilta käsin itse Vuorineuvos – mitä sitä nyt suotta näpertelemään! Imperial stouteja ei Alkon valikoimista liiaksi löydy, joten kotimainen panostus aiheeseen on aina tervetullutta. Panimo luonnehtii oluen viskositeettiä moottoriöljymäiseksi, mikä omaan korvaan kuulostaa erittäin hyvältä – tuntumaltaan tuhdit, paahteiset oluet kun tuppaavat olemaan sitä mielijuotavaa…

Tuotantoaan alati kasvattava navettapanimo kuuluu omissa kirjoissa niihin mielenkiintoisempien seurattavien joukkoon, mutta toistaiseksi kosketukset ruosniemeläisten tuotantoon ovat jääneet lähes tyystin oluttapahtumien varaan. Täksi vuodeksi panimon tavoitteena on kuitenkin nostaa tuotanto lähelle 100.000 litraa, mikä kielisi levikin laajentamisen puolesta – tämä visio lämmittää mieltäni kovasti. Katsotaan tässä odotellessa, että millaisin teesein Vuorineuvos Alkon valikoimaa lähestyi… Huhujen mukaan olut saattaisi olla vielä hieman raakilevaiheessa, eli pieni unohtuminen kellarin pimeyteen ei varmaankaan pahitteeksi olisi. En silti malttanut olla korkkaamatta tuoreeltaankaan…

Ruosniemen Vuorineuvos

Sysimusta olut kaatuu lasiin verkkaiseen tahtiin. Ruskea vaahtokerros nousee lasin reunoja myöten korkeuksiinsa eikä näytä pitkään aikaan taantumisen merkkejä. Riittoisa, kestoisa vaahto tumman jyhkeän oluen harjalla – näky hivelee silmiä… Tuoksukin on kohdillaan: runsaasti tumman paahteista kahvisuutta mokkaisen pehmeällä, suklaisella pedillä. Syvässä tummuuden verkossa ui hienoista nahkaa, runsaampaa lakritsia sekä miellyttävää yrttisyyttä ja paahtuneen siirappista leivän kuorta. Hekumallinen tuoksu kertakaikkiaan ja syvyyden lisäksi myös tasapaino on kauniisti hallussa. Tuoksu lupailee hidasta nautintoa lasin täydeltä… 

Myös maku kerää kehuja, joskaan ei aivan tuoksun aistikkuuteen saakka ylläkään. Tästä huolimatta olut on silkkaa nautintoa. Mokkainen, kahvisen paahteinen, suklaalla tahditettu alku viettelee pehmeydellään ja jatkaa osaltaan tuoksun syväluotaavaa moniulotteisuutta. Hiljalleen lakritsinen, salmiakkiyrttisyyttä vihjaileva noste pääsee paremmin peliin mukaan päättyen sopuisan voimaisasti purevaan, yrttisen greippiseen lopetukseensa. Paahteinen maltaisuus sekoittuukin kauniisti katkeroiden viimeistelemään, pitkään jälkimakuun, eikä kyydistä voi muuta kuin nauttia. Paahtuneen siirappinen leivänkansi viimeistelee makuelämyksen ja öljymäisen runsas, soljuva suutuntuma sinetöi paketin arvolleen sopivalla jämäkkyydellä. Paksu, tuhti, syvä… Mitä muuta oluelta voisi muka vaatia?

Tuomio: Ensiluokkaisen paksu suutuntuma, syvän paahteinen, lopussa ronskin pureva makumaailma… Vuorineuvos kantaa nimensä asemalleen sopivalla jämäkkyydellään ja tasapainoisella, painavaa arvoa omaavalla luonteellaan. Kerrassaan hieno olut!

Pisteet: 42/50

Kellarointipotentiaalikin on ilmeinen – pitänee noutaa pari pulloa odottelemaan…

St. Bernardus Pater 6

Talvi-illan taikaa...

• Tyyli: Abbey Dubbel
• Alk.%: 6,7
• Panimo: St. Bernardus Brouwerij, Watou, Belgia

Karkeasti kaiveltuna ranskalaista väriä historiastaan löytyvä St. Bernardus oli tapetilla jokin aika sitten perusvarman ja laadukkaan abbey dubbelin, Prior 8:n toimesta. Tällä kertaa lasiini kaatui kyseisen oluen pikkuveli, hieman kevyempirunkoinen, varsin kehuttu Pater 6 – abbey dubbel tämäkin. Koska panimon historiaa kerrattiin kasin yhteydessä melko syväluotaavastikin, voitaneen intro pitää poikkeuksellisen lyhyenä ja suunnistaa suoraan oluen makukuvaukseen…

St. Bernardus Pater 6

Tumma, kastanjamaisesti punertavaa ruskeutta tarjoileva olut on varsin samea, hitusen suttuinen ja mystisen tunnelmainen. Tuoksu on mainio, syvä ja kohtalaisen moniulotteinen. Limppuista, tummahkon karamellista makeutta välittävää maltaisuutta, rusinaisen kypsää, kuivattua hedelmää sekä tunnelmaan kuivuutta tuovaa belgihiivaista mausteisuutta sekä anista.

Maku on niin ikään toimiva. Leipäistä, kevyemmin karamellisen makeaa mallasta, ehkä hiven paahtunutta siirappiakin. Runsaasti belgihiivaista mausteisuutta, maltaan kaverina kypsänä kuivattua hedelmäisyyttä. Lopussa esiin nousee varsin tuhtia anismaista yrttisyyttä sekä kohtalaista katkeruutta – myös salmiakkisia piirteitä löytyy. Maun alkupuoli onkin pehmeämpi lopun kuivuessa nopeasti kutkuttavaan, hieman kulmikkaastikin kuivuvaan päätökseensä. Tuntumaltaan sopivan runsas, soljuvan rajamailla kulkeva ja tasapainoinen. Lopputulemaltaan nipistävän kuiva, sisältään hedelmäisen pehmeä… Miellyttävän lämmittäväkin.

Tuomio: Maistuva dubbel, jossa makujen syvyys viettelee ja tasapainon ehdoilla tapahtuva leikittely kuivuuden ja pehmeyden välillä miellyttää omaa suuta.

Mainio dubbel.

Pisteet: 38/50

Eli yleinen pehmeys ja isoveljeään pienempi kuivuus vetivät hienoisesti pidemmän korren kamppailussa Pater 6 vs. Prior 8 (38 vs. 37), joskin hyviä oluita molemmat ovatkin – silti valitsisin lasiini tämän kevyemmän kaverin. Makuasioita…

Sata suomalaista olutta 2015 - osa 1/5

Vuosi lähti käyntiin ilmeisen haasteellisissa merkeissä ja etenkin YLE on kunnostautunut ehytläisen alkoholikeskustelun mustavalkoistamisen mantran toitottamisessa parinkin verovaroin tuetun liikkeensä voimin. 100 päivää ilman viinaa-konsepti tosin iski allekirjoittaneeseenkin ja koin haasteen kannatettavaksi teesiksi alkaneelle vuodelle – viinasta kun en suuremmin ole koskaan välittänytkään. Olueen ja jonkin verran viiniinhän nämä omat mieltymykset muutoinkin suuntautuvat… Noh, otin minä lasillisen viskiä, joten se siitä sitten.

Olutverkko pisti pystyyn mielestäni varsin hyvänoloisen, vastuullista juoma- ja olutkulttuuria edistävän hankkeen, joka haastaa osallistujansa nauttimaan yhden kotimaisen oluen satana päivänä. Haaste kirvoittikin pohdiskelemaan, että millaiselta oma sadan nautitun kotimaisen oluen lista mahtaisi näyttää? Siitä se ajatus sitten lähti ja vuoden alusta olen dokumentoinut kaikki lasissa käyneet kotimaiset panimotaidonnäytteet – vilpittömästi ja ilman tarkoitushakuisuutta.

Läpi käydyt oluet esitellään viidessä osassa, aina sitä mukaa kun kaksikymmentä olutta tulee täyteen. Liitän listaukseen lyhyen ja ylimalkaisen kuvauksen maistetusta oluesta, mutta pohdin myös kuinka kiihkeästi sitä muille suosittelisin (asteikko 0-5).

Sata kotimaista olutta #1-20

Vuosi on alkanut varsin sinivalkoisissa merkeissä. Alkon pienpanimokattaus luonnollisesti näyttelee leimaa-antavaa roolia helmi-maaliskuun arvioissa, mutta suuntautuminen kotimaisen pienpanimo-osaamisen antimiin on muutoinkin ollut vahvasti esillä. Tälle en tarkempaa syytä osaa keksiä, mutta ehkä sadan kotimaisen läpikäynti sen verran alitajunnassa kutkuttaa, että kauppojen Suomi craft-hyllyjä on tullut tutkittua aktiivisemmin... Tältä näyttää kimaran ensimmäinen viidennes:

#1: Beer Hunter's Mufloni IPA, Pori

Maistuva, kohtuuhintainen session IPA Porista. 

Suositus: 3,5/5

#2: Hiisi Pläkki, Jyväskylä

Jyväskyläläispanimon cascadian dark ale, jossa mukavasti purentaa ja paahteisuutta. 

Suositus: 4/5

#3: Pyynikin Käsityöläispanimo Papabeers Nisuolut, Tampere

Tallinnan kautta kierrätetty, mielestäni hyvinkin maustuva hefeweizen.

Suositus: 3,5/5

#4: Pyynikin Käsityöläispanimo Papabeers Winter Ale, Tampere
Tampere-Tallinna-Jyväskylä reitin kulkenut, mansikkamarmaladinen britti strong ale.
Suositus: 2/5

#5: Saimaan Marsalkka Luomuvehnä, Mikkeli
Maitokauppojemme vehnäoluiden kärkeä, raikas ja maistuva. Mökkikesän vakio-ostos.
Suositus: 3,5/5

#6: Palokka Rospuutto, Jyväskylä
Tähän saakka kenties maistuvinta Palokkaa, turvetta riittää ja sehän kelpaa!
Suositus: 3,5/5

#7: Ukonmalja / Hiisi Hansakauppiaan Baltic Porter, Jyväskylä
kotiolutreseptistä ylöspäin skaalattu baltic porter, joka on kotimaisista tuotoksista selvästi lajinsa kärkeä.
Suositus: 4/5

#8: Sinebrychoff Porter, Kerava
Klassikkoportteri, joka ei esittelyitä kaipaa. Nautittu porsaanposkipadan valmistuksen lomassa.
Suositus: 4,5/5

#9: Saimaan Brewer's Special India Pale Ale, Mikkeli
Mukavan pureva ja suoraviivainen session IPA, jossa on hyvää luonnetta. Nautittu pulled porkin kaverina.
Suositus: 4/5

#10: Beer Hunter's Mufloni Säppi, Pori
Maailmanluokan APA porilaispanimolta, jonka tuoreimmat erät katoavat hyllystä sitä mukaan kun niitä täytetään.
Suositus: 4/5

#11: Saimaan Luostari Dubbel, Mikkeli
Maailman ainut ortodoksiluostariolut, joka selvästi pehmenee ajan myötä. Kokin osuus poronkäristys-oluesta.
Suositus: 3/5 (tuoreena selvästi alle)

#12: Malmgård Huvila ESB, Malmgård
Klassikko-oluttyylin Huvila-versiointi on purevanlainen, maistuva näkemys joka toimii.
Suositus: 4/5

#13: Vakka-Suomen Prykmestar Double IPA, Uusikaupunki
VASPin tupla-IPA on mukavan maltainen, runsaan humaloitu ja mauiltaan syvä, todella maistuva nautiskeluolut.
Suositus: 4,5/5

#14: Nokian Keisari 66, Nokia
Laatuongelmista kärsinyt, tulokas vuotensa hittituote alkaa lyötämään vanhaa loistoaan, tässä mentiin vielä pelkän katkeron voimin.
Suositus: 3/5 (sika säkissä?)

#15: Mallaskosken Valioluokka Pils, Seinäjoki
Sopivan rapea ja puhdasmakuinen pils, joka tahdittaa kauniisti vaikkapa bliniateriaa.
Suositus: 3/5

#16: Plevnan Siperia, Tampere
Klassikko, kotimaisen olutosaamisen kärkinimi joka puree, paahduttaa ja vakuuttaa. Nautittu ruotsalaisen laatuelokuvan aikana.
Suositus: 5/5

#17: Vakka-Suomen Prykmestar SavuVehnä, Uusikaupunki
Maistuvan savuinen, maanläheinen ja tunnelmallinen savuolut.
Suositus: 4/5

#18: Hiisi Aarni, Jyväskylä
Rukiinen, mäntyisen havuinen ja optimaalisesti pureva ruis-IPA.
Suositus: 4/5

#19: Maku Savu Porter, Tuusula
Odotettua vähäsavuisempi, vakuuttavan nautinnollinen talvi-illan täydentäjä.
Suositus: 4/5

#20: Malmgård Barley Wine, Malmgård
Suuri suomalainen olut arvokkaalla tunnelmalla ja upealla makumaailmalla varustettuna.
Suositus: 4,5/5