lauantai 9. marraskuuta 2013

Fuller's Wild River

  • Tyyli: American Pale Ale
  • Alk.%: 4,5
  • Panimo: Fuller's, Lontoo, Englanti

Taiteilijan ehkä kliseinenkin näkemys Amerikan lohi-joista
Wild River tuli bongattua maitokaupan hyllystä jo hyvän aikaa sitten, mutta maistelu jäi hieman kiireiden vuoksi odottamaan. Ei tässä nyt kuukausitolkulla pulloa tullut säilyteltyä, joten tuoreus tuskin on minnekään ehtinyt häviämään – pidempään tämän jutun julkaisussakin nimittäin kesti! Eli perusvarman ja omaan makuun laadukkaan lontoolaispanimon katsahdus Atlantin taakse, suuren amerikan humalavainioiden ja etiketin perusteella myös vahvasti romantisoitujen, vuolaittein koskien halkomien ikimetsien suuntaan. Inspiraatio on siis haettu jenkkien craft beer-skenestä. Etikettitaide, humalalajikkeet ja tyylilaji johdattelevat siis uuden maailman makujen pariin – humalakattauksesta löytyy niin  Williamette-, Liberty-, Cascade- kuin Chinook-lajikettakin. Wild Riverin pulloon tuo ESB:n yhteydessä haukkumani uudistus ehtikin jo puraisemaan ja onhan tuo kieltämättä vähän tekemällä tehdyn näköinen. Mutta kuten ennenkin, maun vuoksihan olutta ostetaan, ei ulkonäön tai etiketin...

Fuller's Wild River
Kellertävän oranssi, kirkas olut joka muodostaa suht ohuen, napakan ja tiiviin vaahdon hatukseen. Tuoksun on kesäisen miellyttävä, raikaskin. Keskirunsaan vaalea ja kevyesti karamellisen makea, hennon keksimäinenkin mallasrunko on saanut seurakseen sopivan vahvasti esillä olevaa aromaattista tropiikin tuulahdusta, kukkaista virinää sekä varovahkoa sitruksisen puraisevaa katkeroa. Maku ei oikein vastaa tuoksun haasteeseen. Mallas on menettänyt hempeää makeuttaan eikä keksinen tuntu yksin riitä kantamaan maaliin saakka. Sitruksinen katkeruus on hieman raakaa, joskin voimakkuudeltaan sopivan maltillista – juuri omiaan saattelemaan nipistelevän jälkimaun terävän katkeraan tiristykseen. Sivuilla jonkin verran kukkaista tuoreutta, ehkä hitunen pähkinäistä kuivuutta sekä eksoottista nipistystä. Sinällään maukas ja ihan hyvällä maulla valmistettu olut, joka monelta osin jättää hieman kylmäksi. Perusvarma Fuller’s, muttei tällä kertaa muuta. Voisin kuitenkin harkita nauttivani toistekin – suuria suosituksia en tälle kuitenkaan voi tarjota. Ehkä vähän kompromissin omainen britti-viritelmä Amerikan meiningistä – jää (kuten niin usein) hieman puolitiehen.

Pisteet: 30/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti