BrewDog Cocoa Psycho

• Tyyli: Imperial Stout
• Alk.%: 10,0
• Panimo: BrewDog, Fraserburgh, Aberdeenshire, Skotlanti

Valikoiduissa olutravintoloissa meneillään olevien Stout& Porter-viikkojen tarjonta on ihan mukavan runsas. Eilen tuli pyörähdettyä yksillä Vihreässä Haltiattaressa ennen leffan alkua ja näitä samaisia herkkuja oli myös tuolla tarjolla. Valinnan tekee joka kerta vaikeaksi Vihreän kiusoitteleva tapa asetella uutuudet ja teemaviikkojen herkkupalat riviin tiskille. Vaikeaa oli jälleen ja pitkän pullojen hypistelyn jälkeen päädyin suosituksesta hanatuotteen puoleen: BrewDog Cocoa Psycho. Tämä imperial stout-tyylinen olut oli mukana BrewDogin Prototype Challenge 2012:ssa, jossa asiakkaat saivat äänestää kolmesta vaihtoehdosta tälle vuodelle pantavan uutuuden. Cocoa Psycho siis voitti keräämällä 41% äänistä. Äänestin myös itse ko. tuotetta. Oluen teossa on käytetty maun antajina mm. paahdettuja tammilastuja, vaniljaa ja kaakaota.

Imperial stout on ehdoton suosikkini mitä oluttyyleihin tulee. Se on myös loistava juoma kylmiin talvi-iltoihin paahteisuutensa ja lämmittävän alkoholiannoksensa ansiosta. Prosentteja ei kannata säikähtää, sillä yleensä tämän tyyppisiä oluita nautitaan pitkään ja hartaasti, hitaasti nautiskellen. Lisätäänpäs täytteeksi vielä pieni trivia oluttyylin historiasta: Imperial Stout, alkuperäiseltä nimeltään Russian Imperial Stout, jota näkee vieläkin käytettävän oluiden nimissä. Nimensä mukaisesti venäläisillä on osansa oluttyylin synnyssä, sillä Venäjän hallitsija Katariina Suuri (hallitsijana vuodet 1762 – 1796) ihastui Englannissa käydessään stouttiin ja halusi tätä myös hoviinsa. Ongelmana oli oluen säilöminen kuljetuksen ajaksi, mutta tuo ongelma ratkaistiin lisäämällä perinteisen stoutin alkoholipitoisuutta. Entä miltä tämä tämänpäivän skottiversio sitten maistui?

BrewDog Cocoa Psycho

Maultaan tummanpuhuva, erittäin paahteinen herkku. Sitrushedelmäinen katkeruus on melko runsasta, kestävää ja toimii loistavasti paahteisen, hieman makeahkon maltaisuuden kanssa. Lisäksi lakritsia, salmiakin suolaisuutta ja tumman suklaan makeutta. Alkoholikin pääsee hieman puraisemaan, mutta tyytyy lähinnä lämmittämään taustalla. Mainittua vaniljaa en mausta liiemmin löydä, hyvin pienenä pehmeytenä aistittavissa. Kaiken kaikkiaan suussa sulava olut, jossa katkerot ja paahteisuus kohdillaan. Jos nyt jotain pahaa sanottavaa, niin suutuntumaltaan olut ei lunasta odotuksia. Prosentteihin nähden valitettavan rungoton esitys jättää hieman laimean kuvan, sillä syvät maut eivät saa tarvittavaa tukea tuntumalta. Hitaasti nautiskeltava olut pimeisiin talvi-iltoihin. Suosittelen kokeilemaan jos vastaan sattuu. Hinta-laatusuhde oli kohdillaan (Vihreän hinta hanasta 0,33l 7,5€!).

Pisteet: 39/50