Marraskuun puolivälissä Jyväskylässä vaikuttava kotiolut- ja
siiderimestari Leevi ”CideErik” otti minuun yhteyttä ja tiedusteli
kiinnostaisiko mahdollisesti maistaa hänen tekemiään siidereitä. Siidereitä
allekirjoittaneen tuleekin juotua melko harvakseltaan, mutta olen itseäni
haastaakseni muutaman jo blogiinikin arvioinut. Otin siis haasteen ilomielin
vastaan, kyllähän hyvälle juomalle riittää aina kiinnostusta! Kuuleman mukaan
tämänvuotinen siiderisatsi on järjestyksessään kolmas tuorepuristetuista
omenista tehty siiderierä, jonka Leevi on valmistanut. Omenoita oli tänä vuonna
runsaanlaisesti ja niitä oli haalittu erinäisiä reittejä pitkin – kaikkea ei
siis nipistetty kotipihalta tai aidan takaa yön pimeydessä. Kotiolut-forumilta
voi muuten käydä tutkimassa, millaisin eväin siiderit on valmistettu sekä
mietteitä eri valmistusvaiheista. Jutusteltiin siinä pullojen haun yhteydessä hieman
niitä näitä ja Leevi kertoilikin suunnitelmistaan myös kotiolutrintamalla –
hankinnassa on uutta laitteistoa vanhan matkattua pohjoiseen ja tulevia
oluteriä oli jokunen jo mielessä. Myös hänen taannoin käymästään Mustialan oluenvalmistuskurssista oli puhetta ja pieni innostuksen poikanen aihetta kohtaan nousi
itsessänikin – mutta pidetään nyt realiteetit mielessä ja hoidetaan niitä
hommia, mihin aikaa tällä hetkellä on, eli maistellaan muiden tekemisiä! Mutta
tuossa sai hyvää informaatiota kotikaupungin kotioluttaitureiden määrästä –
veikkaan silti arvioivani edelleen luvun alakanttiin.
 |
| Kotikutoista omenasiideriä Jyväskylästä! |
Sain mukaani kolmea eri siideriä, jotka ovat kaikki
lähtökohdiltaan samaa tavaraa, eli tuorepuristetuista omenista valmistettua,
kuivaksi käynyttä siideriä. Yksi pulloista sisälsi siiderin sellaisenaan, mutta
kahteen muuhun Leevi oli lisännyt makeutusaineita – toiseen yhden tabletin steviaa
ja toiseen saman verran hermesetasta. Mainitut makeutusaineet eivät ilmeisesti
kelpaa hiivan ravinnoksi, joten mielenkiintoista nähdä, kuinka ne muuttavat
makua verrattuna naturellina tarjoiltuun versioon – saati sitten keskenään.
Valitettavasti en saanut laitettua kaikkia kolmea maisteluun rinnakkain vaan nautiskelin
pullot hiljakseen ennen joulua aina sopivan tilaisuuden tullen. Kirjoittelin
kustakin kuitenkin mietteet ylös ja annoin kouluarvosanan, kuten
siideriarvioissani olen tähänkin saakka tehnyt. Muistutan, että siidereiden
arviointi ei ole leipälajiani, joten sanamuodot ja vertaukset saattavat
asiantuntijoiden korvaan välillä särähdellä! (Viimeistään) tässä vaiheessa
vastuu siirtyy lukijalle… Alta löytyy mietteet kustakin siideristä
maistelujärjestyksessä.
 |
| CideErik Naturel |
CideErik Naturel
Utuisen sameaa, ihan pirteän keltaista siideriä hienoisella
hailakkuudella varustettuna. Maussa omenaisuus on kuivahkoa, vaaleaa ja vihreän
hapanta – löytyy siitä myös melko vahvaa hiivan aromia, mikä tuo joukkoon myös
kevyttä mausteenomaista tuntua. Yleisilmeeltään melko kuiva, joskin omenan
vihreys tuo kokonaisuuteen mukavasti tuoreutta. Hedelmäinen makeus on vaaleaa,
varsin hapanta ja taustan hiiva-aromista huokuu kevyt kotiviinimäinen tuntu –
kevyttä käyneisyydenkin kaikua löytyy, mikä selittynee makeuden vähäisellä
peittävyydellä. Ehkä kevyttä vetisyyttä maun reuna-alueilla, vähän samaan
tapaan kuin ulkonäön viestimässä hailakkuudessakin.
Osa pullosta testattu uunilohen kaverina ruokapöydässä:
vihreä omenaisuus leikkaa kauniisti kalan rasvaisuutta. Toiminnallisuudeltaan
ehkä vahvemmillaan ruokajuomana.
 |
| CideErik Stevia-edition |
CideErik Stevia-edition
Hieman tummahkon keltainen, kevyesti läpikuultavan utuinen.
Maultaan yllättävän painokas kokonaisuus! Omenaisuus on runsaanlaista, pitkälti
vahvan tiivistemäistä mehua muistuttavaa – ei missään nimessä esanssista, vaan
aidompaa tavaraa. Hedelmäinen happamuus on keskirunsasta ja siideri on
tiiviydestä johtuen sopivan tuhtia juotavaa. Kotiviiniä ei mausta löydy,
hiivaisuutta kevyenä sivuaromina väriä tuomassa – maanläheistä mausteisuutta
sekä terävää hiilihappoa loppumaun puolella yhdessä profiilia nostaneen vihreän
omenan happamuuden kanssa. Supistaa suun mennessään vuoraten sen tuoreen
omenaisella kalvolla. Hyvää juotavaa, ilmeisesti pieni makeuttaminen toimii
itselleni blankkia versiota paremmin!
 |
| CideErik Hermesetas-edition |
CideErik Hermesetas-edition
Pulloa avatessa meinaa tulla kiirus sisällön porhaltaessa
ulos pakkauksestaan. Vahingoilta vältytään ja lopulta lasiin saadaan hieman
ananasmehua sävykkäämmän keltaista, tasaisen sameaa ja mukavasti vaahtoavaa
siideriä. Tuoksu lupailee hyvää, siinä on rehtiä, vihreää omenaisuutta, josta
löytyy miellytävää hedelmäistä makeutta hapokkuuden seuraksi sekä asteen verran
hiivaista aromia. Maku ei viettele aivan tuoksun tavoin pehmeydellään, joskin
happaman omenainen tunnelma henkii vihreää tuoreutta. Vaalea, vihreä ja pienten
omenien terhakkuutta omaava kevyesti makea hapan nautinto, jossa on ilmassa
pehmeänlainen hiivan aromi. Ehkä jopa raa’an omenainen hapan kalvo vuoraa suun
kuivattean sen pinnat – hyvin potkivaa happamuutta tukee edelleen omenainen
makeus, mahtava kombinaatio! Suutuntumaa piristää, toisaalta keventää
pienikuplaiset, varsin runsaat hiilihapot. Oivallinen kesäjuoma, joka tuskin
kalpenee lämpimän kevätauringonkaan edessä. Ehdottomasti kolmikon vakuuttavin!
Yhteenveto:
- CideErik Naturel: 7 ½
- CideErik Stevia-edition: 8+
- CideErik Hermesetas-edition: 9-
Tämä oli mielenkiintoinen testi jo itseni kannalta, sillä
olen aina pitänyt itseäni kuivan siiderin ystävänä. Sitä varmasti olenkin,
mutta perusajatuksena ollut ”mitä
kuivempi, sen parempi” lienee johtanut itseäni hieman harhaan. Täysin
kuivattu versio nimittäin osoitti, että pientä makeuden lähdettä makuhermoni
siihen kaipasivat, mikä osoittautuikin todeksi maistettuani makeutettuja
versioita. Hermesetas vei muistiinpanoissa sekä mielikuvissa ehkä selkeästikin
pisimmän korren – tämänkaltaista juomaa ostaisin takuuvarmasti kaupastakin.
Olutkellari kiittää ja kumartaa, hienoja siidereitä on CideErik saanut
loihdittua kotikonstein – moni käyttää omenansa varmasti paljon huonommallakin
tavalla...lauseen molemmissa merkityksissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti