tiistai 4. maaliskuuta 2014

Alkon Pienpanimo-oluet 2014: Laitilan Kievari Agricola

Kirjallisuusolutta Laitilan tapaan...
Maamme suurimman pienpanimon olusen tyylilaji oli mieluisa yllätysveto – belgityylisiä aleja kun Suomenmaasta aivan vallattomasti tuppaa löytymään! Suomen kirjakielen isän, uskonpuhdistaja Mikael Agricolan nimeä kantava, suodattamaton luostariolut toimii Mikael Agricola-seuran ja Laitilan Wirvoitusjuomatehtaan yhteistuumin tekemänä kunnianosoituksena oluen nimikkohenkilölle. Tribuutissa ei varmasti mennä metsään, sillä tunnetaanhan Agricola kirjallisten saavutustensa lisäksi myös oluen ystävänä – olihan olut tuohon aikaan muutoinkin osa päivittäistä ruokavaliota sekä turvallinen vaihtoehto helposti saastuvan veden rinnalla. Agricola pääsikin oluen makuun oppi-isänsä Martti Lutherin seurassa, sillä Lutherin vaimo Katharina von Bora valmisti ylläpitämässään majatalossa myös olutta. Agricolan ylöskirjaamista, muinaissuomalaisista jumalista löytyy myös oluen jumala – Pekko. Historian havinaa korkin kätkemänä siis…

Agricolan nimikko-olut on siis suodattamaton, belgialaisista munkkiluostareista tarinaansa ammentava, vahvanlainen täysmallasolut, joka kurkottaa belgian suuntaan myös tyylinsä puolesta. Belgityylinen pintahiivaolut sopii panimon mukaan myös liha-, grilli-, riista- ja jälkiruokien sekä juustojen kanssa nautittavaksi mutta myös seurustelujuomaksi tai itsekseen pohdiskeluun. Oluen valmistukseen on käytetty belgialaisia Pale Ale -, Melano light - ja Bisquit-maltaita, sekä saksalaista Northern Brewer - ja englantilaista  East Kent Goldings -humalaa. Uusi "kievarilainen" saattaa näin päätökseen kolmetoista kotimaisen pienpanimo-oluen retken!


Laitilan Kievari Agricola

Kastanjan ruskea, samea ja oikeastaan varsin kaunis olut Laitilan pullosta kuoriutuu. Tuoksu toimii ihan mukavasti ja se on melko runsaskin. Ruskeutta huokuva, melko makea tuoksu sisältää kuivattua belgihedelmäisyyttä, kuivakakkuista makeutta sekä hunajan ja karamellisen maltaisuuden tuhtia tunnelmaa. Hiiva tuo rusehtavan makeuden keskelle myös hentoa, kuivattavaa mausteisuutta. Pehmyt, tasapainoinen ja hyvin toimiva. 

Maku on hieman hillitympi makeuden suhteen, mutta myös hieman laimeammin innostava muutoinkin. Hedelmäinen, tummahko makeus juontaa vivahteita kuivatuista yksilöistä, myös rusinaista tuntua on tuoksua runsaammin. Karamellinen ja hunajainen makeus on taittunut melko vahvasti pois maun puolelta ja hiivan mausteisen aromikas makumaailma on päässyt paremmin esiin. Yleiskuva onkin tuoksua kuivempi, hennommin makea ja ruskeutta edelleen huokuva, joskin piilevää imelyyttä löytyy pinnan alta jonkin verran. Tuntumaltaan keskirunsas, melko hyvin arvokkuuden vaativasti hillityn tuntuinen.

Tuomio: Kokonaisuutena varsin toimiva belgiversiointi, joka ei kuitenkaan keskitason paremmalle puolelle kastissaan yllä. Sinällään hyvinkin nautittava kokonaisuus, jota hankkisin varmasti lisääkin, mikäli hinta olisi Laitilan kokoisella panimolle edes kohtuullinen. Kohtalaisen makea, hennon mausteinen ja lämmittävä belgiolut Suomesta. Ei hullumpi, kokeilemisen arvoinen.

Pisteet: 35/50
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti