Tarkastelussa THL:n Päihdetilastollinen vuosikirja 2016

Suomen virallinen tilasto

Alkoholihaitat ja alkoholinkulutus vähenevät edelleen

Vuonna 2015 yli 15-vuotiaat suomalaiset kuluttivat keskimäärin noin 10,8 litraa sataprosenttista alkoholia. Edelliseen vuoteen verrattuna alkoholinkulutus väheni 3,6 prosenttia. Alkoholin kokonaiskulutus ja alkoholihaitat ovat olleet laskussa vuodesta 2008. Esimerkiksi alkoholiperäisiin syihin kuolleiden määrä väheni vuonna 2015 edellisvuodesta noin 10 prosentilla.

Näillä sanoilla alkaa THL:n viime viikolla julkistaman Päihdetilastollisen vuosikirjan tiivistelmä. Vuosittaisessa julkaisussa avataan kansalaisten alkoholin ja huumeiden käyttötottumuksia tilastojen valossa, tarkastelun kohdistuessa nyt kalenterivuoteen 2015. Tilastollinen pääviesti on tuttu: alkoholin kulutus ja haitat jatkavat laskuaan, nuorison ollessa tottumustensa suhteen aiempia sukupolvia valveutuneempia. Positiivinen muutos näkyy syntyvän sukupolvi kerrallaan, kohti vapaampaa ilmapiiriä kuljettaessa. Kehityssuunta ja potentiaali on hyvä huomata myös päätöstenteossa.

Kansainvälisessä vertailussa Suomi ei erotu joukosta (kuin EU-alueen tiukkapipoisimman alkoholilainsäädännön muodossa), vaan sijoittuu jonkinlaisena mittarina pidetyn kokonaiskulutuksen suhteen eurooppalaisen keskitason alapuolelle. Tilastoidussa kulutuksessa (vuosi 2014) Suomi seilaa lähes Italian tuntumassa, Alankomaiden ja Kanadan seurassa. Kulutustasoltaan meitä hieman korkeampia ovat maat kuten Sveitsi ja Australia, perinteisten viini- ja olutmaiden, kuten Ranskan, Saksan, Itävaltan ja Belgian tehdessä jo hieman enemmän eroa "heimoomme" (s. 25).

Tilastoitu kulutus

Alkoholijuomien tilastoitu kulutus laski 3,4% edelliseen vuoteen verrattuna. Kulutuksen lasku näkyy tilastojen mukaan kaikissa juomaryhmissä, joista vahvinta laskua 100-prosenttiseksi alkoholiksi muutettuna on havaittavissa väkevien viinien (-9,3%), siidereiden (-7,3%) ja long drinkien (-7,7%) ryhmissä. Vähiten laskua on juomaryhmistä kevyimmässä eli oluiden joukossa, jossa laskua vuosien 2014 ja 2015 välillä on n. 0,7%. Mainittakoon, että tislatusta alkoholista valmistetut long drinkit listataan Valviran tilastoissa väkeviksi juomiksi. (s. 109)

Trendistä on poimittavissa valoa suhteettoman suuret mittasuhteet saaneeseen limuviinakeskusteluun, sillä samaan kategoriaan makujensa puolesta laskettavat teolliset, esanssimaustetut siiderit ja long drinkit eivät maistu kuluttajille aiempaan malliin. Pitkällä aikavälillä tarkasteltuna väkevien kulutus on vähentynyt merkittävästi tottumusten siirtyessä kohti miedompia tuotteita. Olut on saavuttanut vakaan jalansijan pitäen asemansa tasaisen varmasti, mietojen viinien kasvattaessa suosiotaan läpi 2000-luvun. Niiden osuus pysyttelee nykyisin n. 19% tuntumassa (100% alkoholina mitattuna).

Jakelukanavittain tarkastelu paljastaa Alkon aseman tasaisen sulamisen. Väkevien vähittäismyyntimonopolista huolimatta sen osuus 100-prosenttiseksi muutetusta alkoholijuomamyynnistä on laskenut 43,7-prosentista 40,3:meen vuosien 2006-2015 välillä. Viime aikoina muutos on ollut vähäisempää, mutta merkille pantavaa on muun vähittäismyynnin ohikiilaaminen samalla ajanjaksolla (40,2% -> 46,2%). Anniskelun osuus jatkaa niin ikään tasaista laskua ollen enää n. 13% luokkaa, kun se kaksi vuosikymmentä sitten oli vielä noin neljännes.

Vuonna 2015 alkoholin tilastoitu anniskelukulutus väheni 3,3 prosenttia edelliseen vuoteen verrattuna. (s. 20)

Päihdetilastollinen Vuosikirja s.23

Tilastoimaton kulutus

Hankalasti todennettava tilastoimaton kulutus näkyy arvioiden mukaan laskeneen pitkässä juoksussa. Sen osuus kokonaiskulutuksesta kuitenkin pysyttelee vuoden 2014 tasolla kattaen siitä n. 21%. Sataprosenttiseksi alkoholiksi muutettuna jokainen 15 vuotta täyttänyt asukas kulutti 2,3 litraa matkustajatuonnin, matkailutarjonnan, verkkokaupan, laillisen ja laittoman kotivalmistuksen sekä salakuljetuksen hedelmiä vuonna 2015. Vuonna 2005 luku oli 2,7 litraa, josta on tultu lähemmäs vuoden 2000 tasoa (2,1 litraa).

Matkustajatuonnin arvellaan kattavan tilastoimattomasta kulutuksesta lähes neljä viidesosaa, joskin Taloustutkimuksen teettämän kyselyn mukaan matkustajat toisivat maahan alkoholipitoisia tuliaisia jopa 50% THL:n arviota enemmän. Se luonnollisesti asettaa koko tilastoimattoman kulutuksen suhteet uuteen valoon.

Kotiviinin ja –oluen valmistuksen katsotaan pysyneen alhaisella tasolla viimeaikaisesta kotiolutinnostuksesta huolimatta. THL:n tilaston mukaan kotiolutta ja -viiniä valmistui jokaista 15 vuotta täyttänyttä kohti n. 0,23 litraa (100-prosenttista alkoholia) vuonna 2000, kun luvun vuonna 2015 katsotaan olleen tuosta noin kolmannes (0,07l/15v.as.). Se on vähemmän kuin salakuljetuksen ja laittoman kotipolton yhteenlaskettu määrä (0,8l/15v.as.) (taulukko s. 46).

Matkustajatuonti kattoi noin 77 prosenttia alkoholijuomien tilastoimattomasta kulutuksesta vuonna 2015.  Ulkomailla kulutetun alkoholin osuus oli noin 17 prosenttia. Sekä laillisen kotivalmistuksen että laittomasti valmistetun ja salakuljetetun alkoholin osuudet olivat noin 3 prosenttia tilastoimattomasta alkoholinkulutuksesta.

Kotiviinin ja kotioluen valmistus on vähentynyt 1990-luvun puolivälin jälkeen. Vuonna 2015 näiden arvioidaan edelleen pysyneen alhaisella tasolla. (s. 22)

Nuorissa on tulevaisuus

Muutamassa vuodessa (AUDIT-C -testin mukaan) liikaa alkoholia käyttävien 20-34 –vuotiaiden  miesten määrä on laskenut 20%:lla. Sama trendi on nähtävissä myös 35-44 –vuotiaiden ryhmässä ja nämä kaksi ikäryhmää jäävät myös alle keskiarvon viikottain itsensä humalaan juovien miesten tilastoissa. Nuorten naisten alkoholinkäyttö sen sijaan näkyy samaan aikaan kasvaneen hieman.

Myös nuorten positiivinen kehitys jatkuu myös tilastojen valossa. Raittiiden osuus jatkaa kasvuaan ja pitkän aikavälin tarkastelussa työikäistenkin elintottumukset ovat parantuneet selvästi, vaikka alkoholin kulutus on noussut lähes eurooppalaiselle keskitasolle. Nuorten positiivisen asennekehityksen ja kulutustrendin on huomioinut myös ehkäisevän päihdetyön edustajisto.

Miesten humalahakuinen juominen oli yleisintä 45−54-vuotiaiden ikäryhmässä. (Helldán ym. 2014.) 14–20-vuotiaille tehtävän Kouluterveyskyselyn mukaan nuorten alkoholin käyttö ja humalajuominen ovat vähentyneet 2000-luvulla. (s. 26)

Kannabiksen käyttö näkyy lähteneen kasvuun alaikäisten ja nuorten keskuudessa (s. 70), huumausaineiden käytön keskittyessä vahvasti työikäisten nuorempaan päähän.

Tiedonkeruun mukaan päihdehuollon huumeasiakkaat olivat vuonna 2015 pääosin miehiä (67 %) ja valtaosin 20–39-vuotiaita (79 %). (s.36)

Kuolleisuus

Myös alkoholiperäiset kuolemat ovat laskussa. Vuonna 2015 niitä kirjattiin 10% edellisvuotta vähemmän. Valtaosa kuolemista liittyy alkoholimaksasairauksiin, joissa lasku on kuitenkin ollut kokonaiskuvaa rajumpaa. 65 vuotta täyttäneiden osuus alkoholikuolemista on noin kolmannes ja suhde jatkaa kasvuaan. Trendiä selittänee suurten, ns. kosteiden ikäluokkien ikääntyminen ja sen myötä takavuosikymmenien kireämmän alkoholipolitiikan aikaan omaksuttujen juomatapojen haittavaikutusten kasaantuminen. Tämä tullee lähivuosina näkymään piikkinä terveyspalveluiden lihassa, viilattiin lainsäädäntöä sitten suuntaan tai toiseen.

Joka kolmas (33 %) alkoholisyihin kuolleista oli täyttänyt 65 vuotta. 65 vuotta täyttäneiden osuus alkoholisyihin kuolleista on ollut kasvussa viime vuosina. (s.30)

Sivuhuomiona suositeltakoon luettavaksi tutkimus eri maiden tavasta dokumentoida alkoholiperäisiä kuolemia. Viinanko viemät –tutkimuksen mukaan esimerkiksi tapaturmainen kuolintapaus niputetaan Suomessa muita verrokkimaita keveämmin alkoholijohdannaiseksi, mikäli ruumiinavauksessa paljastuu viitteitä alkoholista. Merkillepantavaa on myös, että maamme sisäiset käytännöt esimerkiksi huumekuolemien tilastoinnissa poikkeavat tästä jonkin verran:

Huumausainekuolemia voidaan tarkastella kolmella tavalla: ainelöydösten, kuoleman- syiden ja tapaturmaisten myrkytysten perusteella. Ainelöydösten määrä perustuu ruumiinavauksissa tehtyihin positiivisiin huumausainelöydöksiin. Tällöin huumausaineella ei välttämättä ole välitöntä tai merkittävää välillistä syytä kuolemaan.(s. 31)

Rötöstely

THL:n koonnissa on oma osionsa päihteiden vaikutuksen alaisena tehdyille rikoksille. Sen perusteella esimerkiksi rattijuopumusten määrä on pysytellyt kutakuinkin samana vuosina 2014-2015. Pitkällä aikavälillä tarkastettuna rattijuopumusten suunta on ollut vahvassa laskussa. Uutena, edelleen kasvavana ilmiönä päätään nostaa huumausaineiden vaikutuksen alaisena ajaminen. Vuonna 2015 joka neljäs poliisin tietoon tullut rattijuopumustapaus oli huumeperäinen. Myös huumeiden vaikutuksen alaisena tehtyjen ajoneuvovarkausten osuus (12%) lähestyy jo alkoholilöydöksiin liittyneiden anastusten osuutta (15%).

Rattijuopumusrikosten kokonaismäärä pysyi likimain ennallaan vuoteen 2014 verrattuna.  Rattijuopumusrikoksista huumetapaukset ovat lisääntyneet vuosina 2005–2015 yhteensä 115 prosenttia, kun alkoholitapaukset ovat samaan aikaan vähentyneet 47 prosenttia. (s. 31-32)

Vuonna 2015 lainvalvontaviranomaisten tietoon tulleiden huumausainerikosten kokonaismäärä (23 400) kasvoi vuoteen 2014 verrattuna (21 781).

Käyttörikosten määrää ovat nostaneet etenkin kannabiksen kotikasvatuksen suosion kasvu ja siitä johtuva marihuanan käytön voimakas lisääntyminen. (s. 34)

Esimerkiksi ryöstörikosepäiltyjen kohdalla päihteiden osuus on vajaan kolmanneksen luokkaa, kun taas pahoinpitelyistä joka toiseen voidaan tavalla tai toisella liittää alkoholin vaikutus. Alkoholisidonnaisten rikosten osuus on kuitenkin ollut tasaisessa laskussa läpi 2000-luvun selvinpäin tehtyjen rötösten määrän kasvaessa samanaikaisesti.

Haittakustannukset

Alkoholin käytön väheneminen näkyy myös sosiaali- ja terveyspalveluissa. Sekä alkoholisairauksien hoitojaksot että hoitovuorokausien määrä on vähentynyt noin 8% vuosina 2010-2015. Yleisesti haittoja tarkastellaan raportissa vuoden 2013 tasolla eli suoraa vertailua ei muun aineiston (vuodelta 2015) kanssa voida tehdä.

Julkiset haittakustannukset laskivat 2,1% vuosina 2012-2013 huumehaittojen vastaavasti kasvaessa 3,2-prosentilla. Alkoholihaitat laskivat käytännössä kaikissa suoria kustannuksia aiheuttavissa kuluryhmissä vain ehkäisevän päihdetyön ja alkoholivalvonnan osuuksien kasvaessa mitattuna aikana. Haittakustannuksiksi laskettaviin alkoholivalvonnan kuluihin kuuluvat mm. erinäiset tarkastuskäynnit, lupatekniset asiat sekä lakisääteinen laadunvalvonta. 

Esimerkiksi aluehallintavirastojen tarkastuskäyntejä suoritettiin vuoden 2015 aikana 4 775 kappaletta, joista valtaosa (3 777) kohdistui anniskelupaikkoihin. Näiden perusteella anniskelulupa peruutettiin 35:ssä tapauksessa. Anniskelupaikkoja Suomessa oli 8 422 kpl määrän pysytellessä suht vakiona koko 2010-luvun ajan.

Pääryhmittäin tarkasteltuna eniten laskivat yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpidon (-4,9 %) ja sosiaalihuollon (-2,5 %) haittakustannukset. Ainoastaan muut kustannukset (ehkäisevä päihdetyö, alkoholivalvonta) nousivat vuonna 2013.

Vuonna 2013 alkoholin käyttö aiheutti julkiselle sektorille arviolta 887–1089 miljoonan euron haittakustannukset.

Vuonna 2013 huumeet aiheuttivat julkiselle sektorille arviolta 256–330 miljoonan euron haittakustannukset. Huumehaittakustannukset kasvoivat 3,2 prosenttia vuoteen 2012 verrattuna. (s. 34-35)

Vastaavasti valtion alkoholituotot olivat hieman päälle 2,2 miljardia vuonna 2015. Laskua edellisvuoteen oli noin 50 miljoonaa euroa. Luku huomioi vain alkoholijuomaveron ja arvonlisäveron yhteenlasketun osuuden, ei esimerkiksi valmistus-, jalostus-, jakelu-, myynti-, anniskelu- tai viljelytoiminnasta saatavia verotuloja, kuten tuloverot, investoinnit, energia- ja polttoaineverot sekä muut esim. ALV:tä kerryttävät tulot (s. 106).

