torstai 3. heinäkuuta 2014

Indio


"Laskeutuva kotka"
Meksikon MM-urakka saatiin sunnuntaina päätökseen värikkäissä merkeissä. Pelin tiimellyksessä kaatelin lasiin ystäväni tuoman Meksikon-tuliaisen, joka luontevasti sattui olemaan olutta. Indio on FEMSA - Cuauhtémoc-Moctezuman amber lager, joka on lähtenyt pitkälle matkalleen Monterreyn kaupungista. Pikaisella katsauksella todettuna FEMSA ei mikään pikkutekijä näyttäisi olevan, sillä sen kerrotaan olevan mm. Latinalaisen Amerikan suurin virvoitusjuomavalmistaja sekä maailman suurin itsenäinen Coca-Colan pullottaja. Omistuksellinenkin aasinsilta puoltaa oluen nauttimista television äärellä, sillä yhtiö omistaa myös jalkapalloseura CF Monterreyn. Vuonna 2010 Heineken osti FEMSAn kaupassa, jossa rahan liikuttamisen sijaan lohkaistiin meksikolaisille kelpo palanen hollantilaisjätin omistuksesta – FEMSA onkin sitä myöten yrityksen toiseksi suurin osakkeenomistaja 20%:n siivullaan.

Yrityksen panimotoiminta pohjautuu vuonna 1890 perustettuun Cerveceria Cuauhtemociin, jonka historiaan mahtuu niin nousun kuin laskunkin aikakausia. Panimo ajettiin konkurssiin Meksikon vallankumouksen aikaan vuonna 1910 omistajaperheiden tukiessa ”väärää” poliittista henkilöä – Victoriano Huertaa. Vastapeluri Venustiano Carranza takavarikoi panimon ja Cuauhtémochin omistusporras pakeni rajan taakse Texasiin. He saivat kuitenkin ”uudelleen ostettua” panimon itselleen amerikkalaisten sekä venäläisten diplomaattien avustuksella, joten hyvin vauhtiin lähtenyt toiminta sai jatkua. Ajan saatossa yhtiölle kehittyi omavarainen työterveyshuolto ja työpäivien pituuksiakin säädettiin inhimillisemmiksi lakkojen hillitsemiseksi. 1900-luvulla yrityksen omistus pysyi pitkään perustajaperheiden hallussa, joskin uudelleen järjestelyjä ja –yhtiöittämisiä epävakaissa taloustilanteissa harjoitettiinkin. Nykyisin panimon tunnetuimpiin tuotteisiin kuuluu meilläkin tunnettu Sol.

Saamani oluen nimi on siis ytimekkäästi Indio, mutta se on alkujaan tunnettu panimon alkuperäisnimeä kantavana Cerveceria Cuauhtemocina. Etiketissä seikkailevan asteekkihallitsija-Cuauhtémocin myötä oluen nimi kuitenkin mukautui kansan suussa Indioksi, joten myös oluen virallinen nimi muutettiin puhekielessä vakiintuneempaan muotoon.

Indio
Punertavan ruskea, kirkas ja hieman laiskasti vaahtoava meksikolainen. Tuoksultaan mukavan maltainen - hieman makeaa, limppuista leipäisyyttä, rusinaa mutta myös kevyttä vihannesta. Pääosin suhteellisen tasapainoinen joskin melko kevyt kokonaisuus.

Maku nojaa tummahkoon, hieman pähkinöiden sävyttämään, leipäiseen maltaaseen josta löytyy myös kevyttä karamellisuutta. Ruohoyrttinen humalointi terävöittää makua ja puraiseekin lopussa lagerille sopivalla runsaudella - virkistävänlaiset hiilihapot terästävät kieltä pistelevää vaikutusta. Tuoksun vihanneksisuutta ei löydy ja maku onkin hyvin tasapainoinen ja ihan maistuva. Suutuntumaltaan odotetun kevyt, melko raikas muttei vetinen.

Tuomio: Leipäistä mallasta ja sopuisan purevaa katkeroa yhdistävä, oikeastaan ihan näppärästi toimiva meksikolainen. Tyylinsä mukaisesti tarjonta ei suurta konstikkuutta esittele, mutta perushyvää pakettia tässä tarjoillaan. Ruokajuoma, seurusteluolut ja pätevä, maistuvampi korvike salkkutarjonnalle. Yleinen keveys kuitenkin verottaa pisteitä.

Pisteet: 26/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti