Nimensä mukaisesti mukava olut: Hiisi MuKaVa

• Tyyli: Sweet stout
• Alk.%: 4,5
• Panimo: Hiisi, Jyväskylä, Suomi
• Muuta: Keljon Prisman 20-v. juhlaolut

Tämän kesän mustikkasato jäi valitettavan laihaksi ja etenkin itselleni kotoisan Keljonkankaan lähimaastojen niin sanotut varmat apajat olivat nopeasti loppuun kaluttu eikä saalista tahtonut oikein päästä kertymään. Yleensä sinistä arvomarjaa yltäkylläisesti tarjoilevat mättäät saavat olla rauhassa satunnaisilta marjanpoimijoilta, mutta tänä vuonna vakiopaikoillani oli kuitenkin tehty useita havaintoja ulkopuolisista marjastajista. Jälkeensä he jättivät vain tyystin kaluttuja mustikanvarpuja ja myllättyjä mättäitä, mutta sen suurempia johtolankoja kävijöistä ei jäänyt. Olin jo varma, etten koskaan yhyttäisi näitä julkeita tunkeilijoita, mutta viime viikolla sain vahvan johtolangan! Hiisin pojathan ne asialla ovat olleet...

"Prosenttejaan täyteläisempi pehmeä tumma olut josta voit aistia Keljonkankaan mäntymetsien mustikkaiset aromit. Seurusteluun ja jälkiruoaksi talvi-iltoihin - mustikkapiirakka aikuiseen makuun.”

Voiko selvempää todistetta olla olemassakaan, kuin uutuusoluen kylkeen painettu, kotimetsistäni viedyillä, mustikkaisilla aromeilla kerskuminen? Julkeavatkin! Noh, hyvään tarkoitukseenhan marjat lopulta päätyivät ja lopputulos on nimensä mukaisesti mukavaa maisteltavaa. Kyseessä on Jyväskylän eteläisimmän "äsryhmän" megamarketin, eli Keljon Prisman 20-v. juhlaolut, joka jatkaa Hiisin tilausoluiden pitkäksi venyvää listaa.  

”Tarjonta luo kysyntää” onkin paikallispanimomme kohdalla täysin osuva toteamus eikä valloillaan oleva tilausolutbuumi tee tähän faktaan poikkeusta. Alueen yritykset ovatkin olleet aktiivisesti hyödyntämässä Hiisin tarjoamaa, henkilökohtaisesti räätälöityä oman oluen tilauspalvelua. Onkin ollut ilahduttavaa huomata, ettei omaa olutta teetettäessä ole tyydytty tilaamaan vain "jotain olutta", vaan oluttyylien laajaa skaalaa on lähdetty hyödyntämään mukavan rohkealla, ajoittain melko revittelevälläkin asenteella. Toki veikkaan Hiisin väellä olleen hieman näppejään pelissä tässä, mutta sopivan villejä visioita on verstaalta joka tapauksessa markkinoille laskettu*. 

*”Vain taivas on rajana” on ehkä liioiteltua glorifiointia, sillä eurooppalaisittain hämmentävän tiukka, vanhanaikainen ja raittiusideologinen, monella muotoa järjetön alkoholipolitiikkamme asettaa varsin jykevän lasikaton oluen valmistukselle. Siksipä suurin osa vastaan tulleista tilausoluistakin on ollut markettivahvuista tavaraa, mikä luonnollisesti karsii tyylejä pois laajalla kädellä…

Hiisin erä #114 omaa ihan vinkeitä palasia...

Kuten oluen etiketistä ehdimme jo lukemaankin, ei Prisman juhlaolutkaan aivan perinteisintä linjaa oluiden saralla edusta. Reseptiikassa onkin päästy hieman kikkailemaan ja kokeilemaan - oikein mukavaa! Tummanpuhuva stout on maustettu hyvällä saaliilla kotoista mustikkaa ja ripauksella vaniljaa. Rungosta löytyy aiemminkin Hiisin oluissa vastaan tullutta kauraa sekä makeuttavaa laktoosia, joka viittoilisi kysessä olevan (milk/) sweet stout - hienoisesti aromatisoituna siis... Nimen ja reseptiikan välinen sanaleikki on purettu selvästi auki oluen etiketissä, mutta olisi varmasti toiminut hieman salamyhkäisempänäkin mysteerinä. Olut tuli myyntiin viime viikon lopulla ja sitä on tarjolla kaikista kaupungin kolmesta Prismasta, eli Keljon ohella kannattaa tarkastaa Palokan ja Seppälän hallimarkettien oluthyllykköä! Nyt on siis hyvä syy kaivaa pieni vihreä kortti naftaliinistä ja suunnata olutostoksille!

MuKaVahan on muuten alueellisesti eräänlainen virstanpylväs, sillä sen myötä jo kolme kaupungin kuudesta duopolin megamarketista on hyödyntänyt Hiisin palveluita omintakeisen oluen valmistuttamiseen – panimohan on ollut kaupungissa vasta reilun vuoden, joten hienosti on pienen mutta pippurisen panimon potentiaali otettu käyttöön!

Prisman sojottavalta mainostolpalta et voi välttyä 9-tietä kulkiessasi...

Ysitien varteen 90-luvun synkeinä aikoina valmistunut kauppapaikka on itselleni hyvässä muistissa, olenhan elänyt lapsuuteni ja osan nuoruudestani kivenheiton päässä S- ja K-valomainoksin koristellusta Keljonkeskuksesta. Kovinkaan vanha en tuolloin ollut, kun Pumperinmäen juuresta lanattiin muutaman jalkapallokentän kokoinen alue tasaiseksi kahden hallimaisen rakennuksen tieltä. Mieleeni on kuitenkin painunut elävästi se, kuinka Rantaväylälle saakka yltänyt jono kiemurelteli tyystin pysähtyneenä määrätietoisesti kohti vasta-avattujen peltomarkettien parkkipaikkaa… ”Hullun hommaa” ajattelin jo tuolloin. Jostain on muuten jäänyt sellainenkin mielikuva, että 90-luvun puolella markettien viereisellä junaradallakin oli ajoittain parkissa matkustajajuna, jonka matkustajat olivat piipahtaneet ostoksille? Varmaksi en sano, mutta näin muistelen – liekkö edes mahdollista. Keljon Prismassa on muuten aina ollut jotenkin sellainen ysärifiilis. En tiedä johtuuko tuo lapsuusajoilta vahvasti mieleen piirtyneistä mielikuvista vai mistä, mutta tunne on vahvasti läsnä siellä piipahtaessani…

Tarinassa mainitaan Keljonkankaan mäntymetsät, jotka ovatkin kyseiselle asuinalueelle melko tunnusomainen erityispiirre. Markettialueen eteläpuolella sijaitseva, Päijänteen rantoja ja ysitietä myötäilevä alue levittäytyy varsin laajelle ja toimii hyvänä läpileikkauksena eri aikakausien pientalo- ja taajamarakentamiselle. Männiköiden lisäksi alueen monipuolinen luonto tarjoaa paljon nähtävää ja osa sen kätkemistä salaisuuksista lienee tuntemattomia monille jyväskyläläisillekin - Jokpakan purolaakso, Åströmin metsittynyt puutarha-alue, Sarvivuoren jylhät kalliometsät ja lehdon ympäröimä purolaakso ovat vain osa alueen salaisuuksista. Valitettavasti mustikka-apajani ei enää näihin salaisuuksiin kuulu...

Tulipahan muuten mieleen, että myös kanttarellisato jäi tänä vuonna ennätyksellisen heikoksi eikä tattejakaan totuttuun tapaan koriini astellut. Herääkin kysymys, että olisiko Citymarket sitten tilannut oamn juhlan kunniaksi kantterellilambickia tai vastaavaa herkkutattisaisonia..?

Hiisin MuKaVa Keljoon päin suunnatulla takaterassilla...

Varsin tumma, rusehtava ilmestys komealla vaahdolla varustettuna. Tuoksultaan olut on melko mieto, joskin aika mukavasti toimiva, jopa vinkeä vedos.Etiketin mustikkapiiras-vertaus nimittäin on melko osuva ja kyllähän sieltä sellainen kermapohjainen jälkiruoka hyvinkin pistää nenille – hieman ohuemmalla vaniljalla terästettynä.  Tähän nähden yleisilme onkin yllättävän kuiva, mutta sokeroidun kakkupohjan sijaan mustikkaisuuskin on sellaista mättäisen maanläheistä, aidompaa sorttia. Paahteisuus on hieman sivuroolissa, ehkä hiven nahkeutta, myös kevyttä mökin tuntua. Hentoa savua? Mustikka kyllä kelluu veikeästi ilmoilla. 

Maultaan kokemus on hieman voimaisampi, samalla myös rujompi ja monipuolisempi. Nostan ensin esiin kuivahkon suklaisuuden, joka puolivälissä hieman hiipuu palaten lopussa kurkun päähän. Mustikkainen marjaisuus on edelleen kohtalaisen vahvaa, mutta kaikuu tuoksua enemmän taustalla kuin pääroolissa. Kakkulautaselta on siirrytty rehdimmin metsään ja loppukesän mustikkamättäällä on hyvä istuskella – sinertävä marjaisuus kaikuu etenkin loppumaussa hienosti ja jotenkin tuntuu hieman varpuakin päässeen mukaan keittoon. Vanilja sekoittuu nousevaan tuhkaisuuteen, myös sopuisan kevyttä paahdetta löytyy – lämmetessä myös lakritsia. Melko kuiva yleisilme, jossa makeutta ei suuremmin ole läsnä. Aavistuksen dry stouttiin taipuvaa tämä kieltämättä on. Suutuntumaltaan tosiaan vahvuisekseen sopivan jyhkeä...

Tuomio: Hieman kuiva ja tuhkea olut, joka esittelee lapsuuden maisemia ihan tunnistettavassa muodossa. Mustikka on esillä oikeastaan koko ajan ja vaniljaakin löytyy aidon kuivakassa muodossa melko mukavasti. Maanläheinen, varsin maistuva juhlaolut, josta kuitenkin voi olla hieman hankala saada täysin kiinni. Haaste lienee kuitenkin vain hyvä asia…

Pisteet: 33/50

Ps. eivät kaikki mustikat onneksi Hiisin keittoon eksyneet ja oluen seuraksi sain pojan ylijäämäiltapuurosta valmistetun mustikkarieskan. Kombinaatio ei oikein toiminut, mutta erikseen molemmat toki maistuivat... Hyviä makuja, molemmat...

Kaikkia mustikoita eivät hiisiläiseet ehtineet rohmuamaan...