keskiviikko 18. lokakuuta 2017

HIISI Äimä Lupulus Pils

HIISI Äimä Lupulus Pils - Äimä käkenä?
  • Tyyli: Pilsener
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: HIISI, Jyväskylä, Suomi

Oli siinä tuore hiisiläinen sinä kuuluisana äimän käkenä kun minut oluthyllyn äärellä näki ja samaa sai sanoa toki meikäläisestäkin uuden paikallispanimotuotteen äärellä. Tai no, taisi se Mikko tästä joku viikko sitten puhelimessa mainitakin, mutta pääsi se silti taas yllättämään.

Jenkkihumalin ryyditetty Lupulus Pils edustaa modernien vaaleiden lagereiden tyylisuuntaa ja vaikkeivat ne viime aikoina enää oikein ole iskeneetkään, oli tämä tietty testattava. Ja kyllä kannatti, sillä sopivan rouhea ja aromipuolen hedelmäsalaatit pienelle säätänyt näkemys toimi vallan mainiosti! Yllätti siis toisenkin kerran…

Etiketin tarinoinnin ja kuvituksen perusteella oluen nimi viittaa perinteisen nahkaneulan sijasta Äimättäreen, susien Emuuhun. Kevätilman tiineyttämä Äimätärhän synnytti runon mukaan susia ja näinpä HIISIn mytologiatribuuttikin puree varsin mukavalla voimalla. Jonkinlaisena raivottarenakin Äimätär tunnetaan, joten oluttyylikin on sinällään sopivan suoraviivaiseksi valikoitu. Äimäkin näemmä soveltuu myös gluteenittomaan ruokavalioon.
Äimä väinät, järvet taittoi pajunkissat suuhun laittoi emuun voimat, emuun vaivat, näistä sudet synnyn saivat.
Äimä on rapsakka ja sopivasti puraiseva janoisen juojan pils. Reilu annos amerikkalaisia humaloita yhdistettynä kepeän juotavaan mallasrunkoon tekevät Äimästä porttioluen ihan minne vaan.
Nauti siis sellaisenaan, tai perinteisen mökkiruoan kera kesäisessä järvessä viilennettynä (9-12°C) toki. Musiikkisuosituksena Litku Kelementti - Juna Kainuuseen.
HIISI Äimä Lupulus Pils
Vaalea, kauniin keltainen ja kohtalaisesti vaahtoava olut. Tuoksu on kärkäs, hyvin terävä. Greippisen ruohoinen sivallus halkoo vaaleaa kenttää. Siinä on myös yrttistä vibaa, rypäleistä vehreyttä. Hyvin raikas.

Maku on niinikään terävä, varsin rouhea ja mielestäni erittäin toimiva. Nyt on hyvää poljentoa kauppavahvuiseksi olueksi! Greipinkuorinen tuoreus, ruohikon vihreys ja lopussa niitä tukeva mausteinen yrttisyys piirtyvät voimakkaina makukartalle. Vaalean rypälemäistä hedelmää, ei niinkään tropiikin muhevaa mangosoppaa, kevyttä nektaria kuitenkin. Ai että, jotenkin tämä vain kolahtaa makuhermoon. Olen äimänä, sillä viime aikoina modernisti humaloidut pilsit eivät ole oikein uponneet.

Tuomio: Napakan suoraviivainen ja kärkäs modernpils.

Pisteet: 36/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti