tiistai 10. joulukuuta 2013

BrewDog / Evil Twin Hello My Name is Sonja

  • Tyyli: Imperial / Double IPA
  • Alk.%: 8,2
  • Panimo: BrewDog, Ellon, Aberdeenshire, Skotlanti

Skottipanimon Hello My Name Is…-sarjan uusin tulokas on saanut ideointiapua tanskalaisen kiertolaispanimo Evil Twinnin Jeppeltä. Ingrid ja Mette-Marit (sekä Beastie) saa seurakseen tällä kertaa Tanskaan osoitetun, jonkinmoisilla mustikoilla maustetun double IPAn – Jeppen äitimuorin mukaan nimetyn Sonjan! Single hop DIPAa, eli ainoana humalana on käytetty itselleni hieman vähemmän kohdattua Mosaic-lajiketta. Mustikoita kerrotaan käytetyn reilusti yli sata kiloa, mutta keittokoosta minulla ei tietoa ole. Suuri määrä marjaa tuossa joka tapauksessa on keiton sekaan sujahtanut. 

BrewDog / Evil Twin Hello My Name is Sonja
Oranssiin taittuva, keskitummankeltainen, kirkas ja kohtalaisesti vaahtoava olut. Tuoksusta löytyy vaaleahkoa, karamellisen makeaa maltaisuutta, joka jää hieman alakynteen varsin tuoreen, hieman jopa raa'ankin sitrushedelmän paineessa, jonka taustalta löytyy myös terävää mäntyistä pihkaisuutta sekä kevyelti trooppista, ohutta hedelmäisyyttä. Ehkä hitunen marjaista happamuutta on myös läsnä. Makua hallinnoi melko tuore, hieman jopa raakakin suoraviivaisuus. Greippisen rapea, tukea männyn neulasten happamasta terävyydestä saava humalointi on varsin vahvaa ja voimistuu entisestään loppupuoliskolla purevan, suht selvän alkoholin henkäisyn vahvistamana, suuta kohtalaisesti kuivattavaksi aalloksi. Jälkimaun otteessa on myös ruohoista tuntua. Trooppinen hedelmäisyys jää yllättävän kuivakaksi, jopa mausteisen vivahtavaksi verraten potentiaaliin, samoin tuppaa käymään selkeän karamelliselle maltaisuudelle, joka loppuunsa haukkaa lähinnä statistin roolin. Suurin syy tuohon lienee suutuntuman varsin yksiulotteinen olomuoto, josta ei riitä tukea rungolla ja sitä kautta edelleen vahvalle humalapuolelle. Turhan suoraviivainen, turhan funktionaalinen, turhan raaka... Tälle on varmasti ottajansa, itse suosin hieman makeampaa ja tuhdimpaa. Niin, se mustikka... Kitalakea tosiaan vuoraa marjaisan hapan, ehkä kuitenkin punaiseen väriin viittaava, pehmyt happamuus hennon hedelmäsokerin kera, myös kevyttä pensasmustikan tunkkaista vetisyyttä kaikuu taustalla. Sonja ei iske, eikä lopulta suuremmin jää mieleenkään…

Pisteet: 34/50
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti