maanantai 30. syyskuuta 2013

Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier


Ei hassumpaa tekemistä etiketin puolella...
Olisi muuten mielenkiintoista tietää, kuinka tiukasti suoni sykkisi tiettyjen tahojen päässä, mikäli Oktoberfestin kaltaista kansanjuhlaa vietettäisiin vuosittain täällä pohjolassa… Alkon neljän oluen valikoima ei meitä suuremmin nahkahousujen ja torvimusiikin juhlatunnelmiin virittele, mutta kyllähän nämä yleisesti tulee lävitse vuosittain maisteltua. Ilahduttavasti neljän kovan joukkoon on mahtunut myös kotimaista edustusta, tällä kertaa uusikaupunkilaisen Vakka-Suomen Panimon värein – tai no etiketin raikkaan puhutteleva väritys on oikeastaan peräisin Baijerin osavaltion virallisesta värikavalgaadista. Omaan silmään komiaa katseltavaa tuo vaaleansininen ruutukuviointi valkoisella taustalla. Olut on Magnum- ja Perle-humaloitu ja sen maltaat ovat luonnollisesti kotimaista satoa – alkoholipitoisuus jää hieman ”virallisen” oktoberfest-määritelmän alapuolelle, mutta eipähän tuo oikein täytä kriteereitä maantieteellisten epäkohtienkaan puolesta. Tämä ei menoa haitanne, itse otin komean pullollisen testiin syysillan koleudessa – taitaa olla viimeisiä iltoja kun tarkenee edes jossain määrin istuskelemaan kartanon biergartenin rauhassa tänä vuonna…

Vakka-Suomen Prykmestar Oktoberfestbier
Kirkas, kullankeltainen, hieman oranssiin taittuva ja ihan mukavasti vaahtoava Uudenkaupungin oktoberfest-olutversio. Tuoksultaan märän maltainen, silti hieman ohkainen. Ruohoista, melko raikasta humalointia löytyy keskirunsaasti, ehkä vähän alle mutta yleisilme jää jollain tapaa tunkkaiseksi – vanhan rakennuksen tavoin. Makukaan ei varsinaisesti onnistu viettelemään. Vaaleahkoa mallasta löytyy taas rungosta, mutta leipämäinen ote jää suhteellisen ohueksi eikä kevyt makeuskaan kanna tarpeeksi pitkälle. Suurin syy edellä mainittuun lienee suhteellisen vahva humalointi, joka ei mielestäni ole oikein onnistunut. Ruohoista, suht märkää puristusta löytyy, mutta kukkainen ja yrttinen osuus on melko kitkerää ja kevyehkön sitruksisen piirteen tukemana terävän hapanta. Pitkän ja vahvan jälkimaun voisi tiivistää voikukkaiseen tuoreuteen, joten ehkei sitä parasta makua tästä suuhunsa saa. Oktoberfest-oluet ovat toki haastava laji, ainakin mikäli haetaan omaperäistä tai erityisen maistuvaa tuotetta. Tästä oluesta huokuu tuon asian tiedostaminen ja selkeän puoleinen halu erottua edukseen – tällä kertaa tuo ei vain ole mielestäni aivan nappiin onnistunut. Ruotsalaiset taitavat tänä vuonna viedä pisimmän korren tässä lajissa…

Pisteet: 27/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti