keskiviikko 22. helmikuuta 2017

Alkon Pienpanimo-oluet 2017: Mathildedalin Kevät

Mathildedalin Kevät
Sympaattinen ruukkipanimo laittoi viime keväänä pirskeet pystyyn vähintäänkin toimivan belgialen voimin ja samaa maailmankolkkaa kolutaan myös Mathildedalin Kevät-oluen myötä. Tällä kertaa pienpanimokattausta täydentävän oluen tyylilajiksi on valikoitunut kesäinen Saison ja oluen vahvuuskin on hilattu lainsäädäntövatuloinnin kohteena olevan vähittäismyyntirajan tuleviin raameihin sopivaksi.

Mathildedalin Kevät kiinnosti etukäteen monella tapaa. Kylillä on pantu heti ensikosketuksesta lähtien hyvin toimivaa lasintäytettä ja panimon tasaisen varmaa linjaa täydentävät myös mukavat johtotähdet, kuten edellä sivuttu Pirske tai vaikkapa paahdehörhön pirtaan istuva Seppä. Kyläpanimon meno vaikuttaa muutoinkin mukavan lupsakalta ja jotenkin tuo touhu vain kolahtaa meikäläiseen. Esimerkiksi etikettien kuvituksessa vaihtuvat kylämaisemat luovat oluthyllyyn aivan omanlaista tunnelmaansa. Kevään etiketissä kuvattu, Mathildedalin vanha viljamakasiini kirvoittaa mieleen monenlaisia tarina-aihioita ja siten tarjoaa pienen elämyksen jo itsessään.

Kevään reseptiikassa tosin piili vakava vaaramomentti viherherukkalisän muodossa, mutta onneksemme tuo melko selkeästikin esillä oleva vivahde toimii kepeän keväisen saisonin makukokoelmaa vasten oivallisesti. Itseasiassa ajattelin aluksi keittoon lisätyn ihan pensaikon marjasatoa, mutta maistelu ja lopulta faktatarkistus osoittivat kuitenkin marjapensaan lehtien suuntaan. Mukava, naapurin viime kesänä keittelemän herukanlehtimehun tunnelma kaikui taustalla kivasti ja olut sai valoisan vastaanoton myös kanssamaistelijalta. Panimo itse käyttää lehtilisästä sanaa ”kylätwist”, jonka aion julkeasti anastaa omaan käyttöön jatkoa silmällä pitäen.

Toivoa sopii, että panimon kausiolueksi merkitsemä kevätolut saisi pysyvämmän jalansijan sekä Alkon että panimon (ja myöhemmin myös kauppojen) tuotevalikoimasta – vähän samaan tapaan kuin jokin aika sitten uudelleen tarjolle tullut Pirskekin. Hienoja oluita molemmat. Oli miten oli, Kevättä haen vielä lisää ja toivon, että sitä saisi vielä kesälläkin mökkiterassille matkaan…

Mathildedalin Kevät
Mathildedalin Kevät
Keväisen keltainen, samea ja kohtalaisen vaahtorikas olut. Tuoksu on mielenkiintoinen. Siinä on toki tuttua, sitruksisen pirteää, kevyen hiivaista mausteisuutta ja viljavan vaaleaa maltaisuutta, mutta ilmoilla on myös hauskaa viinimarjapensaanlehtimehun makeaa vehreyttäkin. Nopea nuuhkaus toi jopa mieleen vaalean sahdin, mutta tarkempi tarkastelu karistaa mielikuvaa kauemmaksi.

Maku jatkaa tuoksun linjoilla. Viinimarjapensaan lehdistä keitetyn mehun vaikutelma on hieman hillitympi, joskin selvästi läsnäoleva edelleen. Sitruksinen kärkevyys, yrttinen purevuus ja valkopippurinen mausteisuus kiristävät otettaan loppua kohti liikuttaessa alkupään vaalean viljavan maltaisuuden kadotessa taustalle. Kevät on tälle oluelle oiva nimi sen henkiessä raikkaudellaan ja vaaleudellaan alkukevään tunnelmaa. Miellyttävä ja kohtalaisen runsasmakuinen tuttavuus.

Tuomio: Hyvin keväinen, herukanlehdin tuunattu, aurinkoinen Saison.

Pisteet: 38/50

Sanan herukka käyttäminen on itselleni jo kasvatuksellisesti vierasta, mutta olen myös myöhemmin antanut itselleni kertoa, että viinimarjoista tehtiin yleiskielessä herukoita kasvi- ja kansanterveysmies Toivo Rautavaaran toimesta. Sana ”viini” kun kertoi rahvaalle marjan yhdestä ilmiselvästä käyttömahdollisuudesta… Sanana herukka lienee kuitenkin Rautavaaraa vanhempi, mutta mistäpä näistä tietää. Onhan täällä kieltolakiakin kokeiltu ja opetettu kansa siten paloviinan pariin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti