maanantai 30. huhtikuuta 2018

Vappujuomaa: Hangaround & Nobody Brewing Panomiesten Sima


Hangaround & Nobody Brewing Panomiesten Sima

Olen itse aika laiska vapunhengetär eli simat tulevat anopilta ja munkkejakaan en itse väännä – en niistä kyllä sen suuremmin edes välitäkään. Sima sen sijaan yllättää vuosi toisensa jälkeen. Ennakkoon vähän tuntuu, että kyllähän ilman sitäkin pärjäisi, mutta kun se pullo sitten tulee korkattua, jään aina pohtimaan, miksei tätä voisi pitkin kesää lipitellä. Raikasta, suunmukaista ja ainakin meilläpäin pirskahtelevaa, mutta enemmän kuivaa kuin makeaa kun tuo on tavannut olla.

Tänä vuonna simatarjontaa täydensi Hangaround & Nobodyn Pekka, joka toimitti erään peltomarketin parkkipaikalle muutaman kotikeittiön maltaisen koe-erän sekä putelin Reittausblogin panimosima-ohjetta mukailevaa simaa. Oluttahan tämä ei ole nähnyt kuin hiivan muodossa, mutta mitäpä sitten. Hyvin suunmukainen, raikas, kepeä ja virkistävä sima.

Tätä oli muuten mielenkiintoista arvioida, sillä maun sanoiksi pukeminen osoittautui melko haastavaksi. Miltä sima maistuu? Siis mitä makuja sen sisältä löytyy. Tätä piti ihan tosissaan pohtia ja alla oleva kuvailu on vähän sinne päin.

Tämän myötä herättelin taas mieleeni ihmetyksen, miksi tällaisten juomien sesonki on aina rajattu niin pirun lyhyeksi aikaikkunaksi, jolloin sitä sitten hörpitään kaksin käsin ja kammotaan sen vuoksi loppuvuosi. Esimerkiksi glögihän olisi pelkän joulusesongjn sijaan koko talvikauteen istuva lämmike ja vaaleampisävyinen palvelisi helposti aina juhannukseen saakka. Joskus jopa ylikin. Simaa sitten siinä rinnalla ja eteenkinpäin lämpiminä päivinä.

Hangaround & Nobody Brewing Panomiesten Sima
Utuinen, kauniin vaalea ja nopean vaahdonkin nostava sima. Sihisee kivasti, poreilee iloisesti. Tuoksu on raikas, sitrusmainen, sopivan hunajainen ja kukkea. Kevään merkkejä, selviä sellaisia. Ihan simalta tuoksuu ja rusinat voisi hyvillä mielin lyödä sekaan.

Eikä maku poikkea linjasta. Hyvin raikas, hiukan kuivakin. Terävät hiilihapot tehostavat kepeyttä ja raikasta luonnetta osuvasti. Sitruksen kuorta ja mehua, hienoista teemäisyyttä ja vaaleaa, kukkeaa hunajaa. Tai miten sitä siman makua yleensä nyt kuvaillaan. Todella hyvä sima joka tapauksessa ja tyyliltään sellainen, mikä uppoaisi napaan kyllä kesäiltanakin.

Helvetin hyvä sima.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti