maanantai 16. syyskuuta 2013

Siren Soundwave

  • Tyyli: India Pale Ale (IPA)
  • Alk.%: 5,6
  • Panimo: Siren, Finchampstead, Englanti

Seireenien kutsu kantaa aina sumuisilta saarilta kauas pohjolaan saakka. Tuoreen Siren panimon indetiteetti saa voimaa vertauksista Antiikin Kreikan seireeneihin, jotka laulullaan houkuttelivat aikakauden merimiehiä vaarallisille karikoille. Noiden sävelten kerrotaan olleen hypnoottisen kiehtovia, taidokkaita sävelten harmonioita, yhteen sulautuneiden melodioiden syvällistä tenhoa, joka viettelee kuulijansa.  Nykyajan seireenit houkuttelevat pahaa aavistamattomia maltaisten makujen ja humalan hekuman ystäviä luokseen loihtimalla laadukkaista raaka-aineista vähintäänkin yhtä taianomaisia mallasjuomia, jotka tursuavat syviä makuja, vivahteikkaita aromeja ja viettelevät monimuotoisuudellaan.
“Each holds its own secret. Each is a little dangerous.”

Seireenien kutsu...
Lontoon lähistöllä, Readingin eteläpuolella sijaitseva Siren-panimo on nuori ja innokas pienpanimo – alkunsa se sai vasta viime vuoden puolella. Panimo perään kuuluttaa craft beer-vallankumousta ja pyrkiikin todistamaan oluen olevan tyylikäs, tarvittaessa hienostunut nautintoaine siinä missä viinikin. Omaan korvaan tuo vastakkainasettelu (vaiko rinnakkain-?) kuitenkin kuulostaa hieman vanhanaikaiselta ajattelulta, mutta ainakin pyrkimykset ovat hyvät. 


“Our sirens exist to the share our message and open people’s minds.”

Soundwave on Sirenin jenkkihumaloin doupattu IPA, jota kehutaan panimon kuivimmaksi aleksi. Kuivuus luonnollisesti on viittaus oluen runsaanpuoleiseen, greippisen tuoreeseen ja suuta kuivattamaan humalointiin. Yltäkylläisestä makumaailmasta huolimatta kyseessä on kuitenkin hienosti tasapainotettu kokonaisuus. Näin ainakin esitteessä lupaillaan, lähdetäänpä maistamalla haeskelemaan luvattua hekumaa!

Siren Soundwave
Puolisamea, keskitumman keltainen olut, jonka pintaan muodostuu senttinen vaahtokerros hanasta laskettaessa. Yleisilmeeltään mukavan maltainen, silti hyvin rapsakasti humaloitu. Keskirunsaan maltainen, hieman makea ja märän tuhti. Humalointi pyyhkii pöytää vahvan greippisenä, jopa hieman raakanakin. Taaempaa on kaivettavissa kevyttä tropiikkiin viittavaa hedelmäisyyttä, mutta jäävät mangot ja persikat tällä kertää jyrän alle. Rungoltaan ihan hyvän oloinen, otteen kyllä sopivasti saa, maultaan pitkä ja runsas mutta kovin yksipuolinen. Mainitsinko jo tuon greipin? Se on aika kova sana tässä juomassa. Maltaan nostama pehmeys on aika hyvin onnistuttu torpedoimaan, tuota olisi voitu mielestäni paremminkin pyrkiä hyödyntämään… Ei tällä kertaa anna aihetta ylistysvirsiin, ei tosin suurempaa vuodatustakaan saa aikaan. Hop head-leimalla varustetut suositukset, kannattaahan tämä kokeilla jos ei muuta mielenkiintoista hanassa ole…

Pisteet: 33/50
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti