lauantai 16. elokuuta 2014

'Ship Ahoy!': CREW Republic Drunken Sailor


Ahoy!
Kesän lomakausi lähestyy loppujaan, mutta vesillä on edelleen syytä olla tarkkana sillä Ahti kyllä ottaa omansa mikäli venheen ohjaksissa sortuu törttöilemään. Iloliemet on syytä pitää korkin alla ja mieluusti vielä säältä suojattuna ainakin kesän hiipuvilla hellekeleillä. Vesillä liikkumisesta ja kesähelteistä pääsemmekin sujuvasti saksalaispanimo CREW Republicin india pale aleen, johon on muutamaan otteeseen kesän mittaan tullut jo tartuttua. Drunken Sailor oli nuoren ja nuorekkaan Müncheniläispanimon toinen markkinoille laskettu olut, eikä tuotekirjossa ole juurikaan jenkkihekuman lumoista poikettu myöhemmässäkään vaiheessa. Merten takaa innostusta on aikanaan ammennettukin, sillä panimon perustaneet kaverukset Timm ja Mario kiertelivät maailmaa oluen perässä ja totesivat kotia palattuaan, ettei esimerkiksi jenkkisuosikkeja niin vain vanhalle mantereelle tuoreena rahdattaisikaan. Niinpä vaihtoehdoksi jäi tuotteen tekeminen itse – näin syntyi perinteiseen olutkaupunkiin uusi, uuden aallon voimin toimiva tekijä, CREW Republic.

Drunken Sailor ei ehkä se hekumallisin IPA tarjonnaltaan ole, mutta Herkules-, Citra-, Cascade- ja Simcoe-humalakattaus tarjoaa hyvän tutustumiskentän saksalaisen craft beerin maailmaan. Kevyen kohteliaana vinkkinä suosittelen kuitenkin tutustumaan myös/mielummin panimon muuhun tarjontaan… Mutta kuten sanottua, on tätä 6,4%:sta IPAakin jokunen kerta kesän mittaan tullut nautittua eli eipä tässäkään metsään olla menty. Millaisin miettein oluesta on sitten nautiskeltu?

Kyseinen IPA on muuten aiemmin tunnettu ytimekkäästi nimellä CREW IPA ja tuotakin versiota on pari vuotta sitten tullut testattua. Pistekertymä tuolloin näytti 34/50, joten mukava nähdä kuinka parin vuoden tauko ja nimenmuutos ynnä ilmeen päivitys ovat vaikuttaneet makukokemukseen... Panimon ensimmäisiä toteutettuja reseptejä humalainen seilorimme joka tapauksessa myötäilee...

CREW Republic Drunken Sailor
Pihkaisen oranssi, kuohkeasti vaahtoava olut. Tuoksu jää hieman latteaksi, aromaattinen iloisuus on hieman jäyheää. Se kuohkein terä jääkin puuttumaan. Trooppista hedelmäisyyttä luonnollisesti löytyy melko kypsässä muodossa, myös toffeekaramellinen mallaspuoli on esillä - kevyen marjaistakin kaikua... Greippistä katkeruutta, hiven mäntyäkin.

Maussa mennäänkin sitten hieman eteenpäin, muttei valtavasti. Greippinen purenta on alusta lähtien varsin tiukkaa ja esittelee tuoretta raakuuttaan jälkimaussa, jonne ikävästi myös hento alkoholin henkäys on eksynyt. Loppuun nousee myös pihkaista otetta, joka onkin mieluisa lisä. Karamellista mallasta, melko hennosti aprikoosi-passion- linjaa enää löytyy. Tuntumaltaan ihan toimiva, ehkä asteen kevyt. Makua kuitenkin riittää, samoin katkeron läsnäoloakin.

Tuomio: Ei täysin tasapainoinen, silti kohtalaisen maistuva perusIPA. Jonkin verran toivomisen varaa kuitenkin jää ja hienoinen pettymys kokonaisuus onkin. Greippiä, pihkaa ja karamellia - harmillisen kesyllä sivukaiulla kuitenkin.

Pisteet: 34/50 

Eli samat pisteet kuin kaksi vuotta sitten ja oikeastaan aika samoilla mielin maiston jälkeen tälläkin kertaa - ei napakymppi, mutta "ihan kiva".

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti