Palokka Rospuutto

• Tyyli: Savuolut (Stout)
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi

"Minä olen syönyt sen piirakan!"

Palokan Citymarketista löytyi pitkän tauon jälkeen uutta Palokka-olutta, Rospuutto-nimistä "smoked oatmeal stoutia". Rapiat puoli vuotta taisi savuisten paikallismakujen välissä aikaa vierähtääkin, mutta odotus kieltämättä palkittiin komealla tavalla! Hiisin väki oli nimittäin saanut parin aikaisemman Palokka-erän tiimolta palautetta, että "savuisempaakin saisi olla". Näinpä pimeällä vuoden ajalle päätettiin valmistaa sitten niin rungokas, tumma olut kuin kauppavahvuuteen vain saadaan ja tehdään siitä myös reilusti esim. Suvisavua savuisempi. Pidän toimintaa oikein hyvänä reagointina saatuun palautteeseen, enkä kyllä itsekään savumäärän lisäystä pahakseni pistä – päinvastoin. Hyvinhän nuo aiemmatkin erät ovat pääsääntöisesti toimineet, mutta savuoluiksi tituleerattuna täyteen maaliin ei aina ehkä ole ylletty.

Nyt kauha onkin otettu ronskisti kauniiseen käteen ja savumaltaiden osuus koko oluen mallasrungosta on jyhkeät 78%! Savua joukkoon tuovat perusmaltaan oluen reseptissä korvanneet Viking Maltin kevyemmin savustetut turvemaltaat sekä ronskimpaa savuisuutta henkivät brittiturvemaltaat. Rungosta löytyy myös kauraa ja kevyt humalointi on hoidettu  East Kent Goldingsilla.

Rospuutto ja routa ajavat raavaankin miehen kotipankon lämpimään. Lyhyen hengähdyksen lomassa on hyvä korkata lempeän savuinen olut ja miettiä maailman menoa. Savuinen, kaurainen ja pehmeä palokkalainen.

Palokka Rospuutto

Todella tumman ruskea, valoa vasten hieman reunoilta punertava olut vaalealla vaahdolla. Välittömästi korkin napsautuksen jälkeen mieleen tulee BBQ-soosi – tai ainakin sitä alkaa tehdä välittömästi mieli. Savuisuus on runsasta, hyvin turpeista ja maalaisromanttisesti ilmaistuna täynnä maaseudun taikaa – kaskeaminen, savusauna ja tervattu vene, aijjai! Islay-viskienkin tunnelmaa hengitään ja matkassa on kevyttä nahkeuttakin. Toisaalta sivummalla on rehtiä palvaamon eteistilassakin leijailevaa,  veden kielelle nostattavaa kinkun aromia… Ehkä siitä kumpuaakin tuo BBQ-viittaus. Kevyen salmiakkista paahteisuutta, ehkä hiven suklaatakin. Onhan kerrassaan mainio!

Maultaan edelleen varsin maittavaa tavaraa. Noensekaista turvesavua riittää kuin savusaunassa konsanaan – kuin olisi päivän suosta humusta nostellut ja nuotion käryssä istunut ennen saunaan astumista. Jotenkin tässä vain tiivistyy se kuuluisa yhdistelmä: suo, kuokka ja Jussi – hyvässä mielessä tottakai. Islayn kaikua, satulanahkaa sekä kevyttä suklaankin orastusta paahteen joukossa. Lopusta löytyy kevyttä, savuista kitkeryyttä ja kuivuutta, jotka ehkä hieman korostuvat maitokaupparajaan sovitetun rungon vuoksi. Rungosta on tosin erikseen mainittava, että olosuhteisiin nähden se onnistuu kannattelemaan oluen todella mallikkaasti alusta loppuun, mutta kyllähän tätä mieluusti pari prosenttia vahvempana siemailisi – silloin olisi kokonaisuus varmasti parhaimillaan…

Tuomio: Suoraan sanottuna ehkä parasta (maitokauppa-) Palokkaa mitä vastaan on tullut! Savussa ei ole säästelty ja sen kyllä huomaa lopputuloksesta. Stouttisuus katoaa taustalle melko selkeästi, mutta tällä kertaa se ei haittaa… Rehtiä peliä, arvostan!

Pisteet: 37/50