Suurin osuus alkoholihaittakustannuksista (25 %) aiheutui alkoholin käyttöön liittyvistä sosiaalihuollon kustannuksista, jotka olivat 223–270 miljoonaa euroa vuonna 2013.

Alkoholin käyttöön liittyvien maksasairauksien osalta sekä hoitojaksot (-23%) ja hoitovuorokaudet (-28%) ovat vähentyneet huomattavasti 2010–2015.

Huumehoitojaksojen määrä kasvoi 11 prosenttia vuoteen 2014 verrattuna. (s. 39)

Haittakustannukset nimikkeittäin (taulukosta 69, s. 107):

Taulukossa 69 esitetyt välittömät haittakustannukset sisältävät julkisen sektorin lisäksi myös yrityksille ja kotitalouksille aiheutuneet kustannukset. Nämä onnettomuus- ja rikosvahinkojen alkoholihaittakustannukset olivat 377 miljoonaa euroa ja huume- haittakustannukset 119 miljoonaa euroa vuonna 2013. (s. 34-35)

Muutamia poimintoja:

Valmistusluvat:

• Vuonna 2015 myönnettiin 16 alkoholijuomien valmistuslupaa ja peruutettiin seitsemän. (s. 43)
• Samana vuonna 12 uutta pienpanimoa sai oluensa markkinoille.

• Vuoden lopussa alkoholijuomien valmistuslupia oli myönnetty 116 kaupalliseen tarkoitukseen. Opetus- ja tutkimuskäyttöön myönnettyjä lupia oli 24. (s. 43)

Valmistus ja tarjonta:

• Suomessa valmistettiin alkoholijuomia noin 570 miljoonaa litraa vuonna 2015. Valmistusmäärä kasvoi noin kaksi prosenttia verrattuna edelliseen vuoteen. (s. 43)

• Markkinoilla olevien alkoholituotteiden määrä lisääntyi edelleen. Uusia tuotteita rekisteröitiin 6 469. Vuoden 2015 lopussa alkoholijuomien tuoterekisterissä oli noin 23 300  tuotetta, joita tukkumyyjät toimittivat kuluneen vuoden aikana anniskelu- ja vähittäismyyntipaikoille. (s. 43)
• Tätä vasten tarkasteltuna perustelut Alkon ylivertaisesta valikoimasta ja kaiken kattavuudesta muutaman tuhannen tuotteen valikoimalla ovat melko hataralla pohjalla.

• Vuonna 2015 myydystä oluesta 90,5% oli kotimaista. Vastaava luku siidereillä oli 86,8% ja long drinkeillä 96,4% (vain käymisteitse valmistetut). (s. 109)

Vienti:

• Väkevien vienti veti parhaiten (44,3 milj.l.) mallasjuomien seuratessa perässä (21 milj.l.) kokonaisviennin arvon ollessa 151 miljoonaa euroa. Viinien ja oluiden vienti kasvoivat hieman kokonaistuoton ollessa edellisvuotta selvästi pienempää. On kuitenkin huomioitavaa, että vuosi 2014 oli viennillisesti verrattaen menestyksekäs ja 2015:kin toiseksi paras kuluneen vuosikymmenen aikana. (s. 109)

Reaalihinnat:

• Alkoholijuomien reaalihinnat nousivat 0,3 prosenttia vuonna 2015 edelliseen vuoteen verrattuna. Vähittäiskulutuksessa hinnat laskivat 0,9 prosenttia mutta anniskelukulutuksessa hinnat nousivat 2,5 prosenttia. Reaalihinnoista on poistettu yleisen hintatason muutosten vaikutukset.

• Reaalihinnat ovat sen jälkeen nousseet yhteensä 17,6 prosenttia vuosina 2007–2015. Hintojen nousuun ovat vaikuttaneet alkoholijuomien valmisteverojen korotukset vuosina 2008–2014.

• Anniskelun reaalihinnat ovat nousseet 19,1 prosenttia vuodesta 2007 vuoteen 2015. (s.18-19)

Lähde: Päihdetilastollinen Vuosikirja 2016