sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Vuodenkierron kääntäjä: HIISI Ikiiurso Barrel Aged 2017

HIISI Ikiiurso Barrel Aged 2017
  • Tyyli: Imperial Stout
  • Alk.%: 13,0
  • Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi

Vuosi vaihtuu, minä en. Kanava ehkä kenties, riippunee kuulijasta. Jotenkin minusta vain tuntui, että jyhkeän Ikiiurson uuden tulemisen läpikäynti sopisi vuoden viimeiseksi postaukseksi. Onhan se saanut alkunsa tasan vuodenkierto takaperin ja tänään sitä taas keitellään. Vuoden 2018 Ikiiursoa, nimittäin.

Alkoihin joulun alla saatu Ikiiurso-satsi edustaa muhkean jätin toista erää. Vain uudenvuoden aattona keiteltävä olut oli ensiyrittämällä 11-prosenttinen ja kärkevän puhutteleva, mutta toiseen vuosikertaan vahvuutta kammettiin ylöspäin vielä parilla pykällä – kolmeentoista prosenttiin.

Ensimmäinen Ikiiurso-erähän perustui Iku-Turson tuplaamiseen eli raaka-ainemäärien suoraan kaksinkertaistamiseen. Tuosta on tiettävästi pidetty edelleen kiinni, mutta oman twistinsä 2017-editioniin tuo kypsytys Oloroso-tynnyreissä. Jännä nähdä, mitä tulevaksi vuodeksi on keksitty… Maistuvaa ja kaikin puolin elämyksellistä uutta vuotta kaikille. Kippis!

HIISI Ikiiurso Barrel Aged 2017
”Käsittämätöntä.” Huokasi heimolainen riihessään. Hänen äänessään oli hienoinen vapina joka kertoi innostuksesta, mutta josta välittyi myös aavistus pelkoa.
Tuijottaessaan kuvun sisään sen sisältö – neste, jos sitä siksi pystyi kutsumaan – oli raskasta ja viskoosia, kuin raakaöljyä tai tervaa. Nesteen kuvailu mustaksi olisi vähättelyä, sillä se tuntui huokuvan pimeää, eikä sen pinta heijastanut edes takkatulta.
Samanaikaisesti läheinen väinä alkoi virrata voimakkaammin, ja suonsilmäkkeeltä saattoi kuulla hentoa kulkusten kilinää. Sitä ei heimolainen kuitenkaan huomannut.
”Suorastaan käsittämätöntä…”
HIISI Ikiiurso Barrel Aged 2017
Sysimusta, hidas ja ruskean vaahdon alle asettuva olut. Tuoreeltaan aika tuju, iskevä mutta myös hieman odottava. Annan suosiolla lämmetä ja avautua hetken.

Tummasyinen tuoksu henkii kaksinaista sävymaailmaa. Paahteinen, kahvinen ja suklainen, paikoin jopa siirappinen runko luo vakaan alustan punertavan marjaisalle lämmölle, kuivan hehkuviinimäiselle tynnyrisyydelle. Soljuva, hivenen kärkäs ja vahva.

Maku myötäilee tuoksua, mutta tarjoaa myös hieman syvempää makukirjoa voimakkaan vivahteikkuuden tueksi. Tummaa, limppuisen siirappista, kahvisen paahtunutta ja syvän suklaista mallasta löytyy runsain mitoin. Punertava, lämmin ja kuivahko marjaisuus kumisee tynnyriä tuoden mukaan myös hienoisen vaniljavartista verhoa. Loppupuoliskolla esiin tulee myös hentoa mausteisuutta, mutta ehkä tuo kokonaisuus vielä perusikurille menee, vaikka kypsytysastia vastaan hanakasti sanookin.

Maun loppuliuku on voimakkaan katkera, mutta jälkimaku kääntyy aluksi espressomaisen paahteen ja kahvisen suklaisuuden puoleen. Pian esiin lipuu myös kuivattavaa lämpöä sekä katkeron taustakaikua. Jälkimaku on hyvin, hyvin pitkä.

Olut on hyvin vaikuttava ja runsas, jyhkeä ja monipuolinen. Jonkinlaista lisätukea tasapainoisuuden muodossa ehkä kaipailisi, mutta ansaitsee jo kunnioitusta jalojen ja eritoten hitaiden arvojuomien kastissa. Vakuuttaa siinä missä viimevuotinenkin… Syvästi. Saas nähdä millainen Ursonvuosi huomisesta pyörähtää käyntiin...

Pisteet: 40/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti