 |
| Tarinan hahmo: Mike Murphy (kuva: Lervig Aktiebryggerie) |
Täytyy heti kättelyssä sanoa, että pitkästä aikaa vastaan
sattui olut, joka herätti suuria tuntemuksia heti ensi nuuhkaisusta lähtien!
Hyviä oluita on toki tullut viime aikoinakin maisteltua, mutta tämä jotenkin
onnistui säväyttämään astetta syvemmällä tasolla… Kyseessä on siis
norjalaispanimo Lervig Aktiebryggerin ruis (D)IPA, jonka viimeisen edustajan
kaappasin lasiini Kuopion Maljassa. Sinällään hassua, että pari päivää aiemmin
olin lueskellut mielenkiintoista triviaa panimon olutvelhon, amerikkalaisen
Mike Murphyn taustoista ja oluturan vaiheista. Voisinkin tässä hieman valottaa
tätä mielenkiintoista tarinaa ennen itse oluen esittelyä…
Mike Murphyn tie - Italiaa ja Tanskaa vuoron perään
Italian kautta Tanskan craft beer-vallankumousta nostamaan
lähtenyt Murphy päätyi viimein Norjan Stavangeriin aloittamaan vuonojen maan
omaa oluttaistoa suurteollisuutta vastaan. Kuinka tähän on päädytty? Tässä
lyhyt tiivistys taipaleesta: Washingtonissa lähtöisin olevan Murphyn (s. 1972) matka oluen ihmeelliseen
maailmaan alkoi lain harmaalta puolelta hänen valmistaessaan kotiolutta
yhdeksäntoista vuotiaana – osavaltion laki kun kieltää alkoholin alle
21-vuotiailta. Kapinahenkeä ilmassa siis jo hyvissä ajoin! Vakavemmaksi
olutharrastus muuttui vuosi ennen milleniumia hänen muutettuaan amorin nuolen
sokeisemana Italiaan. Tuolloisen naisystävän omistaman italialaisbaarin
takahuoneessa sai alkunsa Murphyn ensimmäinen, kaupallisia oluita valmistava
panimoyritys – Rome Brewing Co. Pastamaan tuolloinen oluttarjonta ei jenkin
makuhermoihin oikein uponnut, joten omaa taustaa hyödyntäen hänelle tarjoutui
tilaisuus valmistaa makunsa mukaista olutta ja samalla kerryttää rahaa
sukanvarteen. Käsittääkseni samaisen panimon aikaansaannoksia on tänä päivänä
Italiassakin suureen suosioon nousseen IPA-tyylin ensimmäinen edustaja…
Italiasta matka jatkui eron myötä Tanskaan vuonna 2005, jossa perusteilla ollut GourmetBryggeriet kaipaili sekä välineitä että oluen valmistuksen ammattilaista palvelukseensa. Murphyllä olikin Rome Brewing Co:n jäljiltä tarjota molemmat, joten uudet kuviot jatkuivat Tanskassa tutuilla välineillä.
Viisivuotisen Gourmet-pestin aikana Murphy nauttikin arvostusta mm. Ratebeerin parhaimmaksi (2008) rankatun portterinsa ansiosta ja on uransa aikana tehnytkin
yhteistyötä mm. Bjergsøn veljesten (Mikkeller & Evil Twin) sekä Andreas
Kissmeyerin kanssa. Tämän lisäksi Murphy oli yksi seitsemästä tanskalaispanijasta, jotka yhteistyöllä
valmistivat World Beer Cupin sarjassaan voittaneen Seven-imperial stoutin
(2010) Nørrebron tiloissa Kööpenhaminassa! Tätä ennen, oikeastaan Gourmet-kauden
puolivälissä Murphy käväisi hetken myös Italiassa (2008), Bierra Del Borgo-panimon
patojen äärellä. Italialainen tehokkuus ei häntä kuitenkaan miellyttänyt, joten
paluu Tanskaan tapahtui vain parin kuukauden reissun jälkeen. 2010 oli
seuraavan maiseman vaihdoksen vuoro Harboe Bryggerin ostettua Gourmetin
toiminnan - olihan panimo nopeasti noussut yhdeksi Tanskan nopeiten kasvavista pienpanimoista, joten suuremman toimijan väliin tulo oli odotettavissa. Suuntana oli tällä kertaa etelän sijaan pohjoinen – tarkemmin sanoen
Stavangerin kaupungin olutperinteitä jatkamaan ryhtyneen Lervig Aktiebryggerin
panimorakennus.
Vuonojen maa - lagerista craft beeriin
 |
| Lervig Aktiebryggeri - Stavangerin helmi |
Murphy saapui Boknavuonoon siis 2010, mutta itse panimo oli
ollut toiminnassa jo seitsemän vuoden ajan. Sinällään on ihan oikeutettua
sanoa, että Lervig perustettaessaan säilytti yli satavuotisen oluen
valmistusperinteen Stavangerissa, sillä samaisena vuonna Ringesin (Carlsberg
yhteenliittymä) omistukseen 1989 siirtyneen Tou Bryggerin toiminta ajettiin
alas ja siirrettiin Osloon. 1800-luvun lopulta saakka kaupungissa toimineen
panimon lopettamista seurasi paikallinen boikotti ja pieni ryhmä
stavangerilaisia perustikin miljönääri Kristiffer Stensrudin johdolla
kaupunkiin oman, itsenäisen panimon – sen nimeksi tuli Lervig ja nykyisin sen
omistuspohja jakautuu noin neljällekymmenelle osakkeenomistajalle… Kuuleman
mukaan häävejä oluita ei Lervigkään alkuvuosinaan valmistanut ja Murphyn
saapuessa paikalle, taistelikin panimo pääasiassa markkinaosuuksista suurten
massalagertuottajien kanssa – tuotanto keskittyi siis suurelta osin vaaleisiin
lageroluisiin, joiden laatu ei kuulemma eronnut massatuotetuista suurbrändien
salkkuoluista. Tanskasta vauhtia ottanut Murphy esittelikin janoiselle
yleisölle pian jotain poikkeavaa, nopeasti kulttimaineeseen alueella nousseen Happy
Jack APAn! Vielä ennen ensimmäisen vuoden päätöstä, oli norjalaisittain melko
suuren pienpanimon (kapasiteetti 3,5milj.l/a) nurkkaan ilmestynyt myös miehen ”oma”
micro-panimo, jonka pienempikokoiset laitteistot mahdollistivat myös
erikoiserien ja tilausoluiden valmistuksen.
 |
| Lervig oli muuten Norjan ensimmäinen "erikoisoluita" tölkittänyt panimo... (kuva: Lervig Aktiebryggeri) |
Myös vuosi 2011 alkoi tehokkaasti ja Lervig laski
markkinoille Norjan ensimmäisen winter alen, hetki sitten Alkonkin valikoimissa
piipahtaneen Brewers Reserve Winter Alen. Se oli samalla myös panimon Brewers
Reserve-erikoissarjan ensimmäinen olut. Muutamassa vuodessa entinen lager-panimo onkin valmistanut
oluita saisonista imperial stouttiin, joskin pilsner on edelleen yksi
myydyimmistä tuotteista. Lervigiä onkin ajoittain arvosteltu craft beer-termin
väärinkäyttämisestä sen suuren koon vuoksi, mutta Murphy ei moisesta kanna
huolta:
”Some may
argue that we are not a craft brewery based purely on the size of our
brewhouse, but I beg to differ, I am a craft brewer and I am brewing these
beers as I always have brewed, just on a bigger scale. Putting 60 kg of dry
hops into a 60,000L tank is fun!”
Suuresta kapasiteetistaan huolimatta toiminta ei pyöri vielä
äärirajoilla, vaan nykyiselläkin kalustolla tuotanto on hyvinkin mahdollista
tuplata. Esimerkiksi vuonna 2012 panimon tuotanto oli noin miljoonan litran
luokkaa, joten kolme-ja-puolikertainen kapasiteetti mahdollistaakin myös
viennin laajentamisen Skandinavian ulkopuolelle. Viime vuoden kasvuksi povattiinkin 30%, tämän toteutumisesta en kuitenkaan vielä tietoa löytänyt, mutta olutta virtaa nykyään myös Italiaan ja Espanjaan. Murphyn kädenjälki näkyy
nykytoiminnassa vahvana ja myös ”erikoisemmat” oluet ovat tulleet tuotantoon
jäädäkseen. Oluiden nykyinen brändi on muuten brittiläisen katutaiteilja
Dotmasterin käsialaa ja ainakin mainitsemani Lucky Jack on etiketistään
pokannut palkintojakin…
 |
| Rye IPA ja onnellinen ukkonen... |
Pitkä tarina, mutta varmasti varsin tiivistetty sellainen.
Mike Murphy on kuitenkin mies, joka on ollut osaltaan suunnannäyttäjänä
Italian, Tanskan ja nyt Norjan olutkulttuurin murroksessa – taistelussa
maistuvamman oluen puolesta. Sen tarkemmin en miestä tai hänen tekojaan tunne, mutta
inspiroivaa informaatiota on aina mukava jakaa! Siitä sitten sujuvasti päivän
olueen, eli alussa mainittuun Lervigin Rye IPAan… Alun perin paikalliselle
olutravintolalle, ilmeisesti kansainvälistäkin kunnioitusta nauttivalle, Cardinal Pub & Barille pantu tilausolut, joka yleisön pyynnöstä nostettiin
mukaan panimon Brewers Reserve-sarjaan. Reilusti yli 100 IBUa katkeruutta,
rukiilla ja kauralla täydennetty mallasrunko – kuulostaa kieltämättä
herkulliselta kokonaisuudelta. Sinällään hauskaa, että kyseinen olut on
Lervigin ensimmäinen (D)IPA, eli perinteisimmästä puusta ei silläkään saralla
lähdetty veistelemään. Murphyn henkilökohtainen blogi löytyy täältä: EXPAT Brewer's Blog.
"Boring
Beers are for Boring People!" - Mike Murphy
Lervig Brewers Reserve Rye IPA
- Tyyli: Imperial / Double IPA
- Alk.%: 8,5
- Panimo: Lervig Aktiebryggeri, Stavanger, Norja
 |
| Lervig Brewers Reserve Rye IPA |
Tasaisen utuinen, kauniin aprikoosinen olut ihan mukavalla
vaahdolla varusteltuna. Tuoksu valloittaa ja vie mielen jostain syystä kohti
maaseudun kesään. Tropiikin hedelmäisyyttä tuoksu toki tursuilee, mutta
yleiskuva kääntyy kuitenkin heinikkoiseen, ennen kaikkea apilankukkaiseen
niittytunnelmaan - porstualle kaatunutta sitruskoria unohtamatta. Eli yrttiä,
heinää ja medentäytteistä kukkaisuutta, sopiva kerros sitruunaa sekä vaalean
karamellista maltaisuutta rikastettuna vaalean leipäisellä imeltyneisyydellä.
Oh ja voi, hyvää on!
Maku jatkaa muistojen matkusta! Oikeastaan arvion voisi
ytimekkäästi lopettaa tähän ja siirtyä nauttimaan juomasta täysin rinnoin...
Kunpa vain osaisikin... Mistä aloittaisi? No makua piisaa, se on vivahteikas ja
monipuolinen. Hedelmäkori täyttyy aprikooseista, passionhedelmistä ja
kumppaneista - sitrushedelmä raastaa kuortaan pihkaiseen mäntylevyyn, jota
pureskellaan loppumaun puolella hieman runsaamminkin. Yleiskuvaa kuitenkin
hallitsee yletöntä hedelmäisyyttä hieman vahvemmin pohjoismaisen
niiittymaiseman kesäinen tenho. Heinikon seasta löytyy tuoksun tavoin apilaa,
villiyrttejä mutta myös ahomansikkaa. Hennompi, hieman vaalean limppuinen
maltaisuus säestää karamellisella tunnelmallaan, muttei nouse liikaa esille
taustalta.
Tuntumaltaan hieman keskimääräistä täyteläisempi,
kohtalaisen laiskastikin liikkuva olematta silti tunkkaisen tuhti. Jälkimaku on
muun maailman tapaan runsas, pitkä ja pureva. On kyllä kaunis olut!
Tuomio: Sitruksisen rapea, niityn tuulahdusta hedelmäkoriin
tarjoileva makuelämys, josta saa kiinni monelta kantilta. Kaunis, monisyinen ja
vivahteikas nautinto, joka ei jätä kylmäksi. Osta, nauti, rakastu! Tätä veisin
kotiinkin, jos sitä vain saisin..!
Pisteet: 42/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti