Widmer Brothers Nelson Imperial IPA

• Tyyli: Imperial / Double IPA
• Alk.%: 8,6
• Panimo: Widmer Brothers Brewing Company, Portland, Oregon USA

Hieman hassua, ettei Widmer Brothers nimenä juurikaan soita kelloja, mutta itsensä sivistäminen ei liene koskaan turhaa puuhaa – tässä tapauksessa voitaneen puhua yleissivistykseksi laskettavasta tiedon jyväsestä, joka oli syytäkin ottaa haltuun. 1984 lähtien toiminut panimo sijaitsee olutharrastajan kannalta kutkuttavalla alueella, nimittäin Portlandissa. Kaupungissahan sijaitsee enemmän panimoita kuin missään muussa kaupungissa koko maailmassa. Sinällään hauska piirre Widmer Brothersin tarinassa kuitenkin on, että oppi oluen valmistukseen ja oikeastaan koko innostus on haettu perinteisemmän panemisen maasta, Saksasta. Toinen perustajista, Kurt Widmer nimittäin palasi germaanien valtakunnasta mukanaan aimo annos hyviä makumuistoja saksalaisesta osaamisesta oluen saralla, eikä silloinen jenkkien olutkulttuuri tahtonut tarjota miehen mieltä miellyttäviä makuja. Kurt aloittikin veljensä Robin kanssa oluen valmistuksen, joka pian muuttuikin täyspäiväiseksi ”harrastukseksi” (kotioluen valmistus laillistui Oregonissa muuten 1978). Kurt palasikin Saksaan hakemaan oppia äitinsä kotikaupungista, Düsseldorfista – eikä liene yllätys, että ensimmäinen kaupallinen olut olikin tyyliltään altbier, joskaan ei kovin onnistunut sellainen:

“We really screwed it up. We made it so bitter…. People wanted to like it, but struggled to finish one glass.”

Veljekset 1984 (kuva: realbeer.com)

Saksan matkaltaan Kurt toi mukanaan myös Weihenstephanin hiivaa, jolla on ollut tärkeä rooli panimon taipaleella. Toiseksi olueksi valikoimaan tuli suodatettu vehnäolut, Weizen. Altbierin ongelmana oli sen väritys, sillä tummaan taittuva olut merkitsi useille jotain liian erikoista – jako tapahtuikin ”tummiin oluisiin ja tavalliseen olueen” (näinhän se taitaa karrikoidusti olla vähän vieläkin, ainakin Suomessa). Weizen olikin vaalealta väriltään kuluttajaan paremmin osuva vaihtoehto ja menestystarinan jyvänen oli oikeastaan sitä myöten kylvetty. Paikallinen Dublin Pub halusi nimittäin laajentaa valikoimaansa ja pyysi veljeksiä tekemään heille oluen. Käymistankkien ja ajan puutteessa kaksikko tekikin nopean päätöksen ja tarjosi myyntiin Weizenin täysin suodattamattoman version, josta muodostuikin hittituote – ehkä vähän liiankin kanssa. Dublin Pub oli nimittäin suosittu kohtaamispaikka kaupungin ravintolatyöntekijöille, jotka nopeasti havaitsivatkin hyvin myyvän ja kauniin vehnäoluen. Lain mukaan panimon oli myytävä olutta sitä haluaville toimijoille, joten edessä olivat pitkät päivät kysynnän tarpeiden täyttämiseksi – veljekset jopa yrittivät vähätellä oluen hienouksia tilaajille, mutta turhaan. Olut nauttii suurta suosiota vielä tänäkin päivänä ja on yksi maan myydyimmistä hefeweizeneistä.

Panimo tunnetaan myös heidän hefestään! (kuva: beerpulse.com)

Sen jälkeen Widmer Brothers on ollut USAn ensimmäinen panimo, joka on tarjonnut markkinoille koko vuoden kattavan kausivalikoiman (1986) ja se oli vuoteen 1996 maan suurin ainoastaan hanaoluita valmistanut panimo. Pullotus käynnistyi ja panimo solmi jakelusopimuksen AnheuserBuschin kanssa levittääkseen oluitaan myös laajemmin saataville. 2007 Widmer Brothers ja Redhook Ale Brewery yhdistivät voimansa perustaen Craft Brewers Alliancen (sittemmin Craft Brew Alliance), joskin kummankin omat brändit säilyivät. Yhdistymä onkin nykyisin USAn 9. suurin panimoyritys. Panimo oli vuonna 1988 mukana perustamassa Oregon Brewer’s Festival-oluttapahtumaa, joka nykyisin on paisunut yli 80.000-kävijän viisi päiväiseksi tapahtumaksi ollen maan suurin ulkoilmassa järjestetty craft beer-tapahtuma. Festivaalin lisäksi Widmer Brothers tarjoaa erikoiseriä oluistaan yksinoikeudella omassa Gasthaussissaan.

Siinä hieman panimon taustoja. Sitten oluen kimppuun. Eli vuorossa olisi Widmer Brothers Nelson Imperial IPA, jonka Ratebeer aliassistaa Deadlift Imperial IPAn kanssa samaksi olueksi. Kyseistä double IPAa luonnehditaan normaaleja lajiedustajiaan ”kevyemmäksi” ja raikkaammaksi suureksi olueksi tuntumaltaan. Humalakattaus tulee pääosin USAsta, (Cascade ja Willamette), mutta mukana on myös uusiseelantilainen muotihumala Nelson Sauvin. Lajikkeiston neljäs edustaja taasen on hieman mielenkiintoisempi tapaus. Panimon oma, Alchemy-nimellä tunnettu humalakoktail käsittää itse asiassa useampia lajikkeita, jotka on sekoitettu yhteen ja puristettu pelletiksi. Lajikkeet käsinkerätään vuosittain USAn luoteis- ja Kanadan lounaisosan (Pacific Northwest) Tyynenmeren rannikkoalueen sadoista. Salainen ainesosa onkin ollut Widmerin oluiden tunnusomainen piirre sen kehittämisestä, vuodesta 2006 lähtien. Alchemyn löytää panimon oluiden katkeropuolelta ja lajikkeiden valinnassa painotetaankin korkeaa alfa-happopitoisuutta. Tarkemmin sekoituksen sisältöä ei kerrota, mutta se vaihtelee vuosittain parhaan mahdollisen kombinaation kartoituksesta johtuen. Ainakin Warrior-, Horizon- ja Millennium-lajikkeita on aiemmin koktailissa käytetty. Kuulostaa mielenkiintoiselta.

Widmer Brothers Nelson Imperial IPA

Kirkas, aprikoosin ja teen sekaisen oranssi olut valkealla vaahtokerroksella. Maultaan olut on varsin miellyttävä joskin aavistuksen mieto, alkuun jopa salakavalan piilevä. Mallaspuoli on karamellin väritteinen, varsin makeaa tavaraa siis. Joukosta löytyy myös vaaleaa keksisyyttä ja eksoottista hedelmäisyyttä kokonaisuuden ollessa suhteellisen makea ja tiivistetyn runsas. Greippinen, ehkä pihkaisen yrttinen humalointi puree ihan mukavasti, mutta paras terä katoaa makeuden syövereihin – purennan taittuminen vahvistaa makeuden jopa tunkkaiseksikin leimaamaa voimaa. Löytyy makukirjosta myös kevyttä kukkaistakin aromikkuutta. 

Suutuntuma on melko runsas ja matalahiilihappoinen. Jälkimaussa katkerot pyristelevät paremmin esille ja nipistävätkin suuta pihka-greippisen purennan voimin. Aavistuksen, ehkä kaksikin liian makea yleiskuva verottaa ihan potentiaalista humalointia. Kokonaisuutena kuitenkin ihan hyvä, joskin tunkkainen DIPA… 

Tuomio: Melko tunkkainen DIPA makeamman suunnan hop headeille? Luvattu ”keveys” ei valitettavasti tällä kertaa toteutunut, mutta olisi läsnä ollessaan varmasti nostanut oluen aivan uudelle levelille – nyt liian makea mallaspuoli vei parhaan terän, vaikka hyvää tekemistä kokonaisuus pääosin onkin!

Pisteet: 36/50