 |
| Vinkeää etikettitaidetta? |
- Tyyli: Quadrupel
- Alk.%: 10.5
- Panimo: De Struise Brouwers, Oostvleteren, Belgia
Oostvletereniläinen Struise onkin jo muutaman oluen voimin
tullut tutuksi Olutkellarinkin jutuista, joskin ne kirkkaimmat tähdet ovat vielä
puuttuneetkin. Nyt maistoon otettu St. Amatus kuuluu omiin suosikkeihini,
joskaan ei mielestäni aivan mm. Pannepoteille pärjääkään. Hieno, jopa suuri
olut joka tapauksessa, siksipä kerron teille sen tarinan. Struisehan ei
panimona kovinkaan vanha ole – ainakaan Belgian mittapuulla tarkastettuna. Se
aloitti toimintansa vuonna 2003 ja alkujaan sen oli tarkoitus vain täydentää
perustajiensa (Urbain Coutteau ja Philippe Driessens) ylläpitämän
maatilamatkailuyrityksen tarjontaa. Hieman suuremmaksihan panimo kuitenkin
kasvoi ja tuotanto onkin ajan myötä vaihtanut paikkaa pariin otteeseen ja
nykyisin olutta pannaan panimoksi muutetun, vanhan koulun tiloissa.
 |
| Jokusen vuoden kypsynyttä vuosikertaa... |
Nimensä tämänpäiväinen olut on saanut sveitsiläisen benediktiinäiläismunkin,
St. Amaduksen mukaan, joka tunnetaan
myös nimellä St. Aimén. Kotimaassaan hän toimi Sionin piispana, mutta joutui vallanpitäjän
epäsuosioon puolustettuaan Teoderik III:n sortamaa rahvasta. Tästä hyvästä mies
lähetettiin maanpakoon Belgiaan, mille tielle hän sitten jäikin… Aika jätti St.
Amaduksesta vuonna 690 Ranskan Mervillessä, mutta Belgian puolella hän toimii
edelleen Oostvleterenin seurakunnan suojelijana. Ajatus hengenmiehen tarinan
hyödyntämisestä oluen muodossa sai alkunsa kun panimo vihdoin asettui
nykyisille sijoilleen 2009. Kun tien päällä on Struisenkin tapauksessa jonkin
verran aikaa vietetty, löytyy paikallisen pyhimyksen kanssa vähän
yhtäläisyyksiäkin… Oma pulloni on vuoden 2011-erää, eli komeasti reilut kolme vuotta on ikää ehtinyt jo kertymään.
Tarina kertoo, että paikallisen yhteisön kanssa sovittiin,
ettei olutta levitettäisi muualle Belgiaan. En tiedä, pitääkö päätös vielä
nykyisinkin, mutta ainakin nettikaupat olutta aika usein näyttävät tarjoavan –
näyttääpä olevan (usean muunkin struiselaisen tapaan) tarjolla länsinaapurimme
alkoholimonopolinkin valikoimissa… Hinta karvan alle 36 kr. Tämä ihan vain
sivuhuomiona. Etiketin häiritsevänkin sekava taideteos on taiteilija Carlo
Grootaertin käsialaa…
.jpg) |
| Struise St. Amatus - Oostvleteren 12 (2011 Vintage) |
Tumman puhuva, hivenen punaista kajoa lävitseen laskeva olut
varsin komealla, vaalean rusehtavalla vaahdolla. Tuoksu on tumma, syvä ja
kiehtova. Kevyen suklaisen paahteen sävyttämä, tummana kuivatun hedelmäinen ja
belgihiivainen. Hennon lämmittävä, reunoilta tahmaavan imeltynyt muttei missään
nimessä makea – yleisesti ottaen melko kuivaa on. Hiven lakritsia, kevyttä
puumaisuutta.
Mausta voi poimia tuoksun tapaan kevyttä paahdetta, jota
tukee paahtuneen siirappinen, mukavasti tahmaava jälkipotku sekä kevyt
lakritsinen tummuus. Puumaiset, keskirunsaat katkerot purevat lopussa tuoden
luonnetta, muutoin ylikypsänä kuivatut hedelmät sekä belgihiiva vievät peliä.
Tuo paahde ei aiemmilta kerroilta ole jäänyt mieleen, mutta mielestäni se
toimii oikein mukavasti. Hieman tummaa rusinaa, hiven tummaa toffeeta.
Yleisilme on tiiviin imelyyden lähteistä huolimatta jossain määrin kuiva,
suutuntuma taasen taittuu sopivan jyhkeään suuntaan ja hienoinen tahmeus
peittää huulia.
Tuomio: Hieno olut, joka toimii hieman kypsemmässäkin iässä.
Kaunis kattaus tummia sävyjä, intensiivisiä makeuden lähteitä ja kuivattavaa
paahteisuutta kuivatun hedelmäisellä pohjalla. Kaunista…
Pisteet: 42/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti