lauantai 17. elokuuta 2013

Vakka-Suomen Prykmestar Savukataja



Savu. kataja ja Jussi...
Orastavan syksyn kunniaksi päätin vihdoin ottaa arviointiin yhden kotimaisista suosikeistani – savuisen ja herkullisen uusikaupunkilaisen Prykmestar Savukatajan. Se onkin pitkään ollut itselleni tärkeä olut ennen kaikkea suun mukaisen makunsa mutta myös sen mukanaan tuoman tunnelmansa vuoksi. Ehdoton syys- ja talvijuoma joka ei kalpene kesäiltojenkaan kauneuden edessä. Savukataja palasi Alkon valikoimiin vajaa vuosi sitten lokakuussa – kymmenisen kuukautta tuo ehtikin loistaa poissaolollaan monopolimme hyllyillä. Paluu oli siis odotettu, kaivattu ja toivottu. Eilen sitten vihdoin maltoin ottaa kynän ja paperin esiin ja uhrata osan nautintohetkestä syvällisempään arviointiin.

Savukataja on nimenmukaisesti savuinen olut, jonka raaka-aineisiin lukeutuu myös kataja. Tuo kaksikko saakin aikaan lempeän palvisen, mutta katajaisen rodukkaan yleisilmeen tälle tumman puhuvalle oluelle. Savuisuus on peräisin avotulella pyökkisavustetuista ohramaltaista ja katajapedin katajat panimon lähimetsistä. Olutta kypsytetään kolmisen kuukautta ennen pullotusta.

Vakka-Suomen Prykmestar Savukataja
Tumman ruskea, valoa vasten mutaisen sävyinen, kauniisti ja pitkäkestoisesti vaahtoava olut. Tuoksu tuo mieleen muistoja. Savuisen palvinen tunnelma hallinnoi kokonaisuutta viettelevästi, silti tarvittavan voimakkaana, mutta liikoja jyräämättä. Hentoa, hivenen tummaa karamellisuutta, rapeaa limpun kuorta. Savuisesta tunnelmasta huokuu myös avotulen tuntua, grillikodan loimua ja ratapöllien tervaista aromia. Kevyesti lakritsia ja salmiakkia. Kerrassaan mainiota!

Maku jatkaa tuoksun viettelevää, miellyttävää linjaa. Palvinen savuisuus on hieman tuoksua hillitympää, mutta selkeästi hallitsevana elementtinä. Läsnä on myös savuista kitkeryyttä, avotulen loimua, mutta myös kevyen tummaa toffeisuutta. Taustalta löytyy terävää salmiakkia, lakritsia ja jopa tummaa suklaata. Kokonaisuus on pehmeä, mutta silti tietyiltä osin kärkäs – sopivan terävä etenkin maun loppupuolella, jolloin kataja pääseekin oikeuksiinsa. Schenkerlan savukinkkuövereitä ei Savukatajasta löydy, mutta tuo ei varsinaisesti lukeudu tässä tapauksessa heikkoudeksi. Monipuolinen, maultaan tuhti savuolut, joka hakee monella tapaa vertaistaan. Suutuntumaltaan riittävän tuhti maltillisine hiilihappoineen. Kerta kaikkiaan hieno olut, joka vie joka kerta mielen mökin (olemattomalle) savusaunalle syksyisenä sadeiltana. Savukatajassa kiteytyy olut, perinteet, tunnelma ja luonnonläheisyys. Tietynlaista taikaa siihen kätkeytyy…

Pisteet: 40/50

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti