Taiston muistelusta palataankin sitten ajassa taaksepäin ja
perjantai-iltaan. Oluton Festareiden ensimmäisen päivän ohjelma alkoi kello 17
ja suuntasinkin kesäloman alun kunniaksi paikalle hieman ennen kuutta. Veturitallit
onkin itseltäni jäänyt kokonaan aiemmin käymättä, joten tässä oli hyvä
tilaisuus tutustua hienosti entisöityyn, punatiiliseen kiinteistöön. Hiisin
Tatu vielä teippaili viimeisiä julisteita ulko-ovella, mutta porukkaa oli jo
ihan mukavasti paikalla. Suuntasin ensimmäisenä lipuketiskille, josta matka
jatkui luonnollisesti oluthanojen ääreen. Tapahtuman tarjoilu poikkesi hieman
totutusta – oluet oli nimittäin saatavilla yhdestä pisteestä, jossa oli
kiertävä tarjoilujärjestys. Saatavilla oli kaiken aikaa kymmenkunta hanaolutta
sekä luonnollisesti pulloihin pakattu valikoima. Tapahtuman pienuus mahdollisti
valitun toteutuksen toimivuuden, eikä perjantain ruuhka-aikaa lukuunottamatta
tarpeettoman pitkiä jonoja päässyt muodostumaan. Vähänhän tuossa sai varuilla
olla, ettei odotuimmat tarjoamiset ehtineet huomaamatta livahtamaan sivusuun.
Ennalta maistamattomista taisi yksi olut jäädä kokonaan maistamatta – eli melko
hyvin tuli hanariviä silmällä pidettyä.
 |
| Kaverikuva julkimon kanssa! |
Tapahtuman aloitusmaljaksi valikoin Rekolan Panimon uusimman,
Katajan Kuiskeen joka osoittautuikin kelpo olueksi. Pöytäpaikkaa etsiessäni
törmäsinkin (heti ensimmäisessä pöydässä) istuvaan, tv:stä tuttuun julkisuuden
henkilöön, Jaskan Kaljojen Jaskaan joka oli tehnyt pitkän matkan aina
Joensuusta saakka Hiisin Rakin äärelle. Tuossapa nopeasti esittäydyttiin ja
iltahan meni hyvässä hengessä huulta heittäen ja oluita maistellen. Jaskan
kanssa siinä tulikin aihe jos toinenkin illan mittaan puitua lävitse eli
pelkästään olutaiheessa ei tarvinnut pysyä – kummasti rentouttaa tunnelmaa!
Peräjälkeen tuli haeskeltua mielenkiintoista maisteltavaa ja porukalla
pohdittua, että onko se nyt aprikoosia vaiko mangoa mikä tuolla taustalla antaa
miellyttävää vivahdetta milloin millekin oluelle. Suurimmaksi yksittäiseksi
pettymykseksi nousi Kiteen Panimon viime hetken vetäytyminen tapahtumasta –
yhden maamme nuorimman panimon olut olisi kiinnostanut todella kovasti
(siitäkin huolimatta, että Jaska oli tuota erää valmistamassa ;)).
 |
| Pienpanimotkin päästettiin lauteille avajaispäivänä. |
Hyvien oluiden lisäksi avajaispäivä tarjosi myös ohjelmaa,
josta ruuan ja oluen liitosta käyty keskustelu meni itseltäni paikoin hieman
ohi äänentoiston vuoksi – tiskin vierus saattoi olla hälinän vuoksi hieman
huono paikka seurata mielenkiintoista paneelia. Iltaa myöten väkijoukko senkuin
lisääntyi, sillä illan bändi, Pertti Kurikan Nimipäivät kiinnosti monia. Ja hienon
setinhän pojat vetivät, eikä mielestäni varsin kovaääninenkään esitys millään
tapaa torpedoinut hienon illan tunnelmaa – päinvastoin! Itselleni illan pääaihe
oli kuitenkin uudet oluet ja tikkejä tulikin ihan sopiva määrä eikä verkkainen
tahti tehnyt makujen kuvailusta mahdotonta. Joitakin ennalta tuttuja tuli myös
maisteltua, mutta nuo menivät puhtaasti nautinnon piikkiin ilman kynän suhinaa.
Esimerkiksi Pyynikin Käsityöläispanimon ja Hiisin oluita oli jo aiemmin tullut
testailtua, joten Isoportteri ja Rakki-kaksikko menivät viikonlopun aikana
verestelyn merkeissä. Alta löytyy maistamisjärjestyksessä perjantain ”kirjallisen
tarkastelun” läpikäyneet oluet katselmuksineen:
Katajan Kuiske
 |
| Katajan kuiske |
Pisteet: 38/50
- Hieno valinta festareiden avausolueksi – Katajankuiske on todella miellyttävä kokonaisuus, jossa yhdistyvät kevyen paahtunut, rukiinen maltaisuus, makea doppelbockmainen pehmeys sekä katajainen, hieman happaman kuiva mausteisuus. Maanläheinen ja perinteistä mökkitunnelmaa henkivä, kauniin katajainen olut jonka yleisilmettä voisi kuvata sanalla ”ruskea”. Mallasta, sahtimaista katajaisuutta, kuivahkoa mausteisuutta – ehkä jopa kuivatun hedelmäistäkin vivahdetta ja hillityn pehmeää suutuntumaa. Oiva valinta myös ruokapöytään – lasiin tahi lautaselle! Kataja tosiaan taipuu moneksi…
Järjestävänä tahona toimiva paikallinen ylpeys, Hiisi-panimo on ollut loppukesän aikana suhteellisen tehokas oluen valmistaja, enkä ole oikein perässä pysynyt uusien tuotteiden virrassa. Festarit tasapainottivat tilanteen oivallisesti, sillä Rakkien kaveriksi hanaan oli saatu mm. pippurinen, belgityyppinen wit-IPA, tai miksi tuo laji nyt oikein kuuluisikaan nimetä...
 |
| Hiisi Lumooja |
Pisteet: 37/50
- Kaunis, kesäinen ja vaalean viljaisa, melko rapsakasti humaloitu hiisiläinen. Vaalean, nautittavan hedelmäisyyden joukosta löytyy myös belgimausteisuutta. Kesäisyydestä, suht helposta nautittavuudesta huolimatta riittävän makuisa ja tietyllä tapaa runsaskin kokonaisuus. Onnistunut sekoitus vaaleaa Belgiaa ja rapsakan puoleista, greippisen purevaa katkeroa. Etenkin lopun puraisu yhdistettynä pippuriseen maustepuoleen toimii moitteettomasti.
Sihteeri
Ruosniemen Panimo, Belgian Ale 4,1%
Pisteet: 35/50
 |
| Sihteeri |
- Sihteeri on kuohkea blondi… Raikkaan hedelmäinen, belgityyliin luonnollisesti, mutta onpa joukossa tietynlaista eksotiikkaakin. Mallaspuoli on hillityn makea, vaalean viljainen, mutta mielenkiintoisen tästä tekee maustekirjo, joka kutkutti mieltä koko nautinnon ajan. Hienoisen kukkaisa ote tuo tarvittavaa lisäsävyä, pehmeää vivahdetta etenkin maun loppupuoliskolle – inkivääri tekee Sihteeristä todella kauniin kesäoluen, josta löytyy myös tarvittavaa runsautta, korianteri taasen viimeistelee lopun makuvivahteellaan pelin ammattimaisen tarkasti! Suutuntuma jykevöittää kokonaisuutta toimivasti, sillä olut on melko flätti muttei aiheuta vetistä tuntua loppuliukuun – päinvastoin makumaailma pääsee runsaampana esille. Toimii!
Kahden porilaisen kohtaaminen, uuden ja vanhan yhteenliittymä – Kesäderby – osoittautui oikein maistuvaksi kesäolueksi, johon tykästyin aika paljonkin. Rehellisen ruohoinen ja vaalean raikas olemus puhuttelivat vielä harmaassa syyskelissäkin, joten intiaanikesän tuskaisina hetkinä sen voisi kuvitella olevan ilmastointiakin kalliimpaa helpotusta!
 |
| Kesäderby |
Kesäderby
Beer
Hunter's / Ruosniemen Panimo, Vaalea Lager
4,5%
Pisteet: 36/50
- Hyvin vaahdokas, tasaisen puolisamea – oikeastaan varsin miellyttävän näköinen olut. Maussa vaalean puhuvaa maltaisuutta sekä hyvinkin rapsakan puoleista ruohoisuutta. Yleisilmeeltään kesäinen, tuntumaltaan riittävän kevyt ja maultaan ihailtavan runsas. Raikas, pureva ja rapea kesäolut. Erittäin pirteä, runsaan ruohoinen kuten pitääkin – tätä kun saisi kesähelteellä!
Beer Hunter'sin valikoima päivittyi samaisen viikon aikana, eikä tuota listaa sen tarkemmin sitten tullutkaan tarkasteltua. Jaska sitten totesi lukeneensa Äkäpukista pelkkää hyvää ja kyllähän kotimainen imperial stout yleensä on hyvin meikäläiselle tupannut maistumaan, Beer Hunter'sin oluista puhumattakaan! Äkäpukki pääsikin yllättämään erittäin positiivisesti, mikä on paljon oluelta jolta odottikin jotain poikkeavaa...
 |
| Äkäpukki |
Beer
Hunter's, Imperial Stout 9,0%
Pisteet: 42/50
- Harvassa oluessa on muuten näin ruskea vaahto! Runsaan paahteinen, suuhun tulvivan runsas, tumman puhuva olut. Kahvia, tummaa suklaata ja hieman savuakin. Reilusti lopussa puraisevaa tuoreen sitrushedelmäistä katkeroa. Salmiakkia, nahkaa… niin kaunista, niin kaunista. Äkäpukki tosiaan tunkeutuu paahteisena, silti miellyttävän pehmeänä ja mukavan purevana suun joka sopukkaan, se leviää posken pintaa myöten hitaasta mutta varmasti. Sopivan tuhti, hidasliikkeinen – priimaa!
