Kotiolut: Jyskän Panimon Tuhma Nunna 2014

Aijjai, veljet Gregorius ja Benno haureuden teillä Tuhman Nunnan kanssa...

Belgialaisvieraita saapui maalaiskartanon maille viime keväänä ja kuten tapana on ollut, raotettiin ovea tulijalle mieluusti. Vaan eipä aikaakaan, kun tulijan todellinen luonto alkoi paljastumaan. Seesteisen, hillityn ja koruttoman kuoren alla piili voimakas tahto ja nautinnon synti, joka levisi vitsauksen lailla ikiaikaisten kivimuurien sisäpuolella. Huhut viekottelusta levisivät hovissa, eritoten itävaltaisten veli-Gregoriuksen ja veli-Bennon huhuttiin hurmaantuneen syntien tielle. Asia pyrittiin salaamaan ulkopuolisilta ja Tuhma Nunna saatettiin kaikessa hiljaisuudessa viimeiselle tuomiolleen – pyhäinmiesten päivän enteellinen ilta oli uhriteoille otollinen. Sen jälkeen aiheesta ei enää puhuttu, mutta tarina jäi elämään erään päiväkirjan sivuille. Kerrotaan, että itse paroni olisi aiheeseen jollain muotoa sekaantunut...

Syntinen viettelijä on turmiollinen, mutta myös sanomattoman kaunis ilmestys. Syysillan pimeydessä lepattava kynttilän valo leikittelee sen alastomalla, keskitummalla pinnalla värjäten sen syvänkeltaisen pehmeyden punertavalla kajollaan. Mitä pidempään tuota tanssia tuijottaa, sitä syvemmälle sen syvyyksiin katse uppoutuu… Yllään vain vienoa pitsiä, ei mitään suurieleistä – ei mitään, mikä jättäisi varaa arvailuille.

Ilmoilla leijuu viettelevä tuoksu. Se täyttää tilan, ajan ja paikan houkuttelevan lämpimällä tunnelmalla, mutta myös jotain paheellista siitä välittyy. Karamellin ja rusinaisen hedelmäisyyden syvää sekoitusta, pehmeää ja runsasta taikaa. Syvä kokemus paistaa läpi vaikutelmasta ja on sanomattakin selvää, ettei olla ensi kertaa pappia kyydissä. Tuhti pehmeys ja kuivatun hedelmäinen makeus kätkevät nimittäin kulmikkaan luonteen, joka kietoo uhrin sormensa ympärille kuin viimeinen mauste ikään... Jokainen liike on tarkkaan harkittu, arvokkuutta ja kiehtovaa syntisyyttä henkivää.

Kynttilät, pimenevä ja kostea pyhäyö, ikkunasta kajastava kuun valo… Pyhässä yhdistelmässä piilee jotain pakanallista, voimakkaan vihjailevaa – orastava talven tuntu ei tänä yönä yllä kellarin lämpöön, aion antautua viettelykseen…

Ensikosketus on pehmeä, kypsä ja pitkä. Illan tuoksut muuttuvat mauiksi ja tumman rusinaiset sävyt, hitaan karamelliset vivahteet täyttävät suun. Tanssi jatkuu pitkään, se on soljuvaa ja arvokkaan lämmittävää, sopivaa rytmin purua unohtamatta – tuo rytmi on kuin syntinen mauste, joka sinetöi tunnelman. Hetki jatkuu myöhään yöhön ja se ote… se pitää…

Tämä yö on kaunis…

Jyskän Panimon Tuhma Nunna 2014 ja taustalla väijyvä Dirty Bastard

Tuhma Nunna on paikallisen Jyskän Panimon neljäs blogissa käsitelty olut. Kuten kolme edellistäkin, on se peräisin alkukesän tapaamisesta Maltainen-blogiakin kirjoittavan Mika Laitisen kanssa. Voimakas belgiolut odotti malttamattomana sopivaa hetkeä ja pyhäinmiesten päivän ilta osoittautui tunnelmaltaan kaikkein sopivimmaksi.

Maistuva olut kaiken kaikkiaan ja mielestäni se istuu vahvojen belgien joukkoon saumattomasti. Yleisesti suosin tummempia värejä etenkin näiden vahvempien munkkioluiden saralla, mutta tällä kertaa syvyys, tietynlainen kypsyys ja kuivuutta vastaan dominoinut makeus puhuttelivat kauniisti. Alkoholin lämpö loi tunnelmaa ja muutoinkin kokonaisuus hitaasti nautiskeltava, pohdiskeluun sopiva esitys josta löytyi pehmeyden vastapainoksi myös särmää.

Mika kuvailee olutta seuraavasti:

”Jyskän perinteinen tumma vahva belgialainen, tällä kertaa pelkistetympänä ja hieman vaaleampana versiona. Mukana on ripaus kotikaljamallasta, mikä tekee olueen sahtimaisen vivahteen. Pantu helmikuussa, alkoholia 9 %.”