- Tyyli: Imperial Stout
- Alk.%: 10,4
- Panimo: Evil Twin Brewing, Kööpenhamina, Tanska
- Pantu: Amager Bryghus, Kastrup, Tanska
Paskaakos tässä? No toivottavasti ei, vaikka oluen nimestä
niin voisi päätelläkin. Tanskalaisista haamupanimoista ehkä se suurelle
yleisölle hieman tuntemattomampi Evil Twin on nimittäin pieni pilke
silmäkulmassa valmistanut oluen nimeltä Soft DK, joka tunnetaan myös aiemmin
valmistetun Soft Dookien aliaksena. Kakkaahan se dookie puhekielessä tarkoittaa ja kuulemani mukaan oluen
inspiraation lähteenä on ihan oikeasti toiminut vauvan täysmaitoravintovaiheen
tuloste-erät. Nuohan eivät varsinaisesti ihan sille itselleen onneksi tuoksahda
– tämä on melko tuoreessa muistissa myös omassa taloudessani… ”Mille se sitten
haisee?”, saattaa joku nyt kysäistä. Ainakin mikäli idean isään, Evil Twinnin Jeppeen
on luottaminen, tuoksuu se hitusen vaniljaiselta – kollegani Beerbeque-blogissa
taas kuvailee sitä voipopkornin aromiseksi… Itse en kantaa kummemmin tuohon
ota, mutta lämmintä se ainakin on. Jeppe sai idean tähän olueen vauvansa
vaippaa vaihtaessaan. Mikäpäs siinä sitten… Olut on pantu Tanskan
turvallisimman panimon, Amager Bryghusin toimesta.
“This stout
looks like soft dookie and some will say it smells and tastes like it too. If
you like a thick, creamy and utterly vanillalicious stout you’ll like this one.
If you don’t, get yourself something else instead.”
Tumman puhuva, kohtalaisesti vaahtoava ja melko jykevän
näköinen dookie. Tuoksultaan yllättävän pidättäytyvä, hieman myös painostavaa
tuntua ilmoilla. Tuo johtunee paahteen melko kokonaisvaltaisesta ja raskaasta
olemuksesta, josta löytyy myös hyvin viitteitä mainostetusta vaniljasta,
kaakaojauheista suklaatakin hitunen löytyy - lopusta nousee myös kevyttä
makeutta nimenomaan suklaan puolelta. Maultaan tuoksua monipuolisempi, silti
imperial stoutiksi varsin yksioikoinen. Paahteinen tunnelma esittäytyy edelleen
varsin tummana, osin hienoisen tuhkakuppisenakin sekä jossain määrin kuivana.
Vaniljan aromi on tuoksussa makua voimakkaampaa, mutta löytyy sitä kielen
kärjelläkin. Tumma, kevyen makea suklaa on esillä paahteen kaverina, mutta
mitään samettista pehmeyttä ei missään vaiheessa pääse syntymään. Loppumassa
katkerot yllättävät kuin varkain ja ovatkin varsin voimaisassa kunnossa.
Jälkimaku jääkin ikävästi hivenen kitkeräksi, joskaan ei suuremmin jää
häiritsemään - tuo osaltaan särmää kokonaisuuteen. Suutuntuman perusteella ei
pullon kyljen ilmoittamaa vahvuutta purematta niele, keskirunsas, ihan toimiva
tapaus kyseessä kuitenkin on – alkoholin häivähdyksen pystyy kaivamaan aivan
lopusta. Dookie ilmenee oluen suuhun
jättämänä kerroksena, joka kieltämättä on hieman "eilisen raikas"...
Noh, ei hassumpi, mutta lajissaan melko tasapaksu...
Pisteet: 35/50
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti