Troubadour Westkust

• Tyyli: Black IPA
• Alk.%: 9,2
• Panimo: Brouwerij The Musketeers, Ursel, Belgia
• Pantu: De Proefbrouwerij, Hijfte, Belgia

Mökkiherkkuja...

Kuinka monta insinööriä tarvitaan perustamaan panimo? No Belgiassa vastaus on mitä ilmeisimmin neljä. Kristof De Roo, Rikkert Maertens, Stefaan Soetemans ja Sven Suys lukivat itsensä oluen valmistuksen ammattilaisiksi vuonna 2000 ja totesivat, ettei Belgiasta niin vain panimomestarin paikkaa löytyisikään. Näinpä neljä nykyajan musketööriä päätti perustaa oman panimonsa Urseliin, Gentin ja Brüggen välimaastoon. Panimo lienee hieman väärä termi, ehkä pitäisi pikemminkin puhua tukikohdasta, sillä autotallikokeiluja lukuun ottamatta oluet valmistuvat tilauspanimo De Proefbrouwerijn tiloissa… Oluiden tuotebrändiksi on valikoitunut keskiaikaisten kiertelevien viihdyttäjä-lauluntekijöiden mukaan osuvasti Troubadour (suom. trubaduuri). Trubaduurit veivät mukanaan tarinoita, iloa ja uutisia paikasta toiseen. Näinpä nykymusketöörimme päättivät jatkaa perinnettä ja tarjota kansalaisille ilosanomaa oluen muodossa.

Westkust on pullon kyljen mukaan imperial black IPA ja se julkistettiin markkinoille ensi kerran kesäkuussa 2012. Nimi Westkust viittaa Flandersin rannikkoon – the Flemish West Coastiin – jolla on pitkät perinteet humalakasvien viljelystä. Näinpä kyseinen belgiblackIPA onkin humaloitu 100% Belgian rannikon lajikkeilla. Säilyttelin etukäteen ajateltuna ehkä turhankin mittavan kokoista annosta (0,75l) kellarissani reilun vuoden verran, mutta lukemani perusteella sen ei tuotetta pitäisi kummemmin pilata – BIPA-leimastaan huolimatta. Panimon muut tuotteet ovat maistuneet allekirjoittaneella oikeinkin hyvin, joten vähintäänkin samaa tasoa odotan myös tältä yksilöltä…

Troubadour Westkust

Varsin tumma, hieman punertava ja runsasvaahtoinen olut. Tuoksusta löytyy tuhdisti porter/stoutmaista, runsaan suklaan tahdittamaa paahteisuutta. Myös hyvää lakritsia sekä hedelmäistä pehmeyttä löytyy – toki hieman paitsioon jäävää, tuoreen greippistä humalointiakin voi joukosta poimia. Tuhti, syvä ja toimiva tuoksukokonaisuus aistii vahvasti imperial stouttienkin suuntaa…

Maku vie kokemuksen vielä asteen pidemmälle. Tuoksussa hieman piilotellut humalointi pääsee hienosti irti ja viimeistelee greippisen mäntyisellä esiintymisellään kauniin kokonaisuuden kohti miellyttävän katkeraa loppua. Täyttä humalan dominanssia tämä ei kuitenkaan tarjoile, sillä tuoksun tavoin paahteisten talvijuomienomainen, suklaan kyllästämä paahteisuus on voimissaan ja hieman jopa piilottelee aromikasta hedelmäsoppaa allaan. Lopussa kevyesti salmiakkia, jälkimaussa greipin ja tumman suklaan yhdistelmää… Tuntumaltaan varsin pyöreä, kermaisan hidas ja kielellä soljuva – runsas, tahmaava ja pehmeä, mutta silti hyvin pureva.

Tuomio: Kerrassaan mainio olut, joka kieltämättä kosiskelee katkeraan leikkiinsä myös suklaan paahteista tanhua. Imperial stout vai black IPA? Onhan tässä kummallakin vahvaa roolia, mutta siihen väliin varmasti sujuvasti asetutaan. Onhan kaunis juoma! 

Pisteet: 43/50