Ruosniemen oluet tulikin muuten käytyä mielenkiinnolla lävitse, sillä porilaispanimo on näin keskisuomalaiselle tuttu vain nimenä. Taisi olla ensimmäinen kerta kun metso-maakunnan rajojen sisällä on kyseisen panimon juomia tarjolla. Mielestäni juuri Ruosniemen kaltaisten panimoiden tuonti tapahtumaan mukaan kuvastaa täydellisesti viikonlopun tarkoitusta – tällaisia oluita ei nimittäin joka päivä kaupungissa ole tarjolla! Ilolla otin Piirimyyjän ja kumppanit vastaan... Tervetuloa myös uudestaan!
 |
| Piirimyyjä |
Piirimyyjä
Ruosniemen Panimo, American Pale Ale 5,7%
Pisteet: 37/50
- Eksoottisen hedelmäinen – runsaan greippinen ja tuoreen mäntyinen IPA, jossa sopivassa suhteessa myös karamellisen makeaa maltaisuutta. Perusvarma ja puhdas, hyväntuulinen suoritus joka on selkeästi keskitasoa laadukkaampi sarjassaan. Suutuntumaltaan hieman kevyt, muttei tuo oikein pääse häiritsemään. Nappi suoritus!
H.O.D.A. on tullut kertaalleen pullotavarana vastaan, mutta muistelisin pari vuotta sitten sen vahvuuden olleen 3,7% eli joko muistini tekee tepposet tai prosenttia hieman viilattu ylöspäin. Jostain kaivelin oluen tyyliksi IPAn, joka on taas näitä kysymyksiä että voiko maitokauppavahvuinen olut täyttää IPAn määritelmät. Yhtä kaikki, rapsakkaa on ja hyvälle maistuu – ehkei se tyylimääritelmä internetin syövereissä se tärkein osuus olekaan!
 |
| H.O.D.A. |
Malmgårdin Panimo, India Pale Ale 3,9%
Pisteet: 37/50
- Kevyt, runsaasti humaloitu ja jollain tapaa kesään viittaava olutnautinto. Lapsuuden kesien niitynlaidan vibat tulevat välittömästi mieleen… Vaalea maltaisuus luo pohjan runsaan sitruksiselle humaloinnille, joka tuoreudessaan saa jopa voikukan intensiivistä karvautta joukkoonsa. Vahvuuteen nähden tehokas humalapommi, joka tasapainossa ja rapsakuudessaan hakee vertaistaan.
Malmgårdin X-Porter on jo useaan kertaan hyväksi havaittu, laadukas kotimainen pienpanimo-olut, joka kestää kansainvälisen vertailunkin. Otin sen mukaan listaukseen jo senkin vuoksi, että arvio blogin puolelta puuttuu, mutta myös siksi, että halusin kirjallisesti verrata sen maistuvuutta ryhdikkään ja tuhdin paahteisen Äkäpukin jälkimainingeissa. Kuinka tuo kesti vertailun?
 |
| X-Porter |
Malmgårdin
Panimo, Baltic Porter 7,0%
Pisteet: 40/50
- Makuisa, sopivan pehmyt mutta kauniin vivahteikas olut. Tumman paahteinen, kahvinen maku toimii hennon kermaisen tuntuman kanssa kauniisti. Tummaa suklaata, kevyttä hedelmäisyyttäkin. Loppumaku hennon savuvivahteinen, tumman paahteinen ja kevyen katkera – myös salmiakkia löytyy. Yksi kauneimmista ja varmimmista kotimaisista oluista. Pelkäsin tämän jäävän Äkäpukin varjoon, mutta pehmeys on X-Porter ehdoton valtti, todella maukas ja porilaista luonnollisesti ”helpompi” lähestyttävä, joka tarjoaa aina mukavaa haastetta ja tarinaa maistajalleen!
 |
| Pikkupomo |
Ruosniemen Panimo, American Pale Ale 6,0%
Pisteet: 34/50
- Aijai! Nyt on miellytävän maltainen APA lasissa. Hennosti toffeinen, makeahkonpuoleinen runko toimii hyvin. Alussa suht napakasti iskevä greippinen humalointi taittuu loppuakohden enemmän brittityyliseen suuntaan, mutta saa mielestäni hieman jopa ruohoistakin tuoreutta sävyynsä. Eksoottista hedelmäisyyttä löytyy sopivasti, hitunen myös marjaista aromia on joukossa. Ei huono, mutta Piirimyyjä oli enemmän minun makuuni.
Perjantai oli monessa mielessä onnistunut päivä niin henkilökohtaisesti kuin tapahtumana ja itse olin positiivisesti yllättänyt väen paljoudesta. Esiintyjävalinta oli ilmeisen onnistunut ja pienpanimo-oluet näyttivät ihmisiä kiinnostavan. Perjantain perusteella voidaan sanoa, että kyllä kaupungista potentiaalia löytyy!
 |
| "Ei olut niin vakavaa ole..." (kuva: Jaskan Kaljat) |
 |
| Aikuisille jaettiin tikkareita... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti