perjantai 19. heinäkuuta 2013

Suomenlinnan Hoppe IPA


Yksinkertainen, tyylikäs etiketti.
Yhytin suomenlinnalaisen Maljan oluthyllyn alimmalta rivistöltä, joka on mielestäni vähän hassu paikka kotimaiselle käsityöoluelle – ei siis Malja vaan se hieman piiloon jäävä hylly… Hieman häpeillen tunnustan, että Hoppe IPA on vasta kolmas lasiini marssinut Suomenlinnan Panimon olut. Mielestäni panimon logo ja sitä myöten pullojen etiketit ovat selkeää ja komeaa katseltavaa eikä aiemmissakaan tuttavuuksissa mitään vikaa ole ollut. Esimerkiksi paikallisten maitokauppojen hyllyissä talon oluet ovat olleet hyvin tarjolla jo pidemmän aikaa, joten saatavuus ei riitä edes tekosyyksi itseänikin kummastuttavalle saamattomuudelleni. Pitänee oikeasti hieman ryhdistäytyä tässä asiassa. 

Mutta Hoppe siis löytyi ja niin löytyi myös hieman tarinaa sen taustalta. Nimensä tämä brittityylinen IPA on saanut Suomenlinnan linnoitusten rakennustöitä johtaneen luutnantti Fredrik Vilhelm Hoppen mukaan. Hoppe oli olutmiehiä ja olikin ulkomaan matkoillaan ihastunut vahvasti humaloituihin englantilaisiin oluttyyleihin, joita hän tuotti myös ”työmaalle” Suomenlinnaan itselleen ja ystävilleen – ikään kuin työn tekoa vauhdittamaan. Kuuden prosentin alkoholikattaus pitää huolen, ettei Hoppea olutravintoloiden ulkopuolelta tule löytymään, sillä Alkonkaan valikoimaan tämä ei kuulu. Oluen vahvaksi luonnehditun humaloinnin kerrotaan kunnioittavan kuivaa ja hedelmäistä brittityyliä – ei kuulosta lainkaan hassumalta. Hintaa pullolle kertyi 6,80€.

Suomenlinnan Hoppe IPA
Tämä punertavana esittäytyvä, keskirunsaasti vaahtoava olut aiheutti ensi siemauksella hienoisen hämmennystilan. ”Eihän tämä nyt oikein…”. Brittityylistä kuivahkon makeaa, pehmeää ja tietyllä tapaa hillittyä hedelmäisyyttä, puumaista ja tunnelmaa kuivattavaa humalointia, kurkunpäässä tuntuvin sitruksen puraisuin. Mansikkaista makeutta, hieman ruohikkoa ja niittykukkaista tunkkaisuutta – hyväähän tämä on!

Karamellinen mallaspuoli jää hieman hailakaksi eikä humalointi aivan lunasta odotuksia voimakkuutensa osalta, vaikka ihan kiitettävän tehokkaasti katkerot suuta kuivattavatkin. Pientä potkua voisi sekaan toivoa, tästä huolimatta nautittava, brittiverhon raosta jenkkien suuntaankin hennosti kättään ojentava kotimainen IPA.

Mielenkiintoinen, suutuntumaltaan mukavan pehmeä, pyöreä mutta riittävästi keveyttä kätkevä olut. Heleästi hedelmäisen, välillä jopa marmeladimaisen makea, salakavalasti kuivattavan rapea ja hyvällä tapaa perusteista eroava britti-IPA. Pientä säätöä ja puhuttaisiin oikein laadukkaasta oluesta. Itselleni hieman tökkii tuo mainittu makeus, joka voisi olla asteen kevyempää. Yleisesti kuitenkin hyvä ja laadukas olut, jollaisen voisin toisenkin helposti nautiskella.

Pisteet: 34/40

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti