Viime lauantaina tuli piipahdettua Jyväskylän Revolutionissa
kaverin synttäreiden muodossa. Melko vähän on kaupungin ruoka- ja
juomatarjontaa tullut viime aikoina käytyä lävitse, mutta yleisesti mieliin on
jäänyt muhimaan käsitys oluttarjonnan hyvästä laajentumisesta myös
olutravintoloiden ulkopuolella. Niinpä myös Revolution tarjoaa ihan kohtalaisen
valikoiman maltaisia makuja listoiltaan. Listalta löytyi mm. BrewDogin
perustuotteita sekä Sierra Nevadan ja Lagunitaksen makuja, unohtamatta Hiisin
tuomaa paikallisväriä. Pääosin lista tarjoilikin muodikkaan rapeaa menoa, mikä
hieman ikävästi tarkoitti sitä, ettei jälkiruoaksi oikein tahtonut
paahteisempia sävyjä löytyä. Tästä kuitenkin selvittiin hieman soveltamalla…
Uusia tuttavuuksia haaviin jäi kaksin kappalein, yhdeksi suosikkipanimoistani
nousseen Thornbridgen oluita kumpainenkin. Otetaan ensin tarkasteluun
aperitiivinä toiminut Jaipur IPA.
Thornbridge Jaipur
- Tyyli: India Pale Ale
- Alk.%: 5,9
- Panimo: Thornbridge, Bakewell, Englanti
Jaipuria olen kuullut monesta suunnasta kehuttavan, mutta
pitkään kyseinen olut on allekirjoittaneen onnistunut kiertämään. Pullotettuna
olen kyseistä olutta useinkin olutravintoloiden kaapeissa havainnut, mutta olen
keskittänyt voimani hanasta lasketun humalapommin metsästykseen – nyt odotus
vihdoin palkittiin.
 |
| Thornbridge Jaipur |
Melko suoraviivainen, maistuva ja tuntumaltaan virkistävän
kevyt IPA hyvällä purevuudella. Paljon greippistä katkeroa, hieman ruohoa ja
kukkaistakin otetta. Aromaattista hedelmää on hillitysti, samoin hennon makeaa
mallasta. Oikein mainio, turhia kikkailematon IPA, joka kelpasi myös ruuan
kylkeen. Raikas, katkera ja maittava.
Pisteet: 38/50
Thornbridge Wild Raven
- Tyyli: Black IPA
- Alk.%: 6,6
- Panimo: Thornbridge, Bakewell, Englanti
World Beer Awardseissa 2012 maailman parhaaksi Black IPAksi
valittu bakewellilainen oli itselleni mieluisa yllätys ja melko rapsakasta
hinnasta (10,90€/0,5l) huolimatta otin pullollisen maisteluun. Wild Ravenin
takana on uusiseelantilainen, nykyisin jo Buxtonin kirjoilla oleva,
kotioluistaankin aikanaan tunnustusta saanut James Kemp. Hänen loihtimansa, tumman
puhuva, paahteinen katkeroherkku pitää sisällään mm. suklaamaltaita ja on
ladattu kutkuttavalla Nelson Sauvin-, Centennial- ja Sorachi
Ace-humalakattauksella. Eli ei aivan sitä portterin kaipuuseen iskevää
tarjontaa, mutta hyvä alku kuitenkin…
 |
| Thornbridge Wild Raven |
Wild Raven paljastuukin oikein mainioksi lajinsa
edustajaksi, josta löytyy rehtiä paahteisuutta kuin kevyempää suklaatakin.
Humalointi on kuitenkin vahviten esillä ja greippinen, hieman pihkainenkin
rapeus pelaa maltaan tumman paahteen kanssa hyvin yhteen. Ehkä viimeinen silaus
jää kokonaisuudesta uupumaan, mutta tästä huolimatta maailmanluokan olut. Black
IPA on tyylinä itselleni vähän kaksijakoinen, sillä mieluusti nauttisin näitä
makuja ronskimman rungon ja paksumman tuntuman kera – sitä varten onkin sitten
imperial stoutit… Makuasioita, hyvinhän tämä näinkin toimii.
Pisteet: 38/50
Mun mielestä toi Jaipur on ihan yliarvostettu ipa, valovuosien päässä vaikkapa ihan saman panimonkin Halcyonista(tosin sitä ei niin monesta paikasta saa, joten ehkä Jaipurin hehkutusta ei kannata siihen verrata?). Hieno olut Jaipur toki on, mutta mielestäni ipana ei kummoinen. Jotenkin hassusti ehkä jopa vähän pilsnermäinen ipa... Eli sinäänsä erikoinen kyllä!
VastaaPoistaWild Raven taas saattaa hyvinkin olla paras maistamani black ipa! Itse tykkään tosta tyylistä, vaikka aika paljon heikkoja esityksiä sieltä löytyy. Ei niistä mitään imperial stouttien tuntumaa kannatakaan hakea! Mutta voimakkaasti humaloitujen ystävänä, ja toisaalta paahteisuudesta,tummemmista kuivatuista hedelmistä ja maltaisuudesta väliin nauttivana nää voi joskus olla ihan nappijuttuja (Wild Ravenin kohdalla tilanne on juurikin tämä). Toisaalta, jos on tarkoitus vaikkapa syysiltana fiilistellä kynttilän valossa yhden hyvän oluen parissa, ja marketin hyllyllä on joku ennen maistamaton black ipa esim. Victoryn Storm King IS:n vieressä, niin kylläpä se IS sieltä tuppaa tarttumaan pykälään...