keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Pohjois-Savolaista pienpanimo-olutta: Testissä Iso-Kallan Panimon kolme ensimmäistä olutta!


http://www.isokallanpanimo.fi/

Viime viikon torstai toi mukanaan mieluisan yllätyksen... Sosiaalinen media toi tietoisuuteeni täysin uuden, suomalaisen pienpanimon, joka oli saanut jo ensimmäiset tuotteensakin myyntiin. Iso-Kallan Panimo nimittäin aloitti vastikään toimintansa lentopallopitäjä-Pielavedellä, Suur-Kuopion läheisyydessä. Tarina on siinä mielessä mielenkiintoinen, että tavallisesti tieto uusien panimoiden perustamisessa saavuttaa ainakin alaa hieman tarkemmin seuraavan yleisön jossain vaiheessa ennen ensimmäisten oluiden pullotusta. Tieto ei kuitenkaan ollut ainakaan allekirjoittanutta saavuttanut, vaikka Kuopiossa on tullut käytyä viikottain viimeisten seitsemän kuukauden ajan – uutena tietona tuo tuntui tulleen varsin monelle paikallisellekin kun asiaa tiedustelin. Pääasia toki on, että panimo on saanut toimintansa käyntiin ja ennenkaikkea oluensa myyntiin. Heti kättelyssä panimo lanseerasikin peräti kolme tuotetta Savo-olutsarjaansa, jota kuuleman mukaan on tarkoitus myöhemmin myös laajentaa entisestään. 

Panimo on perustettu siis Pielavedelle, toisen perustajajäsenen eli Marko Pietikäisen sukutilalle. Sijainti Kuopiossa asuville kaveruksille on kuitenkin hieman syrjäinen, joten toiminta on lähiaikoina tarkoitus siirtää maakunnan pääkaupunkiin – mahdollisesti jo maaliskuussa! Kuopio saisi näin vihdoin oman pienpanimonsa, mitä tuon kokoinen kaupunki ehdottomasti kaipaakin – olisipa näin ollut jo jokunen vuosi sitten, kun omakin osoitteeni Savonmaille postin johdatteli. Pienpanimoskene kuitenkin laajeni jälleen yhdellä toimijalla ja Pohjois-Savon kokoinen aukko on kartalla alustavasti tilkitty!

Infoa löytyy mm. tällaisesta vihkosesta...
Tällä hetkellä tuotteita on tarjolla Kuopion Gloriassa sekä perinteikkäässä Bierstubessa, mutta satunnaisesti myös muutamissa maakunnan ruokakaupoissa. Tiedotusta kannattanee seurailla panimon Facebookista tai kotisivuilta. Maanantaiaamun ratoksi autoni keula osoitti jälleen Kuopion suuntaan, joten varsin tuoreeltaan tarjoutui tilaisuus tutustua uunituoreen panimon tarjontaan. Olinkin ehtinyt jo aiemmin sopia kaverin kanssa tapaamisen illaksi Bierstubessa, joten suunnitelmat sulautuivat yhteen parhaimmalla mahdollisella tavalla! Ennen tuplana nautittua porsaan grillipihviä ehdin kuitenkin piipahtamaan Gloriassa tutustumassa ensimmäiseen kallalaiseen:

Savo American Ale
  • Tyyli: American Pale Ale
  • Alk.%: 5,6
"American Ale on Cascadelle aromihumaloitu janonsammuttaja. Olut on hyvin muttei yltiöpäisesti humaloitu ja päällimmäisinä makuina on American Aleille tyypilliset raikkaus ja miellyttävät sitruksiset aromit, jotka sopivat parhaiten mausteisten ruokien kylkiäisiksi."

Gloriaan oluet saapuivat siis jo viime torstaina, joten kysäisin yleistä menekkiä tiskin takaa. Yllättävän hyvin myynti on kuulemma lähtenyt käyntiin, vaikkei panimosta itsestään kovin monella tietoa kuulemma aiemmin ollutkaan. Suosituimmaksi on muutamien päivien aikana noussut juurikin American Ale, mikä ei liene suuri yllätys valloillaan olevan trendin myötä. Se on tällä hetkellä myös panimon tuotteista ainoa, jota ei vahvuutensa puolesta tulla näkemään ruokakauppojen hyllyillä. Katsotaanpa miltä ensikosketus Iso-Kallan tuotteeseen tuntuu...

Savo American Ale
Tasaisen samea, rusehtavan kuparinen olut kevyellä vaahtokerroksella. Tuoksu on suht mieto – maltaisuus ulkonäöstäkin tutun rusehtavaa, karamellisen makeaa mutta myös keksimäisen piilevän imeltynyttä. Tuoksussa on selvää Amerikan henkeä sitrushedelmäisen sekä havuisen happaman humaloinnin muodossa - hedelmäsoppaa se ei ole, pääpaino on hallitusti karheammassa puolessa. Ihan toimiva, rehti ja savolaisittain yllättävän suora - se on aina positiivistä se...

Maultaan ei välttämättä aivan se kaikkein valmein paketti, joskin pätevää tekemistä senkin puolella on. Ei liikoja kikkaileva, sopivan suora, silti miellyttävän runsasmakuinen. Sitruksisen humalan puraisu on melko voimaisa, mukavan napakka ja kestoisa aina jälkimakua myöten – lopussa se saa tuoreen kukkaisiakin piirteitä rapsakkuutensa hekumoissa. Aromaattisuus jää ehkä hieman jalkoihin, mutta toisaalta se ei haittaa ollenkaan. Mallaspuoli väistyy tukevaksi taustavoimaksi kevyen karamellisuutensa ja keksiensä kera - samasta laarista löytyy myös pilkottava trooppinen hedelmäisyys, joka kokonaiskuvassa on kuitenkin hyvin suitsittu.

Suutuntumaltaan keskitäyteläinen, mielestäni hyvällä tapaa oluelle leimaavaa sitruksista tuoreutta tukevan hiilihappoinen. Melko raikas, toimivasti kaikesta ylimääräisestä riisuttu jenkkikokemus, jossa on sopivasti haastetta - ei silti liikaa. Ehkä tasapainosta voisi kaivaa hienoista viilattavaa, mutta oikein hyvä debyytti jo melko "ylitarjottuun" kategoriaan – savolaisella erottuvuudella tottakai. Itse pidän tästä, vaikka normaalisti liputankin pyöreämpien makujen puolesta – ihan hyvin toimii, mutta toimikoon..!
------
Gloriasta kiiruhdinkin kohti Bierstubea ja kaveria odotellessani tutustuin panimon tummaan lager-olueen. Karkeasti sanottuna itselleni tumma lager oluttyylinä on melko mustavalkoinen – se joko toimii mitä parhaiten tai sitten jää melko mitäänsanomattomaksi kyhäelmäksi. Hieman skeptinen olin tämän suhteen jo sen rungon keveyden vuoksi, mutta avoimin mielin otin sen maistoon. Kuinkas siinä sitten kävi?

Savo Dark Lager
  • Tyyli: Tumma Lager
  • Alk.%: 4,5
"Dark Lager on saazilla kevyesti aromihumaloitu tummahko lager. Oluessa pääosassa on tummien maltaiden miedot paahteiset maut jotka ovat parhaimmillaan talvi-illan lämmittäjänä tai liharuokien seurana."

Savo Dark Lager
Punertavan ruskea, kirkas ja kevytvaahtoinen olut. Tuoksu hellii yllättävänkin syvällä pehmeydellään. Melko makea, kevyen mämminen ja hieman paahteinen. Ei hassumpi, prosenttejaan tuhdimpi tuntuma. Maku oikeastaan kuvastaa tuoksua märässä muodossa, humalointi tosin piristää muutoin samettiseksikin äityvää, pehmeän makeaa maltaisuutta. Ruohoinen, kevyen yrttinen puraisu piristää etenkin maun loppupuoliskoa jatkuen hetken aikaa myös miellyttävän häipyvässä jälkimaussa. Melko makea, sopivasti leikatun raikas, tasapainoinen ja yllättävänkin runsas kokonaisuus. Ehdottoman suositeltava, helposti lähestyttävä tummahko mallasnautinto, joka kuitenkin tarjoaa makua riittämiin.
------
Ja lopuksi oli sitten aika testata kolmikon viimeisin vedos, britteihin etikettiään myöten viittaava Special Bitter, jonka myös kaverini nautti ruokajuomana. Perus-brittien kanssa itseni on useasti vaikeuksia löytää yhteistä säveltä ja monesti onkin tullut todettua, että saarimonarkian olutkirjossa on paljon tuotoksia, joille pari lisäpykälää vahvuuteen voisi tehdä ihmeitä. Mutta mitä siihen sanoo savolainen?

Savo Special Bitter
  • Tyyli: Bitter 
  • Alk.%: 4,5
"Special Bitter on vaaleahko ja perinteisillä brittiläisillä humalalajikkeilla humaloitu brittityylinen ale. Keskiasteinen humalointi jättää tilaa myös maltaiden mauille. Bitter toimii parhaiten janonsammuttajana ja rasvaisemman ruoan kyytipoikana."

Savo Special Bitter
Oranssiin taittuva, emalinen ja kirkas brittityylin olut melko olemattomalla vaahdolla. Tuoksu kevyen keksinen, hieman makea ja yrttiseen suuntaan taittuvan humaloitu – kevyttä puuta joukosta voi ohuelti kaivaa. Maultaan varsin tuoksun mukainen, brittityylin melko kevyen makuinen, joskin ruohoista yrttisyyttä ilmentävä humalointi tekee oluesta ihan nautittavan. Mallaspuoli on kevyen makeaa, hennon pähkinäisellä vivahteella - joukosta löytyy myös ohut siivu punaista marjaisuutta sekä maanläheistä puisuutta, lähinnä kuivaavalta katkeropuolelta. Tyylinä itselleni hieman vaikea ja mitään sanomaton, siihen nähden ihan onnistunut vedos kohtalaisen runsaine makuineen. Humalointi ehkä parasta tässä kokonaisuudessa, muttei mallasta tukeva pähkinäisyyskään heikko lenkki ole. Vaikkei oluessa suuremmin huomautettavaa olekaan, ei se omaksi suosikikseni pääse nousemaan – potkua jään näissä aina hieman kaipailemaan. Perusbrittiläisen oluen ystävälle, itse suosin ruuan kaverina.

Pisteet ja yhteenveto:
  • Savo American Ale 34/50
  • Savo Dark Lager 35/50
  • Savo Special Bitter 32/50
Iso-Kallan Panimo jatkoi muiden tuoreiden toimijoiden viitoittamalla tiellä siinä suhteessa, ettei keittoastioista ensimmäisenä pullautettu ulos kansaan uppoavaa vaaleaa lageria. Kiitos siitä! Olutkolmikko on kokonaisuudessaan varsin helposti lähestyttävä olutsarja, jossa eniten makua tarjonnee American Ale, mikä onkin ihan luonnollinen asia. Pisimmän korren näistä kuitenkin vei Dark Lager sekä pisteillään että fiiliksellään, se onnistui vakuuttamaan yllättävän hyvällä tuntumalla sekä yleisellä tunnelmallaan. Pidän panimon tyylistä antaa oluilleen ruokasuosituksia, kaksi viimeistä tulikin siinä sivussa testattua myös ruokajuomina. Porsaan grillipihville kumpikin sopi mainiosti, mutta Dark Lageria voisi kokeilla myös metsäsienten ja riistan kumppanina.

Tuotteiden perusteella voin hyvillä mielin toivotella Iso-Kallan tervetulleeksi pienpanimovahvuuteemme ja todella toivon, että Kuopiolaiset (sekä muut Pohjois-Savon asukit) ottavat paikallispanimon hyvin vastaan. Hiisi nosti Jyväskylän olutkulttuurin uudelle tasolle, toivotaan että Iso-Kalla tekee saman Kuopiossa! Paikallispanimo on aina ylpeyden asia, joten ottakaahan savolaiset koppia tästä toimijasta!

Lisätietoja:
sekä muualla verkossa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti