tiistai 6. toukokuuta 2014

Puolalaista meadia: Apis Dwójniak Kurpiowski

Täksi kevääksi saimme Alkon valikoimiin mielenkiintoisen uutuuden, puolalaisen meadin. Mead, paikallisesti Miód, on hunajasta ja vedestä sekoitettu, villihiivoin käytetty alkoholijuoma jolla on Euroopassa vahvat perinteet – jo antiikin-Kreikassa tiedetään hunajaviinin virranneen ja useissa kansanuskomuksissa sekä –taruissa on tämän juoman eri muodoista useita mainintoja. Esimerkiksi skandinaavisissa viikinkitarustoissa hunajaviini, sima, on viisasten juomaa jonka kääpiöt Fjalar ja Galar tekivät hunajasta ja jumala Kvasirin verestä. Viikingit ammensivat taistelutahtoa tästä voimajuomasta ja luultavasti se myös lämmitti mieltä Itämeren tyrskyissä… Pohjois-Euroopassa juomalla olikin vahva valta-asema aina viinin juonnin yleistymiseen saakka. Suomessakin mead kääntyy vanhastaan simaksi, joskaan nykymuotoisen vappusiman kanssa sillä ei paljoakaan tekemistä ole… Vappujuomaksi se kuitenkin soveltuu varsin mainiosti, vaikken munkkien kanssa sitä ehkä lähtisi nautiskelemaan. Meadeilla on sahdin ja lambicin tapaan EU:n nimisuojajärjestelmän mukainen Aito perinteinen tuote-suojaus (ATP), joka pyrkii ylläpitämään ja korostamaan tuotteen koostumusta sekä tuotantotapaa, riippumatta maantieteellisestä sijainnista... 

Puolalaista nektaria...
Spółdzielnia Pszczelarska APIS w Lublinie on perustettu vuonna 1932 ja sen tuotevalikoimiin kuuluu kaikkiaan kymmenen erityyppistä hunajaviinilaatua, meadia. Nyt tarjolla olevan Kurpiowskin vierre valmistetaan käyttämällä hunajaa ja vettä suhteessa 1:1 ja sitä kypsytellään hartaasti neljän vuoden ajan. Lisäksi valmistukseen on käytetty mustaherukkamehua, mutta määristä tai lisäysvaiheesta ei suuremmin tietoa ole. Yksi litra valmista tuotetta sisältää kunnioitettavat 610grammaa mehiläishunajaa, joten kuudentoista prosentin vahvuudellaan voitaneen puhua pikemminkin jälkiruokaviinistä kuin oluesta – eipä tätä kukaan olueksi ole väittänytkään, joskin lajin edustajistoa onkin mm. Ratebeeriin ja Olutoppaaseen listattukin. Viinihullun mukaan ainakin kyseinen yksilö on maultaan lähempänä eurooppalaisia, makeita Moscatel-viinejä – ehkä niihinkin pitäisi pyrkiä tutustumaan… Nähtävästi hunajaviininsä voi juoda sellaisenaan tai sitten enemmän tai vähemmän jonkin muun kanssa sekoiteltuna – kaneli lienee melko suosittu mausteaine ainakin… Nautintojuomien lisäksi APIS tuottaa myös useasti palkittua mehiläishunajaa.

Meadit tuppaavat kuuleman mukaan myös säilymään hyvin myös avattuina ja ainakin parin viikon jääkaapissa seisottelun jälkeen tavara on edelleen hyvinkin juotavaa. Näinpä kokonaista nektaripulloa ei tarvitse hätäpäissään lähteä yhden illan aikana tyhjentelemään – korkki vain takaisin nuppiin ja pullo viileään.


Apis Dwójniak Kurpiowski
Kastanjan ruskea, tasainen ja arvokkaan oloinen juoma kaatuu lasiin verkkaiseen tahtiin. Tuoksu on melko voimaisa, osin jopa kukkean pisteliäs ja liköörin kaikuinen. Tummaa makeutta löytyy kohtalaisen paljon, muodoltaan se muistuttaa hunajan ja siirapin sekoitusta. Alkoholi hieman lämmittelee, muttei suuremmin horjuta tasapainoa. Makeudesta huolimatta se ei ole päällimmäisin elementti tuoksun puolella.

Mausta makeutta sitten löytyykin, lähinnä hunajan muodossa. Lämmittävässä henkäyksessä on myös eleganttista Jaloviinan kuivaa hedelmäisyyttä – ilman alkoholin varsinaista makua – sekä hentoinen kosketus viinimarjamaista tummuutta. Ehkä myös ohuelti kanelimausteistakin, pisteliään kukkeaa mielenyhtymää tunnelmasta voisi vedellä. Aivan lopusta voi nopealla nielauksella nostella esiin tuota alkoholinkin poltetta, mutta maltillisella lähestymisellä tuo ei lämmittävää tunnelmallisuutta voimaisammaksi nouse. Suutuntumaltaan runsaanlainen, hidas, nautiskeltava ja pääosin pehmeäkin. 

Tuomio: Varsin hunajainen tapaus, mutta luonnettakin makeuden keskeltä löytyy. Hyvinkin kaukana oluesta, kuten raaka-ainekirjokin jo osviittaa antaa. Arvokas, hidas ja nautinnollinen – unohtamatta alkukantaista luonteikkuutta. Mielenkiintoinen, kokeilemisen arvoinen, ihastumisen mahdollistava. Hyvä valinta jälkiruokajuomaksi tahi makeaksi konjakin korvikkeeksi…

Pisteet: 39/50

2 kommenttia:

  1. Tämä on mielestäni parhaita esimerkkejä makeista simoista, ellei paras. Hintakin on edullisempi kuin useimmilla jälkiruokaviineillä. Olen havainnut simojen säilyvän paremmin kuin rypäleviinien. Vaikka avatussa pullossa aivan paras terä menee kahdessa viikossa, on se maukasta vielä parin kuukauden viileässä säilyttelyn jälkeenkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Allekirjoitan säilyvyyden, edelleen on hyvää juotavaa vaikka jo pääsiäisenä aukaisin. Jälkiruokaviiniksi oikein hyvä paritus, joskin perheen sisällä mielipiteet olivat tästä melko eriävät - itse kyllä pidin paljonkin.

      Poista