perjantai 18. toukokuuta 2018

Laitilan Kölssi

Laitilan Kölssi
Kevään ensimmäinen hellerintama ajoi blogistin maaseudun rauhaan, pois paahtavassa kartanopuutarhassa odottaneiden piha-askareiden ääreltä. Mukaan mäntykankaan sävyttämiin mökkimaisemiin lähti myös Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan ”kevätuutuus”, näytekappaleena saatu Laitilan Kölssi.

Tämänkaltaisia testiolosuhteita olin tuotteelle oikeastaan odotellutkin, eikä visio puitteiden ja oluen yhteensopivuudesta metsään mennyt. Tai meni, muttei huonolla tapaa. Tölkkipakattu Kölssi on nimittäin hemmetin hyvä mökkiolut ja mikäli kauppahintakin alle kolmen euron painuu, tulee se korvaamaan saman panimon Kukko Hellesin jääkaapin vakiokäyttöoluena. Sama tarina on muuten Atlanta American Pilsin kohdalla eli luotto munapitäjän antimiin on tänä kesänä kova. Kolmantena käyttöoluena näkyy kulkevan Heineken 0,0, jota on kulunut etenkin lenkkien jälkeen ja grillipuuhien lomassa.

Kaksoistornikaupungin lokaatiosuojattua Kölschiähän on Laitilassa valmistettu aiemminkin. Kievari-sarjaa edustanut Kölssi ei kummempia värinöitä viisi vuotta sitten aiheuttanut, joskin tuohon aikaan makunystyröiden arvostus vaaleita perusmakuja kohtaan oli muutoinkin ns. trendin mukaista eli ei-niin-suopeaa. Sittemmin yhteinen sävel pilsien, hellesien ja muiden (etenkin) germaanijuomien kanssa on taas löytynyt ja valinnoissa ehkä jopa hieman korostunutkin.

Laitilan Kölssi
En ole varma, onko nyt tölkkiin saatu tuote täysin samaa tavaraa kuin tuo kievarilainen, mutta ainakin Olutpostin jutun perusteella Kievari Kölssi toimi reseptiikaltaan pohjana nykyiselle Kölssille. Olut rakentuu Pilsner- ja vehnämaltaiden varaan Magnumin ja Perlen toimiessa humalan roolissa. Tyyliltään Kölsch on pintahiivaolut, joka usein (kuulemma) kuitenkin mielletään lagereihin kuuluvaksi. Se on kuitenkin hedelmäisempi kuin pohjahiivaverrokit, joskaan ei nykykäsitystä ”hedelmäisyydestä” runsautensa puolesta ehkä täytäkään. Klassinen ”German Pale Ale” joka tapauksessa.

Kölschiä ei Suomessa tosiaan Kölschinä saa valmistaa, mikä huomattiin kevään pienpanimokattauksessakin: Vakka-Suomen listaama Prykmestar Kölsch katosi hyllyistä ensimmäisen päivän jälkeen ja palasi myöhemmin Prykmestar German Alena. Aiemman arvion puolelta löytyy hieman vuosilukutietoa nimisuojasta ja oluen yleishistoriaakin.

Arvioita olut on tosiaan panimolta saatu. Se on nautittu mökkiterassilla kuikkapariskunnan pitkin järvenselkää kaikuvien kutsuhuutojen, palokärjen sähkötolpparummutuksen ja metsissä heleästi soivan käen kukunnan säestyksellä. Suosittelen.
Laitilan Kölssi on suomalainen vastine saksalaiselle Kölnin kaupunkialueella valmistetulle Kölsch-oluelle. Kölssi on Kölsch-tyyppinen täysmallasolut, jossa on aistittavissa pintahiivakäymisen tuottamaa hedelmäisyyttä, selkeän ja puhtaan mallaspohjan raikkautta sekä keskiasteisesti humaloidun oluen aromia ja katkeruutta. Kölssi sopii hyvin kala- ja liharuokien, grilliruokien ja riistaruokien kanssa nautittavaksi sekä saunaolueksi ja seurustelujuomaksi. Oluen valmistukseen on käytetty kotimaisia Pilsner- ja vehnämaltaita sekä saksalaisia Magnum- ja Perle-humalalajikkeita.
Laitilan Kölssi
Viljavankeltainen, haalean utuinen ja kauniisti vaahtoava olut. Tuoksu on kaunis. Se on miedohko, puhdaslinjainen ja toimiva. Aluksi nenä poimii kevyen, hedelmäisen tuulahduksen, jonka alta paljastuu yrttireunuksinen, ruohoisen raikas ja vaalean maltainen, hieman hunajainen kokonaisuus. Tasapainoa piisaa ja sävyt löytävät hienosti parinsa.

Maussa hunajaisuus on tuoksua kevyempää, yrttisen ruohoinen tuoreus taas napakampaa. Vaalea mallas saa hyvin roolia, raikkaus on hyvällä tasolla ja puhdaslinjainen yleiskuva uppoaa maaliinsa. Simppeli, yksinkertainen, mutta juuri siksi niin hyvä.

Taitaa viedä paikan saman panimon Hellesiltä vakiokaappioluena - ainakin jos hinta saadaan alle kolmen euron.

Pisteet: 34/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti