Alaskan Smoked Porter

• Tyyli: Savuolut
• Alk.%: 6,5
• Panimo: Alaskan Brewing Company, Juneau, Alaska, USA

Pohjoisen romantiikkaa...

Alaskan Smoked Porter on kiehtonut jo pidemmän aikaa mieltäni – tuohon kun ajoittain on verkossa surffatessa tullut törmättyä ja jollain tapaa Alaska paikkana hohkaa mieleeni tietynlaista mystiikkaa, jossa on hieman samaa kuin omassa pohjolassammekin, mutta ehkä astetta suuremmassa mittakaavassa. Nyt sattuikin niin mukavasti, että tällainen yksilö sattui ihan fyysisenä ilmestyksenä näkökenttääni Kuopion Maljassa. Lopun voinette arvatakin…lasiinhan se kaatui. Vuodesta 1988 saakka valmistettu, vuosittaisina ”vintage”-erinä julkaistu olut on ollut ilmeisen suosittu ja menestyksekäs tuotos ainakin Amerikan puolella. Se nimittäin kahmaisi pari vuotta takaperin jo kahdennenkymmenennen palkintosijansa vuotuisilla Great American Beer Festivaleilla. Määrä on suurempi kuin mikään muu olut on mitaleita tapahtuman historiassa kotiinsa kantanut.

Olueen käytetty ohra on savustettu alueelle tyypillisellä tavalla, avotulella poltetun lepän savulla. Smoked Porterin maltaat on koko oluen historian hankittu samalta toimittajalta eikä toimintatapaan saati reseptiin ole tulossa muutoksia. Vintage-erät viittaavatkin vain vuosikertaan, jota kutakin lasketaan markkinoille rajallinen määrä. Nyt maistamani on vuoden 2012-erää ja sillä on ikää noin vuosi ja kaksi kuukautta. Reseptistä ei tarkempaa tietoa ole, mutta ainakin viittä eri mallaslaatua sekä kahta humalaa sen valmistukseen on käytetty. Panimon käyttämä vesi on muuten lähtöisin läheiseltä jäätiköltä.”Tunturipurojen raikkautta” on siis tarjolla. Etiketti huokuu Lappi-tunnelmaa kaamoksellista tunturia komistavine porosilhuetteineen ja muutoinkin pohjoisen mystiikkaa henkivän värimaailmansa puolesta.

Alaskan Smoked Porter

Musta, kevyen rusehtavalla vaahdolla keimaileva pohjois-amerikkalainen. Tuoksultaan aluksi hieman pidättäytyvä, silti nenän suuntainen ja palkitseva. Rouhitun paahteinen, tummuutta henkivä tuoksu omaa kevyen, hieman ehkä vaniljaisen sekä nahkaisen savun henkäisyn - harmillisen ohut siivu savukinkkua tässä on. Tumma suklaa tuo kuivahkoa makeutta mukavasti esille. Taustalta löytyy, etenkin alkuvaiheessa, hienoista marjaista happamuutta, joka kyllä tasoittuu ajan kanssa. Miellyttävä, sopivan paahteinen ja suklainen tutustuminen, jossa savua hieman kyllä säästeltiin. Maultaan tämä on eloisampi, edelleen tumma, kuivahkon makea suklaa on esillä, mutta rouheista paahteisuutta hieman suitsii lakritsinen, ehkä ohuesti karamellisoitunuttakin siirappia kätkevä jälkituntuma, josta löytyy myös mausteena salmiakkia. Savuisuus on edelleen ohkaista, mutta toimii hyvin täydentävänä elementtinä sivulla - "smoked"- termi tosin tuntuu olevan mukana ennemminkin markkinamielessä. Jälkimaku on tosiaan hieman lakritsin, salmiakin, tumman suklaan sekä orastavan sitruksisen katkeron runsas, pitkä sekä mieluisa sekoitus. Tuntumaltaan toimiva, suht runsas mutta ennenkaikkea makuisa. Suklaa ja sen kuivuus on ehkä vahviten kokonaisuudessa esillä. Ei silti täytä odotuksia, jotka sille olin mielessäni kaikkine mystiikoineen asettanut, mutta erittäin toimiva porter kyseessä on. Ostaisin surutta toistekin! Takan ääreen, pulkkamäen jälkeiseen oleskeluun - talven hetkiin...

Pisteet: 39/50