 |
| Mustan Virran Pistolekors Porter |
- Tyyli: Porter
- Alk.%: 7,0
- Panimo: Mustan Virran Panimo, Savonlinna, Suomi
Alkon tämänkeväinen pienpanimosetti on jo saatavilla ja yksi
entisestään kasvaneen kattauksen ensikertalaisista on savonlinnalainen Mustan
Virran Panimo porttereineen. Olut saapui Olutkellarin käsiin jo ennen
virallista Alkoon tulemista panimon toimittaman, pienimuotoisen näytepaketin
myötä. ”Hienoiset”, kohta toivonmukaan selätetyt kameraongelmat hieman
hillitsivät etukäteisnäytteiden läpikäyntiä, mutta jonkinlaista kuvamateriaalia
rikkinäisellä linssillä sai onneksi raavittua kasaan.
Pistolekors jatkaa panimon tuttua, olavinlinnalaiseen
tarinankerrontaan keskittyvää linjaa. Olut lainaa nimensä Olavinlinnan
päällepäsmäreinäkin vaikuttaneen, Ruotsissa 1645 aateloidun Pistolekorsin jo
sammuneelta suvulta. Hallertau Hersbruckerilla, Saazilla ja Northern Brewerillä
humaloitu olut on pakattu silmää miellyttävään yskänlääkepulloon, joka erottuu
mukavasti oluthyllyn korkeakaulaisemmista kumppaneistaan. Tähän on tosin pakko
todeta, että Red Stripen kohdalla sama sympatiantunne ei ole koskaan mieltäni
vallannut, mutta ehkä tämä vain sopii paremmin historiasta tarinaa ammentavan,
pienen nyrkkipajan ilmeeseen paremmin.
”Keskellä 30-vuotisen sodan taistelua vuonna 1626 sääminkiläinen sotilas Yrjö Ollinpoika huomasi vihollisen lurjusmaisen sotilaan saaneen tähtäimeensä itsensä kuningas Kustaa II:sen. Ollinpoika ryntäsi vihollista päin sysäten hänet kumoon omalla pistoolillaan. Tarinan mukaan sotilaiden pistoolit olivat tappelun tuoksinassa ristikkäin. Tästä sattumuksesta kerrotaan saadun ajatuksen Pistolekors-nimeen ja sukuvaakunassa olevaan kahteen ristissä olevaan pistooliin. Ollinpoika aateloitiin ja näin sai alkunsa Pistolekorsien aatelissuku. Suvun jäsenistä monet toimivat myös Olavinlinnan päällikköinä.”
 |
| Mustan Virran Pistolekors Porter |
Tumman puhuva, varsin tyylikäs olut iltahämärässä. Tuoksu on
paahteisen maltainen, kevyen kärventynyt mutta myös vienon makeakin. Mukava,
hennosti savua muistuttava tuiverrus leijuu taustalla ja ensinuuhkaisut
lupailevat muutoinkin hyvää kokemusta.
Makukin on hyvä, hieman tuoksua monipuolisempi ja
kohtalaisen monivivahteinen. Paahtunut maltaisuus on selkeässä roolissa saaden
reunoilleen kärähtänyttä siirappisuutta, rehtiä limppuisuutta sekä hentoa
suklaisuutta. Keskirunsaan katkeron lomasta nousee myös kevyttä salmiakkia.
Jälkimaku jää lopulta harmillisen vaisuksi ja yksipuoliseksi. Kokonaisuutena
paahteen ystävää puhutteleva ja tasapainonsa hyvin pitävä olut, jonka robusti
paahdepuoli nostaa osakkeita kummasti.
Tuomio: Mukava paahdenautinto Savonlinnasta, joka hivenen
jykevämpänä tanssittaisi hekuman porteille. Nyt perusvarmaa tasoa mikä sekin on
hyvä juttu.
Pisteet: 36/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti